Miksi piti mennä niin?

Oli syntymäpäiväni ja postilaatikkoon ei taaskaan tullut onnittelu korttia.Se oli kesällä se.Nyt on tulossa kohta joulu.Joulukortin he sentään lähettävät,muuta yhteydenpitoa ei olekaan.Vuosien varrella olen pikkuhiljaa hyväksynyt sen etteivät sijaisvanhempani halua vain yksinkertaisesti olla kanssani tekemisissä.Ahdistaa ja satuttaa se etten ollutkaan arvokkaampi,ihminen jonka kuulumisia voisi kysellä silloinki kun on jo aikuistunut.Pärjään kyllä elämässä muuten.Käyn töissä ja olen parisuhteessa sekä kahden pienen lapsen äiti.Esikoinen jo kohta kouluikäinen.Myönnän olevani kateellinen ystävilleni joilla on omat vanhemmat.Joille voivat puhua iloista ja suruista,mutta samalla olen niin kiitollinen heidän puolestaan,että heillä on mahdollisuus tähän,ihmisiin jotka heitä rakastavat
Onneksi on ystävät.Ehkäpä onni ollut puolellani saadessani paljon ystäviä,mutta en vanhempia.Oma perheeni on kaikki kaikessa ja niin kiitollinen omista lapsistani joka päivä.
Katkeruuden likainen pää nousee joskus,ku huomaan sijaisvanhempani biologisen lapsensa perheen luona kyläilemässä.Vilkaisen,mutta ajan ohitse.Heillä on varmasti kiinteä suhde ja niinhän sen pitääkin olla.Onneksi lapsillani on isovanhemmat mieheni puolelta jotka ovat hyviä ihmisiä.Kiitän siitä.
Elämä jatkuu ja välitän vieläkin sijaisvanhemmistani ja ajattelen heitä usein.Olen muistanut laittaa heille syntymäpäiväkortit.Harmi vain että kaiken piti mennä niin.Olinko tosiaan vain rahanlähde??