Elämä ei taida antaa mahdollisuutta

sinua muistellen
Onkohan tuosta jo pitkäkin aika, kun menetit nuoruuden aikaisen ihastuksesi?

Eihän tuohon tarvitse "kohtaloa", saatikka "onnetarta", mikäli tiedät rakkaasi?

Hieman hankalaksi tulee, jos "rakkaallasi" on jo perhe toisen kanssa, mutta ainahan voit yrittää, että onko he onnellisia?

Taidat olla, kuten Päätalon Kalle, joka oli kaikkien tyttöjen inhokki kotiseudullaan puhe vikansa ja "saamattomuuden" takia?

Päätalon Kallella meni onneksi hyvin, joten miks` ei sinullakin?

ps. tuo sinun ilmaisusi on muuten hyvin vaarallinen, ottaen huomioon, että olet 70 palstalla? Toivottavasti et korjaa "virheitäsi" väärällä tavalla?

Voi olla että nuoruuden ihastus on vähän muuttunut vuosikymmenien aikana tai makaa raatona hautuumaalla. Parit olis vaihtoehdot.

tahdon sinne missä kaikki rakkani jo on,



Minulla ei ole alottajan kassa samaa samaa eikä mitään haikua nuoruuteen,
-- sillä olin ensirakkauteni kanssa naimisissa pitkästi yli viisikymmentävuotta,
kunnes kuolema erotti,
jäi ihanat lapset perheineen ja vielä ihanammat korkeasti koulutetut lapsenlapset,
voi hyillä mielin kuolla puolisoni viereen samaan hautaan, hän mua odottaa jo siellä,

Kahdelle olen kertonut. Ensi-ihastukselleni noin 30 v sitten luokkatapaamisessa. Pari vuotta sitten hän kuoli ALS:iin. Viestittelimme, kun järjestelin riemuylioppilastapaamista. Sinne hän olisi tullut, mutta sairaus eteni nopeasti. Ensirakkauden kanssa viestittelen kerran vuodessa. Molemmilla oli/on onnellinen avioliitto ja hyvä niin. Kaikkein eniten haluaisinn viettää hetken suuren rakkauteni ja kypsän rakkauteni kohteen kanssa, mutta eihän se ole mahdollista. He ovat peruuttamattomasti poistuneet suureen tuntemattomaan. Ja minä elelen yksikseni ihan hyvää elämää.

kop op syp

vai niin,
häiritsitkö rakautesi kohteen avioliittoa paljoki enne hänen kuolemaansa ?
kuinka vaimo voi, onko hän elossa vielä ?