sinä kirjoitit minulle runon
jossa annoit itsesi
käärit sydämesi purppuraan lahjapaperiin
ja hiusuortuvasta punoit rusetin
nyt ojentuneena odotat minun tarttuvan
sinuun kuin lahjaan
mutta minun käteni eivät ylettyneet
tarttuakseen
ottaakseen vastaan sen
mitä eniten kaipaan ja siinä samassa
pelkään kun
katseesi joka poraa sieluuni reiän
täyttää sen kukilla
ruusun tulipunaisilla terälehdillä
kyllä, minä tahdon
annan itseni sinulle jotta
ylettyisin sinuun
uskaltaisin pitää sinusta kiinni
jossa annoit itsesi
käärit sydämesi purppuraan lahjapaperiin
ja hiusuortuvasta punoit rusetin
nyt ojentuneena odotat minun tarttuvan
sinuun kuin lahjaan
mutta minun käteni eivät ylettyneet
tarttuakseen
ottaakseen vastaan sen
mitä eniten kaipaan ja siinä samassa
pelkään kun
katseesi joka poraa sieluuni reiän
täyttää sen kukilla
ruusun tulipunaisilla terälehdillä
kyllä, minä tahdon
annan itseni sinulle jotta
ylettyisin sinuun
uskaltaisin pitää sinusta kiinni
Vastaukset 2
Vanhimmat
Toit kauniilla runollasi ihan hassulta kuulostavan ajatuksen mieleen....
Kohta on joulu ja ihmismieli varmaan herkimmillään, mistä lie se johtuneekaan. Ehkä valtavasta muistojen määrästä, jotka usein menneisiin jouluihin liitetään.
Siksi pyydänkin astu askel eteen, toinen sivulle ja hyppäys yli ylitsepääsemättömien esteiden, jotta saat liittää yhden onnellisia muistoja sisältämän joulun jo menneitten joulujen joukkoon mahdollistettuasi käsienne yhteenliittämisen ja aidon läheisyyden tunteen...
Kiitän sinua, Toivomuskaivonhenki, kauniista rohkaisustasi. Nyt tunnen olevani jo askeleen lähempänä jotakin kaunista... :)