Minulla on ollut aiemmin yksi koira, saksanpaimenkoira uros. Koira oli muuten aivan ihana, mutta se ei koskaan lopettanut "pentupureskelua", joka alkoi olla aika ärsyttävää kun koira oli jo kasvanut täysikokoiseksi. Sain jos jonkinlaista vinkkiä puremisen loppumiseen: käännä selkä,kiljahda, vie jäähylle, selätä, pure takaisin, tabascoa, laita etikkaa käsivarsiin, käytä rauhoittavia signaaleja, nosta reippaasti niskasta ilmaan... Ja kokeilin kaikkea mahdollista, mutta mikään ei tehonnut. Sitten lohdutettiin, että kyllä se loppuu viisikuisena kun hampaat ovat vaihtuneet. No eipä loppunut.
Näin jälkikäteen uskon, että pureskelua ei saatu loppumaan, koska rangaistusten kanssa ei oltu järjestelmällisiä ja käytetty aina samaa.
Nyt minulle on tulossa uusi koira, collie/bordercollie, ja tällä kertaa aion vahingosta viisastuneena kysyä jo etukäteen: miten hiivatissa sen puremisen saa loppumaan? Koirankouluttajiin en enää luota, sillä juuri sieltä tulivat raaímmat ja älyvapaimmat neuvot.
Näin jälkikäteen uskon, että pureskelua ei saatu loppumaan, koska rangaistusten kanssa ei oltu järjestelmällisiä ja käytetty aina samaa.
Nyt minulle on tulossa uusi koira, collie/bordercollie, ja tällä kertaa aion vahingosta viisastuneena kysyä jo etukäteen: miten hiivatissa sen puremisen saa loppumaan? Koirankouluttajiin en enää luota, sillä juuri sieltä tulivat raaímmat ja älyvapaimmat neuvot.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Oman koirani kanssa olin järjestelmällisen kivulias aina, kun koira puri. Kesti jonkin aikaa oppia vinkaisemaan spontaanisti, kun olen sellainen jähmeä ja hiljainen immeinen, mutta kyllä se alkoi pikkuhiljaa sujua ja koirakin oppi varomaan.
En rajoittanut kivunilmaisua pelkkään ääneen, kun en tiennyt, kuinka hyvin osaan ilmituoda "kivun". Vinkaisin, vedin samaan aikaan käden (koska sitä oli purtu) tiukasti rintaani vasten ja surkeaa naamaa näyttäen (miltä nyt ikinä näytänkään, jos minuun oikeasti sattuu...) käännyin poispäin koirasta. Jos pentu yritti jatkaa puremista, niin vetäydyin "kipeä käsi" rintaa vasten pois koiran luota, vaikkapa pöydän ääreen lukemaan kirjaa, enkä huomioinut pentua. Jos pentu ei enää yrittänyt purra, hymisin sille vähäsen, otin naamapesut vastaan ja sitten jatkoimme puuhasteluja, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
Collikat ovat hyviä ihmisten tulkinnassa ja varsin pehmeäluonteisia. Siksi neuvoisin käyttämään kipua ilmaisevia eleitä "kovien keinojen" sijasta. Oma koirani on mestari lukemaan ihmisiä. On mukava uskotella, että siitä, kuinka yhdistelin koira- ja ihmismaailman elekieltä ja äännähdyksiä toisiinsa sen ollessa pentu, olisi ollut vaikutusta koiran loistavan tunneälyn kehittymisessä.
Jälkikäteen ajateltuna reaktioni olivat varsin dramaattisia, varsinainen show, mutta koirani ei ikinä, ikinä koske hampaillaan kenenkään ihoon.
Olen tehnyt samaakuin mitä gsgs teki ja lopputulos myös sama, ei koske hampaillaan vahingossakaan lapsiin vaikka leikit välillä aika rajut.
Koirankouluttajat ei välitä muusta kun rahasta.
Paljon, paljon erilaisia luita ja leluja niin kaikki hoituu!
Kiva rotusekoitus tulossa - lykkyä!
Crc huonekaluihin, taikka Fairy.
Paaaaaljon kärsivällisyyttä.
Ihmisten pureskelu loppuu huutamalla kovaa AJ AJ.