Joku aika sitten joku täällä palstalla kirjoitti, että adoption ikäraja on 35 v.
Nyt kun selailin esim. pelan ja interpedian sivuja, ikärajan sanotaan olevan 45 v.
Tietääkö joku, mistä tuo 35 v. tulee? Mieheni on tuon ikäinen pian, joten alkaako tulla kiire? Haluaisimme vielä hetken aikaa odotella mahdollista omaa lasta.
Sairastan paniikkihäiriötä, vaikuttaakohan siihen, hyväksytäänkö minua?
Nyt kun selailin esim. pelan ja interpedian sivuja, ikärajan sanotaan olevan 45 v.
Tietääkö joku, mistä tuo 35 v. tulee? Mieheni on tuon ikäinen pian, joten alkaako tulla kiire? Haluaisimme vielä hetken aikaa odotella mahdollista omaa lasta.
Sairastan paniikkihäiriötä, vaikuttaakohan siihen, hyväksytäänkö minua?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kotimaisessa adoptiossa on ainakin osassa maata sellainen käytäntö, että yli 35 v. ei oteta jonoon. Ja myös niin, ettei jonossa voi olla enempää kuin viisi vuotta vaikka lasta ei olisi tullutkaan. Kansainvälisessä adoptiossa määritellään usein vanhemman ja lapsen ikäero ja useissa maissa se on 40 tai 45.
Paniikkihäiriöstä tarvitset ainakin erikoislääkärin lausonnon, muuten en osaa sanoa.
Vielä lisäisin, että riippuen missäpäin Suomea asutte niin kiirekkin saattaa tulla. Pääkaupunkiseudulla on joutunut odottamaan vuodenkin pääsyä neuvontaa. Neuvonta taitaa pääsääntöisesti kestää lähemmäs vuoden. Siihen päälle vielä luvan odottelu (nyt taitaa olla kohtuullinen n.1kk) ja kohdemaassa odottelu, joka tällähetkellä vaihtelee kaikesta 5kk-viiteen vuoteen välillä. Riippuen maasta ja lapsitoiveesta (tosin viisi vuotta olen kuullut vain hakijasta joka on yksinhakija ja toivoo sisaruksia, kummatkin noista asioista hidastaa prosessia tällä hetkellä). Tilanteet kuitenkin muuttuvat yleensä yllättäen ja suunta olla parempi tai huonompi.
Sinun kannattaa ottaa selvää oman kuntasi tilanteesta kysymällä siitä sosiaalitoimistosta.
Hei!Ikäraja voi olla liukuva,mutta sen sijaan paniikkihäiriösi saattaa olla hoitamattomana este. Sen taustalla on kovin usein pitkään jatkunut masennus tai muita hankaluuksia,jotka olisi hyvä selvitellä terapiassa. Olitpa hankkimassa lasta tai et. Paniikkihäiriöitäkin on niin kovin erilaisia,jollekin jotkut tietyt jutut laukaisevat ahdistusreaktioita,joita oppii hallitsemaan terapian avulla,toisilla se on niin vaikeana,että ei pääse kotoaan ulos. Jos sinulla on lievä häiriö,koita saada terapiasta apua.
Itse en mainitsisi siitä adoptiota hakiessa,jos asia/paniikkihäiriö on jo hallinnassa.
Kaikke hyvää! Ja haleja!
Oon syönyt jo 7 vuotta lääkkeitä paniikkihäiriöön, ja syön varmaan koko loppuelämäni. Olen uskis joten en voi valehdella, kyllä kerron kaiken adoptiota hakiessa. Toivottavasti se ei ole este. Ja edelleen yritämme myös biolasta.
Tieto siitä, että yritätte myös biolasta saattaa vesittää adoptioyritykset. Eipä pela ainakaan sitä tule hyväksymään, tiedän tämän!!