Suhteet ja elämänlaatu

Eivät ihmiset halua ongelmiinsa neuvoja, vaan jonkun joka oikeasti kuuntelee sitä ahdistusta, minkä ongelma aiheuttaa.

Grrr.. kirjoitti:

Eivät ihmiset halua ongelmiinsa neuvoja, vaan jonkun joka oikeasti kuuntelee sitä ahdistusta, minkä ongelma aiheuttaa.

Se on muuten mielenkiintoista, että juuri tällä elämän osa-alueella, näistä asioista puhuttaessa ihmiset eivät ole kovinkaan valmiita kuuntelemaan ja hyväksymään sitä toisen ahdistusta esim. juuri siitä että kovasti haluaisi parisuhteen, mutta ei pysty sitä saavuttamaan. Tai en tiedä, ehkä naisten keskinäisissä juttutuokioissa tuo aihe on ihan normaalia käsiteltävää asiaa, mutta kun miehenä yrittää tästä asiasta puhua, niin kukaan ei oikein halua oikeasti kuunnella, koska kaikilla on kiire ilmoittaa heti jokin nopea fix siihen hommaan, kuten että "rohkeesti vaan yrittämään", "mee Tinderiin", "ota itseäsi niskasta kiinni". Ja siis se on ihan sama puhuuko tästä naiselle vai miehelle, kummatkin väistävät heti koko asian ytimen.

Ehkä tämä asia on niitä joita on erityisen vaikeaa kuunnella, kun puhujana on mies. Siinä on ehkä jotain niin perustavanlaatuisesti normista poikkeavaa/väärää, sekä surullista/säälittävää, että jo pelkkä kuunteleminen tekee pahaa. Ei kuulu miehen rooliin moinen itkeminen. Koska ilmeisesti miehen rooli on se asia mikä tässä muuttuvassa yhteiskunnassa ei saa milloinkaan muuttua. Se miehen roolin ydin, että ei esim. pillitetä mistään näistä asioista.

En välttämättä katsoisi omaksi valinnakseni sitä, että olen erittäin arka lähestyjä ja ne harvat kerrat kun sitä uskallan tehdä, johtavat ne pakkeihin, oli kyse sitten oikeasta ihastuksesta jonka saatan tuntea jo etukäteen tai tuntemattomasta kiinnostavastan oloisesta naisesta.

Joidenkin kohdalla kyseessä voi myös olla pelkkä kokemuksen puute ja sen tuoma kömpelyys suhteiden luomisessa. Nuoret harjoittelevat sitä ja oppivat pelisäännöt. Toiset eivät kuitenkaan opi ja aikuisena kaikki parisuhteen muodostamiseen liittyvä tuntuu sitten kovin vaikealta ja seinä kasvaa sitä korkeammaksi, mitä kauemmin sitä tuijottaa.
Vierestä seuraavat haluavat neuvoa, sillä toisen surun ja ikävän kuunteleminen tuntuu ihan hirveältä. Mielellään heilauttaisi taikasauvaa ja tekisi toisesta onnellisen.

suhteetonta menoa kirjoitti:

En välttämättä katsoisi omaksi valinnakseni sitä, että olen erittäin arka lähestyjä ja ne harvat kerrat kun sitä uskallan tehdä, johtavat ne pakkeihin, oli kyse sitten oikeasta ihastuksesta jonka saatan tuntea jo etukäteen tai tuntemattomasta kiinnostavastan oloisesta naisesta.

Lue lisää

Sitten voit todeta, että elämänlaatusi on tämän asian takia alempi kuin mitä haluaisit tai mitä se olisi, jos olisit erilainen.

Grrr.. kirjoitti:

Joidenkin kohdalla kyseessä voi myös olla pelkkä kokemuksen puute ja sen tuoma kömpelyys suhteiden luomisessa. Nuoret harjoittelevat sitä ja oppivat pelisäännöt. Toiset eivät kuitenkaan opi ja aikuisena kaikki parisuhteen muodostamiseen liittyvä tuntuu sitten kovin vaikealta ja seinä kasvaa sitä korkeammaksi, mitä kauemmin sitä tuijottaa.
Vierestä seuraavat haluavat neuvoa, sillä toisen surun ja ikävän kuunteleminen tuntuu ihan hirveältä. Mielellään heilauttaisi taikasauvaa ja tekisi toisesta onnellisen.

Lue lisää

No tämähän se juuri on, tai ainakin osa sitä, mikä minunkin ongelmani on.

Ja ihan totta nyt käsi sydämellä, kuinka montaa 30-40v naista kiinnostaa samanikäinen mies, joka on ihan teinipojan tai korkeintaan juuri aikuistuneen miehen tasolla, mitä tulee parisuhdekokemuksiin ja vaikkapa nyt taitoihin punkassa (ja lasken taitoihin nyt myös sen, miten varma, estoton ja oma itsensä osaa olla seksitilanteessa).

Minä en millään, en millään voi uskoa että tuolla seikalla ei olisi erittäin negatiivista vaikutusta keneen tahansa naiseen, jota voi jollain tavalla kutsua "normaaliksi", mikä toisaalta on typerä tapa luokitella ihmisiä. Mutta ymmärtänette mitä tarkoitan.

helka kirjoitti:

Sitten voit todeta, että elämänlaatusi on tämän asian takia alempi kuin mitä haluaisit tai mitä se olisi, jos olisit erilainen.

Kyllä kai se on tässä jo tullut todettua, eikö? :)

Ongelma onkin siinä, etteivät nuo naiset kelpaa ätmeille. Ätmilogiikka menee niin, että kiltille, ujolle miehelle (=yksinäisyyden syy luonteessa) kuuluu hoikka/normaalipainoinen, kaunis nainen (=nainen, joka on haluttu ulkonäkönsä takia)..

helka kirjoitti:

Ongelma onkin siinä, etteivät nuo naiset kelpaa ätmeille. Ätmilogiikka menee niin, että kiltille, ujolle miehelle (=yksinäisyyden syy luonteessa) kuuluu hoikka/normaalipainoinen, kaunis nainen (=nainen, joka on haluttu ulkonäkönsä takia)..

Lue lisää

Ööö, haluaisin tässä nyt painottaa että en ainakaan ajatusmaailmaltani lue itseäni ätmeihin, vaikka tilanteeni ulkoisilta puitteiltaan saattaa jonkin palstamääritelmän täyttääkin.

Mitä vittua sinä akka taas selität?

" On vain turha tulla väittämään, että kyse olisi muusta kuin omista valinnoista."

Totta vitussa se on muustakin kiinni kuin omista valinnoista?
Mikä vitun saatanan vit-tupää ämmä sää olet joka päiväst toiseen tällaista samanlaista paskaa jauhaa?

Jos toisella on 10 vaihtoehtoa, yhdellä 100 ja toisella 1000 niin sinä voit sanoa ihan vapaasti vit-tupää että kyse on omista valinnoista, mutta minkälaisia ne valinnat sitten ovat kunkin kohdalla on täysin eri juttu?

Yrität siirtää vain sen oman kiimavittusi vastuuta miehille että se on miesten vika jos he ovat yksin tai heillä ei ole valinnanvaraa niin paljon kuin länsimaisella feministisessä kermakakussa onnellisesti kasvanutta vit-tupällä kuten sinä.

Luonteesi ja mielipiteesi ovat niin etovan oksettavia että on ihme että sinulla on vaihttoehtoja.
Ainut syy miksi sinulla niitä on, on se että kullin sijaan sinulla on vit-tu.

Muista se vit-tupää ämmä.

Totuus sattuu kirjoitti:

Mitä vittua sinä akka taas selität?

" On vain turha tulla väittämään, että kyse olisi muusta kuin omista valinnoista."

Totta vitussa se on muustakin kiinni kuin omista valinnoista?
Mikä vitun saatanan vit-tupää ämmä sää olet joka päiväst toiseen tällaista samanlaista paskaa jauhaa?

Jos toisella on 10 vaihtoehtoa, yhdellä 100 ja toisella 1000 niin sinä voit sanoa ihan vapaasti vit-tupää että kyse on omista valinnoista, mutta minkälaisia ne valinnat sitten ovat kunkin kohdalla on täysin eri juttu?

Yrität siirtää vain sen oman kiimavittusi vastuuta miehille että se on miesten vika jos he ovat yksin tai heillä ei ole valinnanvaraa niin paljon kuin länsimaisella feministisessä kermakakussa onnellisesti kasvanutta vit-tupällä kuten sinä.

Luonteesi ja mielipiteesi ovat niin etovan oksettavia että on ihme että sinulla on vaihttoehtoja.
Ainut syy miksi sinulla niitä on, on se että kullin sijaan sinulla on vit-tu.

Muista se vit-tupää ämmä.

Lue lisää

helkan oksetukselle ylempi.

Liikun kyllä paljonkin jossain, eikä paljon tule asioita vastaan. Ja tämä on siis totta, eikä mitään muodon vuoksi takaisin kiukuttelua.

suhteetonta menoa kirjoitti:

Liikun kyllä paljonkin jossain, eikä paljon tule asioita vastaan. Ja tämä on siis totta, eikä mitään muodon vuoksi takaisin kiukuttelua.

Vaikka liikkuu paljon ihmisten ilmoilla, voi tietämättään lähettää signaaleja, joilla viestittää torjuntaa ja varautuneisuutta. On aika vaikea luoda muuta kuin "hyvää päivää kirvesvartta" kontaktia toiseen sukupuoleen, jos ei sitä hommaa oikeasti ole koskaan oppinut.
En kuitenkaan usko, että naiset kokemattomuuden vuoksi miestä torjuisivat. Pikemminkin voi olla niin, että kokematon mies tekee naisen kanssa vahingossa emämunauksia, jotka loukkaavat ja nainen ajattelee, että mies on tahallaan tyly tai ajattelematon. Itse syyllistyin aiemmin "kyllähän sen pitäisi tajuta" ajatteluun. Nykyisin jo avaan suuni kun pahastun.

Grrr.. kirjoitti:

Vaikka liikkuu paljon ihmisten ilmoilla, voi tietämättään lähettää signaaleja, joilla viestittää torjuntaa ja varautuneisuutta. On aika vaikea luoda muuta kuin "hyvää päivää kirvesvartta" kontaktia toiseen sukupuoleen, jos ei sitä hommaa oikeasti ole koskaan oppinut.
En kuitenkaan usko, että naiset kokemattomuuden vuoksi miestä torjuisivat. Pikemminkin voi olla niin, että kokematon mies tekee naisen kanssa vahingossa emämunauksia, jotka loukkaavat ja nainen ajattelee, että mies on tahallaan tyly tai ajattelematon. Itse syyllistyin aiemmin "kyllähän sen pitäisi tajuta" ajatteluun. Nykyisin jo avaan suuni kun pahastun.

Lue lisää

Tarkemmin kun ajattelee, niin en edes tiedä mitä viestitän. Mutta uskon kyllä että jotain sensuuntaista ainakin, mikä on luotaantyöntävää. Flirttailla en osaa ainakaan lainkaan, en siis lainkaan. Ei ole siitä minkäänlaista käytännön ideaa, tiedän vain jotain yleistä hymyilystä, silmäpelistä ja muuta, mutta käytännössä - ei mitään tietoa. En liioin osaa koskaan kehua ketään naista, sillä jos alan kehumaan niin se kuulostaa jo ajatuksenkin tasolla niin banaalilta, että en vain pysty sanomaan niitä sanoja. Tosin en tietäisi mitä sanoja siihen pitäisi käyttääkään.

Toinen on spontaani, ei-häiritsevä koskettaminen, mikä kai on miellyttävä asia silloin jos sen tekee juurikin ei-lääppivästi. Ei minkään valtakunnan tietoa miten senkin voisi tehdä ilman että vaikuttaisi jotenkin ihan vajaalta.

Minä en siis yksinkertaistetusti sanoen osaa vietellä naista lainkaan, en lainkaan. Se jutustelukin, mitä pitäisi harrastaa ei varmasti ole sitä millä ketään valloitetaan.

Mutta sitten kun kyseessä ei ole mikään lähestyminen tai ihmissuhdekuviot, niin tulen kyllä ihan hyvin toimeen niin miesten kuin naistenkin kanssa, enkä usko olevani mikään huono seuramieskään - niin kauan kuin se tarkoittaa että ei tarvitse ryhtyä ketään pokailemaan tai kenenkään kanssa flirttailemaan. Siinä kohtaa kanssakäyminen muuttuisi taas jotenkin tökeröksi. Noloksi.

On minulla joitain kokemuksia naisista kuitenkin, suomalaiskansalliseen tapaan kännisiä onnenkantamoisia todella, ja korostan TODELLA harvoin, mitkä harvemmin kuitenkaan johtavat edes yhteiseen yöhön. Mutta joskus erittäin harvoin kuitenkin. Ei niistäkään mitään pidempää ole koskaan jäänyt käteen.

suhteetonta menoa kirjoitti:

Tarkemmin kun ajattelee, niin en edes tiedä mitä viestitän. Mutta uskon kyllä että jotain sensuuntaista ainakin, mikä on luotaantyöntävää. Flirttailla en osaa ainakaan lainkaan, en siis lainkaan. Ei ole siitä minkäänlaista käytännön ideaa, tiedän vain jotain yleistä hymyilystä, silmäpelistä ja muuta, mutta käytännössä - ei mitään tietoa. En liioin osaa koskaan kehua ketään naista, sillä jos alan kehumaan niin se kuulostaa jo ajatuksenkin tasolla niin banaalilta, että en vain pysty sanomaan niitä sanoja. Tosin en tietäisi mitä sanoja siihen pitäisi käyttääkään.

Toinen on spontaani, ei-häiritsevä koskettaminen, mikä kai on miellyttävä asia silloin jos sen tekee juurikin ei-lääppivästi. Ei minkään valtakunnan tietoa miten senkin voisi tehdä ilman että vaikuttaisi jotenkin ihan vajaalta.

Minä en siis yksinkertaistetusti sanoen osaa vietellä naista lainkaan, en lainkaan. Se jutustelukin, mitä pitäisi harrastaa ei varmasti ole sitä millä ketään valloitetaan.

Mutta sitten kun kyseessä ei ole mikään lähestyminen tai ihmissuhdekuviot, niin tulen kyllä ihan hyvin toimeen niin miesten kuin naistenkin kanssa, enkä usko olevani mikään huono seuramieskään - niin kauan kuin se tarkoittaa että ei tarvitse ryhtyä ketään pokailemaan tai kenenkään kanssa flirttailemaan. Siinä kohtaa kanssakäyminen muuttuisi taas jotenkin tökeröksi. Noloksi.

On minulla joitain kokemuksia naisista kuitenkin, suomalaiskansalliseen tapaan kännisiä onnenkantamoisia todella, ja korostan TODELLA harvoin, mitkä harvemmin kuitenkaan johtavat edes yhteiseen yöhön. Mutta joskus erittäin harvoin kuitenkin. Ei niistäkään mitään pidempää ole koskaan jäänyt käteen.

Lue lisää

Toi viettelyn ajatus on kyllä vähän hassu. Ei tulisi naisena mieleen ajatella että miehen pitäisi suorittaa jokin tietty liikesarja tai sanoa tietyt sanat ennen kuin voisin kiinnostua. Minulle riittäisi se että mies tekisi itselleni tiettäväksi olemassaolonsa ja kiinnostuksensa minua kohtaan.

Yhteydenottotapa on vapaa, eli juttelun aloittaminen kaupassa tms. viesti treffipalstalla/sähköpostilla/facebookilla, puhelinsoitto, perinteinen kirje, ihan minkä hemmetin tavan nyt vain kykenet keksimään. Myöskään itse parisuhdehakemuksella ei ole mitään lakisääteistä määrämuotoa, vaan riittää että siinä on sanoja toistensa perässä sillä tavoin että asia on jotenkin ymmärrettävissä.

Eli ei ole juurikaan työhakemuksen laatimista vaikeampi juttu, mutta silti ei vain joiltakin onnistu millään.

Niin, ja ei ollut siis tarkoitus mitenkään morkata aloittajaa tai muitakaan palstalaisia, sillä olenhan itsekin aivan yhtä luuseri näissä asioissa. Minulle vain tuli surku kun on niin paljon yksinäisiä ihmisiä jotka ei oikein osaa tehdä omalle epämieluisalle olotilalleen mitään. :(

stellaria81 kirjoitti:

Toi viettelyn ajatus on kyllä vähän hassu. Ei tulisi naisena mieleen ajatella että miehen pitäisi suorittaa jokin tietty liikesarja tai sanoa tietyt sanat ennen kuin voisin kiinnostua. Minulle riittäisi se että mies tekisi itselleni tiettäväksi olemassaolonsa ja kiinnostuksensa minua kohtaan.

Yhteydenottotapa on vapaa, eli juttelun aloittaminen kaupassa tms. viesti treffipalstalla/sähköpostilla/facebookilla, puhelinsoitto, perinteinen kirje, ihan minkä hemmetin tavan nyt vain kykenet keksimään. Myöskään itse parisuhdehakemuksella ei ole mitään lakisääteistä määrämuotoa, vaan riittää että siinä on sanoja toistensa perässä sillä tavoin että asia on jotenkin ymmärrettävissä.

Eli ei ole juurikaan työhakemuksen laatimista vaikeampi juttu, mutta silti ei vain joiltakin onnistu millään.

Niin, ja ei ollut siis tarkoitus mitenkään morkata aloittajaa tai muitakaan palstalaisia, sillä olenhan itsekin aivan yhtä luuseri näissä asioissa. Minulle vain tuli surku kun on niin paljon yksinäisiä ihmisiä jotka ei oikein osaa tehdä omalle epämieluisalle olotilalleen mitään. :(

Lue lisää

Kirjoittelin vain ihan omasta kokemuksesta. En yritä väittää sitä että pitäisi suorittaa jotkut tietyt maneerit, mutta kyllä se kuitenkin tuntuu siltä, että miehenä minun tulisi jollain_tapaa saada se asia tapahtumaan. Näin ainakin omalla kohdallani.

Olenhan yrittänyt myös ihan vapaamuotoisiakin ihastuksen tunnustuksia ja improvisaatiota, itseni tyyppistä lähestymistä. Mutta ehkä vääränä aikana -väärässä tilanteessa, väärälle ihmiselle ja liian suoraan. Noista on kyllä jo vuosia ja vuosia aikaa. Tuli läksy opittua.

Ei se ilmeisesti kaikilta onnistu. Minut voi lukea siihen joukkoon. Voihan se olla, aidosti, että ei sellaista tapaa olekaan millä onnistuisi. En enää nykyään uskaltaisi facebookissa ketään lähestyä, ja nettideitit nyt on ihan vihoviimeinen random-miehen lähetettyjen viestien hautausmaa.

Onhan tämä aika kyynistä, mutta kyllä minusta peilaa myös totuutta ja varmasti myös muidenkin kuin itseni kohdalla.

Tämä on yksi niistä tyypillisimmistä väitteistä joita tästä aihepiiristä kuulee vastalauseeksi.

Kun en nyt katso että tässä oltaisiin jossain masennuksen syövereissä, mistä vain joku toinen ihminen voi pelastaa. Puhuisin enemmänkin sellaisesta alati läsnä olevasta surumielisyydestä tai melankoliasta. Välillä sitten voi ihan masentaakin, mutta en nyt puhu elämänlaadun laskusta sellaisena asiana mikä olisi kuin joku akuutti tai edes krooninen mielenterveyden häiriö, kuten masennus.

Vähän pistää miettimään miksi tämä aina halutaan nähdä niin, että kovasti parisuhdetta haluava ihminen jotenkin haluaa tulla pelastetuksi maagisella tavalla. Minä en puhu siitä että jonkun pitäisi pelastaa minut, että minulla olisi hyvä olla sen jälkeen. Minä puhun halusta jakaa elämäni jonkun kanssa. Näitä normaaleja asioita.

Eikös aloittaja sanonut, että kaikki on ihan hyvin? Yksinäisyys häntä taisi vaivata. Kyllähän yksinkin tottuu olemaan ja yksinäisyyden voi taltuttaa. Vaan onkohan sitä sitten jotenkin valmiimpi parisuhteeseen kun kokee ettei sitä erityisesti tarvitse tai edes halua? En myöskään usko, että toista vetää mihinkään suohon, jos kärsii vain yksinäisyydestä.

suhteetonta menoa kirjoitti:

Tämä on yksi niistä tyypillisimmistä väitteistä joita tästä aihepiiristä kuulee vastalauseeksi.

Kun en nyt katso että tässä oltaisiin jossain masennuksen syövereissä, mistä vain joku toinen ihminen voi pelastaa. Puhuisin enemmänkin sellaisesta alati läsnä olevasta surumielisyydestä tai melankoliasta. Välillä sitten voi ihan masentaakin, mutta en nyt puhu elämänlaadun laskusta sellaisena asiana mikä olisi kuin joku akuutti tai edes krooninen mielenterveyden häiriö, kuten masennus.

Vähän pistää miettimään miksi tämä aina halutaan nähdä niin, että kovasti parisuhdetta haluava ihminen jotenkin haluaa tulla pelastetuksi maagisella tavalla. Minä en puhu siitä että jonkun pitäisi pelastaa minut, että minulla olisi hyvä olla sen jälkeen. Minä puhun halusta jakaa elämäni jonkun kanssa. Näitä normaaleja asioita.

Lue lisää

Kuten tuossa mainitsin ettei se välttämättä olekaan järkevää, ainakin minua itseäkin harmittaa kun joskus työttömänä ollessa tuli hyviäkin ehdokkaita sivuutettua ja sillä alulla taas tarkoitin sitä että jos on oikeasti ongelmainen ihminen, niitäkin kun tuntuu olevan aikalailla, niin ei niitä kukaan muu voi pelastaa kuin ne itse itsensä. Niinhän se taitaa mennäkin että on niitä jotka aina odottaa jokun muun nostavan pois ongelmista ja sitten on niitä jotka kyllä itse klaaraa mutta samalla ovat turhankin ankaria itseään kohtaan.

Grrr.. kirjoitti:

Eikös aloittaja sanonut, että kaikki on ihan hyvin? Yksinäisyys häntä taisi vaivata. Kyllähän yksinkin tottuu olemaan ja yksinäisyyden voi taltuttaa. Vaan onkohan sitä sitten jotenkin valmiimpi parisuhteeseen kun kokee ettei sitä erityisesti tarvitse tai edes halua? En myöskään usko, että toista vetää mihinkään suohon, jos kärsii vain yksinäisyydestä.

Lue lisää

Se toden totta tuntuu jotenkin olevan trendinä, jos niin voi sanoa, että parisuhde on jonkinlainen elämän suola, jotain luksusta mitä ei tule erityisesti tarvita. Mistä lie tullut sellainenkin idea.

suhteetonta menoa kirjoitti:

Se toden totta tuntuu jotenkin olevan trendinä, jos niin voi sanoa, että parisuhde on jonkinlainen elämän suola, jotain luksusta mitä ei tule erityisesti tarvita. Mistä lie tullut sellainenkin idea.

Lue lisää

Ihminen on laumaeläin, ei siitä mihinkään pääse.

Grrr.. kirjoitti:

Ihminen on laumaeläin, ei siitä mihinkään pääse.

Jäin ihan miettimään tuota, että mistä sellainen idea on sitten voinut tulla? Tämä voi mennä ihan päin mäntyjä, mutta olisiko niin, että vaikka yhteiskuntamme on näennäisesti pinnallistunut ja individualisoitunut, niin parisuhde käsitetään jopa vakavammin kuin mitä joskus aikaisemmin. Ja koska aikamme on sellainen, että kaikki pitää saada valita viimeistä piirtoa myöten itselle sopivaksi, niin nämä kaksi yhdessä johtavat siihen, että parisuhde nähdään kallisarvoisena luksusasiana, mitä harkitaan vakavasti kuin ensiasunnon ostoa ja johon suhtaudutaan materialistisesti niin että sen aika on sitten kun siihen on ikäänkuin varaa?

Tämä oli kyllä ihan diippiä bulshittiä, mutta tulipahan mieleen.

En tiedä wanhoista ajoista, mutta jotenkin vain tuntuu että parisuhde on nykyihmiselle huomattavasti monimutkaisempi ja vakavampi asia kuin jollekin aikaisemmalle sukupolvelle. Tämäkin voi olla toisaalta yhtä diippiä bullshittiä.