Toisessa ip-lehdessä oli jotakin tuosta. Jutussa oli hiukan kyseltykin ihmisiltä mitä he katuvat viisikymppisenä. Vähän elävämpi lähestymistapa siis kuin kysymys mitä kuolevat katuvat.
Tuossa iässä (ja jo tässä, 46) elämään vaikuttavat ratkaisut ovat jo monilta osin tehty ja kerätään vain niiden ratkaisujen hedelmiä sitten. Ja noin se minunkin mielestäni aika pitkälle on, suuret ratkaisut on kaiketi jo tehty.
Omalta kohdalta täytyy sanoa etten varsinaisesti nyt suuremmin kadu katkerasti mitään vaikka on asioita jotka olisi voinut tehdä toisinkin. Olen funtsaillut sen näet niin, että jos olisin toiminut toisin en olisi nyt tässä tilanteessa johon olen kuitenkin varsin tyytyväinen.
Kuitenkin on siellä nuoruudessa jotakin sellaista kusipäisyyttäkin toisia ihmisiä kohtaan, esim. parisuhteissa josta kyllä voi sanoa että on sitä vaanvoinut olla tyhmä. Ja kaiketi aika tavalla maailmaan napaan joka oli se oma napa tuijoteltu ympärilleen vilkuilematta.
Mitä kadut elämässäsi viisikymppisenä?
26
179
Vastaukset
- ateismi =
En ainakaan näin äkkiä keksi mitään, jota vielä katuisin. Jospa olisin tehnyt vielä kohtalokkaimpia virheitä, mikäli olisin valinnut asioita toisin. Olen sujut menneisyyteni kanssa.
En muista viisikymppisenä katuneeni suuremmin mitään. Varmasti olisin osannut tehdä montakin asiaa paremmin, mutta pienet virheet aika silittää, eikä isompia tuntunut olleen.
Viisikymppisenä elämässäni tapahtui lisäksi melko suuri muutos. Kahden lapsen yksinhuoltajuudesta yksinasujaksi lasten muuttaessa kotoa ja samalla työpaikan vaihto tosin saman firman sisällä, mutta aivan uusiin hommiinja vieraalle paikkakunnalle. Siinä oli se huono puoli, että niin kovasti odottamani viidenkympin villitys taisi mennä samalla ohi. Turhaan nukuin puku päällä ja lakeerikengät sängyn vierellä.
Nyt kymmenen vuotta myöhemmin olen entistäkin tyytyväisempi ratkaisuihini. Viimeinenkin iso loikka josta en silloin tiennyt ulottuuko pää pinnalle, on jälkeenpäin osoittautunut oikein hyvin onnistuneeksi. Vietän eläkettä ympäristössä, jollaista en osannut edes toivoa.
Elämä on laiffia.Nuorena sitä uskalsi heittäytyä ja toimia tiedostamatta tai tiedostamattaan enemmän intuition ja ihan mielijohteidenkin varassa. Osaksi syynä oli tietty tyhmyyskin. Osaltaan se on menetyskin kun on tullut niin "harkitseva".
a-teisti kirjoitti:
Nuorena sitä uskalsi heittäytyä ja toimia tiedostamatta tai tiedostamattaan enemmän intuition ja ihan mielijohteidenkin varassa. Osaksi syynä oli tietty tyhmyyskin. Osaltaan se on menetyskin kun on tullut niin "harkitseva".
Sir Winston Churchill: "Jos ihminen ei ole nuorena radikaali, häneltä puuttuu sydäntä ja jos ei ole vanhana konservatiivi, puuttuu järkeä."
Tekun aikainen fysiikan opettajani tapasi sanoa: "Hullut vievät maailmaa eteenpäin ja viisaat pitävät sitä pystyssä.
Molemmt viisaita sanontoja.
Jos kaikki olisivat samanlaisia tasalatvaisia konservatiiveja kuin minä nykyään, aika hiljaista olisi. Jos taas enemmistöä edustaisi palstan teistien "militanttisiipi", saattaisi säpinää olla ihan liikaakin.
- weeddoo
Kyllä nuo ihmisuhdetörttöilyt ovat kaduttaneet. Toivon hartaasti että tuolloiset tyttö ja naisystävät ymmärtävät sen myös.
Pitää hyväksyä oma keskenkasvuisuus tuolloin ja olla tyytyväinen siitä että oppi on lopulta mennyt perille.
Nuorena elämä on paineita ja huolia täynnä eikä se ole kohdallani ollut hyväksi parisuhteille.
Nykyisin koetan tehdä puolisoni eteen kaiken minkä kykenen, pyrin onnelliseen elämään ja tuottamaan onnea muille. - Hihhulihihhei
No ainakaan koulutus, ammatinvalinta ja työura ovat sellaisia joissa ei kaduta yhtään mikään, kaikki täysin nappiin. Samassa työpaikassa viimeiset 25 vuotta ja edelleen rakastan työtäni. Harrastuksetkin ovat edelleen samat ja yhtä rakkaat kuin vuosikymmeniä sitten.
Ihmisssuhdepuolella olisi joitain asioita voinut tehdä toisin, ehkä paremminkin. Toisaalta on mahdoton tietää olisinko nyt yhtään sen onnellisempi, vaikka olisin silloin joskus valinnut toisinkin? Koska on mahdotonta arvioida kaikkia niitä seikkoja mitä siitä olisi (mahdollisesti) seurannut - tai kenties ei olisi seurannut.
Mutta noin pääsääntöisesti olen elämääni usein hävyttömän tyytyväinen.
Ai niin, yksi asia on aina välillä kaduttanut - olisi hitsi vie pitänyt silloin nuorena opetella soittamaan kitaraa, tai edes jotain instrumenttia. Rakastan musiikkia ja minulla on aivan valtava mieletön levykokoelma, mutta välillä harmittaa kun ei osaa itse soittaa yhtään mitään.
Toisaalta jotkut soittotaitoiset tuttavat kertovat, että se vie pois osan musiikin mystiikasta ja elämyksellisyydestä, kun ymmärtää sitä "rakenteelllisesti" liian hyvin ja analysoi kaikkea kuulemaansa koko ajan. Niin ettei osaa antautua musiikin vietäväksi pelkällä tunteella, vaan tulee sellainen Klaus Järvinen Levyraadissa -nihkeily. Jollaista minulle ei siis tule, vaan fiiliksellä mennnään.- kasuaali
Vaikka en olekaan vielä viiskymppinen, niin jo nyt etukäteen kaduttaa monet asiat. Perheen "perustaminen" on yksi. Sitä en ole saanut aikaiseksi, vaikka neljääkymppiä lähennellään. Jotenkin on jo fiksautunut siihen mentaliteettiin, että kyllä se sieltä tulee jos on tullakseen. No, ei tule.
""Ai niin, yksi asia on aina välillä kaduttanut - olisi hitsi vie pitänyt silloin nuorena opetella soittamaan kitaraa, tai edes jotain instrumenttia. Toisaalta jotkut soittotaitoiset tuttavat kertovat, että se vie pois osan musiikin mystiikasta ja elämyksellisyydestä, kun ymmärtää sitä "rakenteellisesti" liian hyvin ja analysoi kaikkea kuulemaansa koko ajan."
Snippasin osan pois tekstistä. Niin... En tiedä minkälaisia soittajaystäviä sinulla on, mutta ei se todellakaan vie mitään pois yhtään mistään, vaikka ymmärtäisi teoriasta kaiken. Jokainen kokee musiikin tavallaan, eikä tuonlaisia ylianalysoijia ole kuin Kummelin sketseissä. Soittotaito ei estänyt Klaus Järvistä nauttimasta musiikista. Harva pääsee hänen tasolleen kasuaalikitaristina, ja kykenee edes analysoimaan oikeasti, mistä hommassa on kyse. - Hihhulihihhei
kasuaali kirjoitti:
Vaikka en olekaan vielä viiskymppinen, niin jo nyt etukäteen kaduttaa monet asiat. Perheen "perustaminen" on yksi. Sitä en ole saanut aikaiseksi, vaikka neljääkymppiä lähennellään. Jotenkin on jo fiksautunut siihen mentaliteettiin, että kyllä se sieltä tulee jos on tullakseen. No, ei tule.
""Ai niin, yksi asia on aina välillä kaduttanut - olisi hitsi vie pitänyt silloin nuorena opetella soittamaan kitaraa, tai edes jotain instrumenttia. Toisaalta jotkut soittotaitoiset tuttavat kertovat, että se vie pois osan musiikin mystiikasta ja elämyksellisyydestä, kun ymmärtää sitä "rakenteellisesti" liian hyvin ja analysoi kaikkea kuulemaansa koko ajan."
Snippasin osan pois tekstistä. Niin... En tiedä minkälaisia soittajaystäviä sinulla on, mutta ei se todellakaan vie mitään pois yhtään mistään, vaikka ymmärtäisi teoriasta kaiken. Jokainen kokee musiikin tavallaan, eikä tuonlaisia ylianalysoijia ole kuin Kummelin sketseissä. Soittotaito ei estänyt Klaus Järvistä nauttimasta musiikista. Harva pääsee hänen tasolleen kasuaalikitaristina, ja kykenee edes analysoimaan oikeasti, mistä hommassa on kyse.Kuten kerroin niin en osaa soittaa mitään instrumenttia, joten en voi itse tietää miten tuo musajuttu pitäisi paikkaansa. Kerroin vain sen mitä minulle ovat jotkut muut (eivät suinkaan kaikki, vain jotkut) soittajat kertoneet. Että välillä tai - turhan usein - homma saattaa lipsahtaa vain yksityiskohtien tarkkailuksi ja tekniseksi analysoinniksi, eikä musiikin kuunteluksi. Varmaan tuossa on suuria yksilöllisiä eroja, kuten melkein kaikessa muussakin.
Mutta se klausjärvismäinen nihkeily siitä millainen komppi tai tietyn instrumentin soundi jossakin kappaleessa on, ikään kuin se olisi ainoa tai ainakin kaikkein tärkein asia koko kappaleessa? Ja vielä piittaamatta pätkääkään siitä millainen fiilis tai sanoma biisin kokonaisuudesta muuten välittyy, ei todellakaan ole minun keksintöäni vaan ihan sitä legendaarista levyraatokamaa.
Mutta tämän ketjun tarkoitus tuskin oli keskustella musiikista, eikä minuakaan kiinnosta jauhaa tästä tämän enempää. - Live free for ever
kasuaali kirjoitti:
Vaikka en olekaan vielä viiskymppinen, niin jo nyt etukäteen kaduttaa monet asiat. Perheen "perustaminen" on yksi. Sitä en ole saanut aikaiseksi, vaikka neljääkymppiä lähennellään. Jotenkin on jo fiksautunut siihen mentaliteettiin, että kyllä se sieltä tulee jos on tullakseen. No, ei tule.
""Ai niin, yksi asia on aina välillä kaduttanut - olisi hitsi vie pitänyt silloin nuorena opetella soittamaan kitaraa, tai edes jotain instrumenttia. Toisaalta jotkut soittotaitoiset tuttavat kertovat, että se vie pois osan musiikin mystiikasta ja elämyksellisyydestä, kun ymmärtää sitä "rakenteellisesti" liian hyvin ja analysoi kaikkea kuulemaansa koko ajan."
Snippasin osan pois tekstistä. Niin... En tiedä minkälaisia soittajaystäviä sinulla on, mutta ei se todellakaan vie mitään pois yhtään mistään, vaikka ymmärtäisi teoriasta kaiken. Jokainen kokee musiikin tavallaan, eikä tuonlaisia ylianalysoijia ole kuin Kummelin sketseissä. Soittotaito ei estänyt Klaus Järvistä nauttimasta musiikista. Harva pääsee hänen tasolleen kasuaalikitaristina, ja kykenee edes analysoimaan oikeasti, mistä hommassa on kyse.Älä kuule turhaan perhettä haikaile. Nauti vapaudesta! Kyllä perhe-elämä osaa olla suurimman osan ajasta aikamoista paskaa. Vikinää vinkumista ja valitusta päivästä toiseen.. Täyttä paskaa siis. Mutta eipä tuota vapauttaan osaa arvostaa ennen kuin on liian myöhäistä.. Minulle kävi juurikin niin. Haikailin aina kumppania vierelle. Ja loppu on historiaa. Nyt vain odottelen jotain aivoinfarktia tai muuta joka veis mukanaan...
- weeddoo
kasuaali kirjoitti:
Vaikka en olekaan vielä viiskymppinen, niin jo nyt etukäteen kaduttaa monet asiat. Perheen "perustaminen" on yksi. Sitä en ole saanut aikaiseksi, vaikka neljääkymppiä lähennellään. Jotenkin on jo fiksautunut siihen mentaliteettiin, että kyllä se sieltä tulee jos on tullakseen. No, ei tule.
""Ai niin, yksi asia on aina välillä kaduttanut - olisi hitsi vie pitänyt silloin nuorena opetella soittamaan kitaraa, tai edes jotain instrumenttia. Toisaalta jotkut soittotaitoiset tuttavat kertovat, että se vie pois osan musiikin mystiikasta ja elämyksellisyydestä, kun ymmärtää sitä "rakenteellisesti" liian hyvin ja analysoi kaikkea kuulemaansa koko ajan."
Snippasin osan pois tekstistä. Niin... En tiedä minkälaisia soittajaystäviä sinulla on, mutta ei se todellakaan vie mitään pois yhtään mistään, vaikka ymmärtäisi teoriasta kaiken. Jokainen kokee musiikin tavallaan, eikä tuonlaisia ylianalysoijia ole kuin Kummelin sketseissä. Soittotaito ei estänyt Klaus Järvistä nauttimasta musiikista. Harva pääsee hänen tasolleen kasuaalikitaristina, ja kykenee edes analysoimaan oikeasti, mistä hommassa on kyse.Kasuaalille terveiset, ei kannata luovuttaa vaan etsiä, tee siitä harrastus niin aika kuluu mukavasti vaikkei oikeaa löytyisikään. Tykkäsin kirjoitella ulkomaalaisille kun heidän ajatukset olivat usein muuta kuin täällä, mielenkiintoani kulttuureja kohtaan.
Alussa ravasin ravintolat, eurosinkut ja viimeksi nettidatet suomessa ja lopulta ulkomailla. Kymmenisen vuotta meni etsiessä ennekuin kolahti nainen ulkomaalainen. Kahdessa kuukaudessa ihastuin, matkustin tapaamaan pariin otteeseen ja päätäpahkaa naimisiin, tuolloin 44 v. Viisi vuotta takana ja lapsi, eikä kaduta yhtään, hyvin menee.
Pitää tietää kuka itse on, mitä hakee ja olla suora ja löytää se joka vastaa huutoon. - Aada@
Live free for ever kirjoitti:
Älä kuule turhaan perhettä haikaile. Nauti vapaudesta! Kyllä perhe-elämä osaa olla suurimman osan ajasta aikamoista paskaa. Vikinää vinkumista ja valitusta päivästä toiseen.. Täyttä paskaa siis. Mutta eipä tuota vapauttaan osaa arvostaa ennen kuin on liian myöhäistä.. Minulle kävi juurikin niin. Haikailin aina kumppania vierelle. Ja loppu on historiaa. Nyt vain odottelen jotain aivoinfarktia tai muuta joka veis mukanaan...
Life free for ever
ihan hyvä kuvaus."Vikinää, vinkumista ja valitusta päivästä toiseen."
Kieltämättä,kyllä tämä voimia vaatii, pitkäjännitteisyyttä ja posittiivisuutta.Välillä tuntuu että pitäisi olla joku yli-ihminen.Jos lapset ovat välillä vinkumatta, niin mies alkaa vinkumaan ja vonkaamaan.
En nyt kuitenkaan aivoinfarktia tai muutakaan sairautta toivo,aikansa kutakin.
- Ateismusmaximus
En sinänsä taitaisi katua mitään vaan enemmänkin hävetä. Olen lyhyen elämäni aikana kiusannut ja vähätellyt muita ihmisiä. En kuitenkaan tunne mitään suurta syyllisyyttä asiaan, koska useimmat henkilöt olivat olleet epämukavia jollakin tavalla minua kohtaan ennen kiusausta, mikä ajoi minut kostonkierteeseen. Lopulta ymmärsin kuinka tyhmästi toimin ja pääsin irti tästä tavasta kun opin itsehillintää ja aloin käyttämään itseironiaa. Toisin sanoen, tein kristillisestä (olen ateisti) näkökulmasta parannuksen.
- Aada@
ateismusmaximus
No joo, samoin.Kyllähän tuohon tarvitsee itsenikin edelleen kiinnittää huomiota.olen möskin joutunut opettelemaan itsehillintää ja joutunut ottamaan vastuuta suuttumisistani sekä sanomisistani.
Fundikset saavat "sarvet kasvamaan päähäni" edelleen.Mikähän siihenkin auttaisi, miten teidän mielestä (ateistit) fundiksiin pitäisi suhtautua? Aada@ kirjoitti:
ateismusmaximus
No joo, samoin.Kyllähän tuohon tarvitsee itsenikin edelleen kiinnittää huomiota.olen möskin joutunut opettelemaan itsehillintää ja joutunut ottamaan vastuuta suuttumisistani sekä sanomisistani.
Fundikset saavat "sarvet kasvamaan päähäni" edelleen.Mikähän siihenkin auttaisi, miten teidän mielestä (ateistit) fundiksiin pitäisi suhtautua?"miten teidän mielestä (ateistit) fundiksiin pitäisi suhtautua?"
Maailma lienee pullollaan ihmisiä, jotka ajattelevat eri asioissa ihan poikittain kanssani. Mutta täytyykö minun ylimalkaan suhtautua heihin jotenkin?
No, nokakkain kun joudutaan, niin pyrin olemaan neutraali: hoitelen asiat "hyvää päivää"-tasolla.
Palstalla on minusta aika turha kiinnittää huomiota sellaisiin tyyppeihin, joiden kanssa menee ihan sukset ristiin, elleivät ite tule likelle. Mutta vänkääminen on turhaa, koska joidenkin kanssa on vaan parempi tallustaa eri polkua. Kun pidän sopivasti etäisyyttä, ei tarvitse pahasti hikeentyä :-) Toinen asia on sitten se, jos itellä on tarpeita mennä likelle semmosia tyyppejä, joiden kanssa ei ole kuin loputonta kiistaa tiedossa?
Yleensä yhteiskunnassa kannattaa ehkä enemmän tukea positiivisia voimia, kuin taistella negatiivisia voimia vastaan.
Mutta tää nyt on mun luonteelle tyypillistä, jotakuta muuta tämmönen ei vaan tyydytä.- Aada@
kaarne kirjoitti:
"miten teidän mielestä (ateistit) fundiksiin pitäisi suhtautua?"
Maailma lienee pullollaan ihmisiä, jotka ajattelevat eri asioissa ihan poikittain kanssani. Mutta täytyykö minun ylimalkaan suhtautua heihin jotenkin?
No, nokakkain kun joudutaan, niin pyrin olemaan neutraali: hoitelen asiat "hyvää päivää"-tasolla.
Palstalla on minusta aika turha kiinnittää huomiota sellaisiin tyyppeihin, joiden kanssa menee ihan sukset ristiin, elleivät ite tule likelle. Mutta vänkääminen on turhaa, koska joidenkin kanssa on vaan parempi tallustaa eri polkua. Kun pidän sopivasti etäisyyttä, ei tarvitse pahasti hikeentyä :-) Toinen asia on sitten se, jos itellä on tarpeita mennä likelle semmosia tyyppejä, joiden kanssa ei ole kuin loputonta kiistaa tiedossa?
Yleensä yhteiskunnassa kannattaa ehkä enemmän tukea positiivisia voimia, kuin taistella negatiivisia voimia vastaan.
Mutta tää nyt on mun luonteelle tyypillistä, jotakuta muuta tämmönen ei vaan tyydytä.kaarne
"Yleensä yhteiskunnassa kannattaa ehkä enemmän tukea positiivisia voimia,
kuin taistella negatiivisia voimia vastaan."
Ihan samaa mieltä.Parempi yrittää ohittaa ne riitaa aiheuttavat ihmiset ja tilanteet.
Fundamentalismi on satuttanut itseäni erittäin pahasti ja niillä kokemuksilla on ollut kauaskantoiset seuraukset.
Jotenkin aihetta on vain täytynyt käsitellä senkin takia, että omien lapsieni kanssa aion keskustella asioista, että he olisivat tietoisempia ja valmiimpia tähän maailmaan kuin mitä itse oli nuorena.
Netistä on muutenkin löytynyt ihmisiä, joilla ollut samansuuntaisia kokemuksia tai muuten keskusteltavaa aiheista.
Koittakaa kestää jos olen välillä hankala. Aada@ kirjoitti:
kaarne
"Yleensä yhteiskunnassa kannattaa ehkä enemmän tukea positiivisia voimia,
kuin taistella negatiivisia voimia vastaan."
Ihan samaa mieltä.Parempi yrittää ohittaa ne riitaa aiheuttavat ihmiset ja tilanteet.
Fundamentalismi on satuttanut itseäni erittäin pahasti ja niillä kokemuksilla on ollut kauaskantoiset seuraukset.
Jotenkin aihetta on vain täytynyt käsitellä senkin takia, että omien lapsieni kanssa aion keskustella asioista, että he olisivat tietoisempia ja valmiimpia tähän maailmaan kuin mitä itse oli nuorena.
Netistä on muutenkin löytynyt ihmisiä, joilla ollut samansuuntaisia kokemuksia tai muuten keskusteltavaa aiheista.
Koittakaa kestää jos olen välillä hankala.Olen oppinut, että monillakin palstan ateisteilla on uskonnollisen ympäristön tuottamia satuttavia kokemuksia menneisyydessään. Ymmärrän toki, että niitä kokemuksia täytyy prosessoida ja että ne vaikuttavat kirjoitteluun. Kaikkihan me kirjoitellaan omasta kokemusmaailmastamme käsin ja se on ihan oikein.
En ole kokenut sinua hankalana. Sikäli kuin muistan, olet käsitellyt asioita palstalla ihan asiallisesti.- Aada@
kaarne kirjoitti:
Olen oppinut, että monillakin palstan ateisteilla on uskonnollisen ympäristön tuottamia satuttavia kokemuksia menneisyydessään. Ymmärrän toki, että niitä kokemuksia täytyy prosessoida ja että ne vaikuttavat kirjoitteluun. Kaikkihan me kirjoitellaan omasta kokemusmaailmastamme käsin ja se on ihan oikein.
En ole kokenut sinua hankalana. Sikäli kuin muistan, olet käsitellyt asioita palstalla ihan asiallisesti.kaarne
"En ole kokenut sinua hankalana. Sikäli kun muistan, olet käsitellyt asioita
palstalla ihan asiallisesti."
Hyvä, jos on näin.
En ole ketään käännyttänyt mihinkään, vaan tosiaan käsitellyt omia kokemuksiani.
Uskovat ovat ihmisinä usein ok.Menetelmät ja uskomukset joita fundamentalismi käyttää ovat puoskarointia ja hyvän sekoitelmaa.
Uskonnolliset ihmiset tänne pyrkivät saarnaamaan ja käännyttämään.
- surkea kohtalo
Kadun sitä, että isäni siittiö teki kimpat väärän munasolun kanssa. Olisi äijä mennyt ensteks mieluummin vaikka optikolle ja harkinnut vasta sitten, keneenkä paljaan sladdinsa tunkee. Mutta nyt niille perintekijöille ei voi enää mitään Jumalakaan.
Noin ylimalkaan tuntuu siltä, että menneiden katuminen on turhaa puuhaa pitemmän päälle. Toki olen katunut vääriä valintoja, muille tehtyjä pahoja tekoja, sitä että olen antanut pelon vaikuttaa joihinkin valintoihin, sitä että tyhmyyttäni en ole osannut pelätä joitakin muita valintoja jne.
Mutta kun olen ne kerran katunut ja ottanut sen katumuksen sisääni, niin en minä enää niitä varsinaisesti kadu: keskityn mieluummin siihen, kuinka osaisin toimia paremmin nykyisyydessä.- Nedda`
Ainoa asia, jota voi katua on tyhmyys. Tyhmyydellä on aina seuraamuksensa.
Elämällä ja olevaisuudella on rajansa ja rajapintansa.
Mitä nopeammin oivaltaa nämä, sitä paremmin voi operoida olennaisten asioiden parissa.
Ja välttyä tyhjään kuluneelta ajalta.
Karkeimpia opetuksia elämässä on se, että kaikista asioista ei ole mitään hyötyä. (joka tietysti esim. selkeän huuhaan osalta voi olla itsestään selvää). Vaan voi joutua olemaan turhuuden keskellä. Joku voi spekuloida sillä onko turhuuden keskellä mielekkyyden kokemusta, mutta aina sitä ei ehkä ole? En tiedä, en ole vielä elänyt niin vanhaksi.
- Aada@
En kadu mitään.Olen niillä mahdollisuuksilla, jotka olen saanut rakentanut ihan ok elämän.Olen erittäin tärkeän tavoitteen saavuttanut, lapset, hyvät suhteet läheisiini ja itseeni.Minulla on myös hyvin merkityksellisiä ystävyyssuhteita ja elämänkokemusta jota tulevaisuudessa pyrin hyödyntämään.Odotan mielenkinnolla tulevia vuosia työssä ja muussakin elämässä.Ihan vielä ei ole 50 mittarissa.
- Näillä mennään
46 ikävuoteen mennessä sanoisin että en muuttaisi mitään. pelkona että en olisi nyt tässä missä olen.
Tietysti tämän ikäisen elämänkokemuksella olisi nuorena jäänyt monet hölmöilyt tekemättä. Toisaalta juuri niistä hölmöyksistä on oppinut. - 1+1=11
Eniten kadun sitä, kun en ymmärtänyt antaa elämääni Jumalan käyttöön aikaisemmin. Myös tehtyjä syntejä kadun. Olisivat saaneet jäädä tekemättä. En ymmärtänyt silloin, että synnillä on aina ikävät seuraukset, ennemmin tai myöhemmin.
- 10+11
Täytin juuri 50, ja täytyy sanoa, etten kadu erityisemmin mitään. Olen tehnyt parhaani kulloinkin käytettävissä olevilla eväillä. Parempaan en pystynyt.
Eipä ole elämä mennyt kuten ajattelin, mutta se on silti ollut ihan hyvä elämä.
Olen hyvin tyytyväinen. - Kalju Pitkätukka
Viiteen kymppiin on vielä 7 vuotta, mutta...
En osaa katua tekemiäni valintoja.
Muut ihmiset kyllä joskus ihmettelevät, miksen opiskellut pidemmälle, miksi
vaihdoin ammattini kolmissa kymmenissä tyystin toiselle alalle ja poltin käytännössä sillat takanani.
Tein ratkaisuni kuitenkin niillä eväillä jotka minulla ratkaisuhetkellä olivat.
Olen elämääni kohtuullisen tyytyväinen.
Moni asia voisi olla paremmin, mutta menneiden valintojen murehtiminen on paitsi turhaa, myös kuluttavaa, se vie kyvyn nauttia siitä, mitä on.
Jos tädillä olisi munat, se olisi setä...
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Aivosyöpää sairastava Olga Temonen TV:ssä - Viimeinen Perjantai-keskusteluohjelma ulos
Näyttelijä-yrittäjä Olga Temonen sairastaa neljännen asteen glioomaa eli aivosyöpää, jota ei ole mahdollista leikata. Hä722419Jos ottaisit yhteyttä, näyttäisin viestin kaikille
Yhdessä naurettaisiin sulle. Ymmärräthän tämän?1721782Heikki Silvennoinen ( Kummeli)
Kuollut 70-vuotiaana. Kiitos Heikille hauskoista hetkistä. Joskus olen hymyillyt kyynelten läpi. Sellaista se elämä on741474Mikä saa ihmisen tekemään tällaista?
Onko se huomatuksi tulemisen tarve tosiaan niin iso tarve, että nuoruuttaan ja tietämättömyyttään pilataan loppuelämä?2461457Pelotelkaa niin paljon kuin sielu sietää.
Mutta ei mene perille asti. Miksi Venäjä hyökkäisi Suomeen? No, tottahan se tietenkin on jos Suomi joka ei ole edes soda2561429- 841259
IL - VARUSMIEHIÄ lähetetään jatkossa NATO-tehtäviin ulkomaille!
Suomen puolustuksen uudet linjaukset: Varusmiehiä suunnitellaan Nato-tehtäviin Puolustusministeri Antti Häkkänen esittel3871232Kauanko valitatte yöpäivystyksestä?
Miks tosta Oulaisten yöpäivystyksen lopettamisesta tuli nii kova myrsky? Kai kaikki sen ymmärtää että raha on nyt tiuk3421225- 1281185
Nyt kun Pride on ohi 3.0
Edelliset kaksi ketjua tuli täyteen. Pidetään siis edelleen tämä asia esillä. Raamattu opettaa johdonmukaisesti, että3481176