Olen lueskellut, täällä käynnissä olevia, keskusteluja vasta muutaman päivän ajan.
Monessa eri keskustelussa on välähtänyt oletusarvona teemoja joissa arvokkaana ihmisen ominaisuutena pidetään positiivisuutta(vaikka hampaat irvessä) tai sitä että ei riidellä tms.
Kysynkin, että onko niin, että monen mielestä negatiivisten tunteiden ilmaisematta jättäminen on parempi vaihtoehto esim. parisuhteessa tai ystävyyssuhteessa, tai läheisten kanssa, kuin se että niitäkin käsitellään ja niistäkin puhutaan?
Ajattelemmeko liian herkästi niin, että toisen hyvä tai paha olo, on juuri meistä kiinni?
Ajattelemmeko sisimmässämme, että toisella ei ole oikeutta paiskoa ovia, koska Me kärsimme siitä, koemme syyllisyyttä ja häiriinnymme, ja meidän hyvä olomme on silloin uhattuna?
Puolustaudummeko hampaat irvessä, niinä hetkinä, jolloin toinen on oikeasti avuton ja turhautunut, ja purkaa tuota tunnettaan siellä missä sen kokee turvalliseksi. ?
Mitä tapahtuisi jos itse ahdistumatta kykenisimme kuuntelemaan, odottamaan vesilasimyrskyn tyyntymistä, ja sen jälkeen jatkamaan keskustelua?
Lähentäisikö se ?
Monessa eri keskustelussa on välähtänyt oletusarvona teemoja joissa arvokkaana ihmisen ominaisuutena pidetään positiivisuutta(vaikka hampaat irvessä) tai sitä että ei riidellä tms.
Kysynkin, että onko niin, että monen mielestä negatiivisten tunteiden ilmaisematta jättäminen on parempi vaihtoehto esim. parisuhteessa tai ystävyyssuhteessa, tai läheisten kanssa, kuin se että niitäkin käsitellään ja niistäkin puhutaan?
Ajattelemmeko liian herkästi niin, että toisen hyvä tai paha olo, on juuri meistä kiinni?
Ajattelemmeko sisimmässämme, että toisella ei ole oikeutta paiskoa ovia, koska Me kärsimme siitä, koemme syyllisyyttä ja häiriinnymme, ja meidän hyvä olomme on silloin uhattuna?
Puolustaudummeko hampaat irvessä, niinä hetkinä, jolloin toinen on oikeasti avuton ja turhautunut, ja purkaa tuota tunnettaan siellä missä sen kokee turvalliseksi. ?
Mitä tapahtuisi jos itse ahdistumatta kykenisimme kuuntelemaan, odottamaan vesilasimyrskyn tyyntymistä, ja sen jälkeen jatkamaan keskustelua?
Lähentäisikö se ?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Hyvä kannanotto. Antaa monelle meistä ajattelemisen aihetta.
miksi ei saisi näyttää negatiivisia tunteita.Paha olo ja pitäs -hymyillä-miksi?Ei johdu sinusta paha oloni joskus vaikka olenkin pahalla päällä.
"keskustellut" positiivisuudesta paljon
viime päivinä. En suinkaan ole tarkoittanut,
että ihminen ei saisi koskaan tuodaan esiin
pahaa mieltään ja negatiivisia ajatuksiaan.
Ne pitääkin purkaa, muuten katkeroituu.
Olen itse oppinut sen kantapään kautta.
Minullakin on ollut vuosia sitten hyvin
paha masennusvaihe, mutta selvisin siitä
puhumalla ja läheisteni tuella.
Sen vuoksi en koskaan torju tai jätä
kuuntelematta ihmistä jolla on todella
paha olla.
Ne, jotka olen viime päivinä kohdannut,
ovat halunneet tahallisesti loukata, eivät
purkaa pahaa oloaan. Sen tiedän, koska
tunnen heidät hyvin.
Oletko ajatellut että, osaavatko nämä läheiset ihmisesi ilmaista pahaa oloaan muulla tavalla kuin loukkaamalla? Miksi ihmiset ylipäätään loukkaavat toisiaan? On olemassa vanha sanonta: *Hyökkäys on paras puolustus* ...
Miten arvioidaan se, että toisen on todella paha olla ja miten se että toisen ns. paha olo ...onkin jotain muuta?
Ihmissuhteet ovat hemmetin kiemuraisia (huoks) .. varsinkin jos yhteinen eletty historia on pitkä ja kumpikin toista ajatellessaan unohtaa toisen elämäntilanteiden ja sisältöjen... arvojenki muutokset ja henkisen kasvun.
Jos ajatellaan vaikka sisarussuhteita, niin kuinka helposti ajattelemmekaan että sisar on aina samanlainen kuin on ollut elämänsä 15 ensimmäistä vuotta... sen ajan jolloin ollaan saman katon alla eletty.
ps. Olen lukenut sinunkin keskustelujasi, mutta nämä ajatukset ja kysymykset nousivat mieleeni monen muunkin käynnissä olevan keskustelun pohjata...
muuten, hyvä nimi sinulla.
Sellaisia saisi joskus olla enemmän.
Olen ajatellut paljonkin sitä aihetta.
Tiedän myös, että kaikki ihmiset
eivät kykene ilmaisemaan tunteitaan
ja se ei ole hyväksi.
Silloin tulee niitä "räjähdyksiä"
sopimattomissa tilanteissa.
Voi vähän verrata tulivuoren purkaukseen.
Ei ole aina helppo arviodakaan milloin
toisen on paha olla ja milloin jotain
muuta, se vaan täytyy "urkkia" esiin.
Oletan että kateus on aika suuri syy kanssaihmisten loukkauksiin. Kadehditaaan kaikkia ja kaikkea.
Minulla on ollut vaikea suhde aina sisareeni. Hän nyt 60 v eikä ole muuttunut yhtään fiksummaksi. Päinvastoin tuntuu että emotionaalinen kypsyys on 7-vuotiaan tasolla! Aivan kuin hän olisi jämähtänyt tälle kehitystasolle. Se ilmenee erilaisina todella lapsenomaisina reaktioina. Vaikea sietää aikuiselta ihmiseltä moista käytöstä. Eiköhän olisi terapian paikka!!? Minä en ainakaan jaksaisi jauhaa vanhoja kaunoja elleivät ne pulpahtaisi esille vielä tänä päivänä ilmenevän lapsellisen käytöksen ansiosta. Voiko aikuinen ihminen todellakin jäädä tunne-elämältään lapsen tasolle (ei ole kysymys mistään kehitysvammaisesta)?
Toisen loukkaaminen sillä että itsellä on paha olo-on todella raukkamaista ja parempi olisi sanoa -minulla on nyt huono päivä,mutta se ei johdu sinusta.Jos minä loukkaan toista,tulee paha olo vielä pahemmaksi jonkin ajan kuluttua.Eikä sisaruksia voi pitää aikuisena samana kun lapsena oltiin-jos se muistettaisi.Oltaisiin aikuisia.
Tapasin aina työpaikalla heti
aamutuimaan ilmoittaa
"nyt minulla on huono päivä ja
pyydän anteeksi koko päivän
edestä, jos tahattomasti
loukkaan jotakuta".
Minulla on edelleenkin sama tapa.
"ei johdu sinusta" tyyliin jne.
neuvoja ristiriitatilanteisiin:
-Näe oma osuutesi riitoihin ja ymmärrä, että olet myös itse vastuussa riidoista. Oletko kenties liian herkkä reagoimaan tiettyihin asioihin? Kuormitatko toista niillä asioilla, jotka ovat itsellesi kipeitä?
-Luovu oikeudesta kostaa. Sinä loukkasit minua, minullakin on oikeus loukata sinua.
-Kun kiukku iskee, ota asiaan etäisyyttä, lähde lenkille, laske kymmeneen, hakkaa halkoja jne. Kun olet päässyt kiukustasi,pystyt keskustelemaan järkevämmin ja löytämään rakentavia ratkaisuja.
-Jos toinen pyytää sinulta anteeksi, mutta sinusta tuntuu, ettet vielä voi antaa anteeksi, sano se hänelle.
-Jos jokin asia jatkuvasti loukkaa sinua, kerro siitä toiselle ja sano, ettet toivo sen enää toistuvan.
-Harjoittele anteeksiantoa.
Sain ainakin pahaa verta aikaan kun,lähdin kuikuissani lampsimaan,ex vaimon mielestä olisi pitänyt tapella tappelut eikä lähteä muka raukkamaisena käveleen,luulin olevani fiksu,mutta paskat,naisen ainakin tarvii saada ilma puhtaaksi kuin ukkosen jälkeen,vähän rikinhajua salamoiden jäljiltä.Siinä on oltava ja käytävä vaikka tupakilla välillä ja taas kehään,räpylä on hyhä kampe jos alkaa astiat lentämään,naureskelin kerran jälkeenpäin,kun joku arabia lensi kohti.No äitini kanssa kerran tuli matsi ja murjasin jonkun jutun mennessäni,no sen jälkeen ovella mennessäni lähähti päähäni raaka kananmuna,no hain vasaran ja helvetin ison naulan ja hakkasin hänen kaulimensa seinään,siinä se muuten on vieläkin,aikamoisia nauruja se sai jälkeenpäin.Jos ei ole anteeksipyyntöä paljoa harjoitellut,niin se kannattaa aloittaa harjoittelemalla tilanteessa,missä tuntee olevansa 100% oikeassa,se on kaikkein vaikein,seuraava kerta onkin sitten helpompaa.