Oletteko koskaan ajatelleet miten voitte välttää yksinhuoltajuuden?? Miettikään tarkkaan oletteko valmiita tekemään lapsia, haluaako kumpikin todella lapsia. Oletteko tarpeeksi aikuisia olemaan tämän ihmisen kanssa loppuelämän ja osaako hän ottaa vastuun puolisosta ja lapsista loppuelämän. Oletteko valmiit kantamaan vastuun ja olemaan hyvä äiti/isä loppuelämän. Itse en vieläkään yli 30-v ole ollut valmis tekemään lasta. Sitten kun olen löytänyt elämäni miehen joka sitoutuu olemaan kanssani loppuelämän ja haluaa lapsia kanssani. Vasta sitten toivon lasta. Elämä olisi paljon onnelisempaa lastenkin kannalta kun lapsi olisi toivottu ja hänellä olisi rakastavat vanhemmat lähellä.
Yksihuoltajuuden välttäminen
Liinu
10772
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Viestissäsi on totuuden siemen, joskin yksinhuoltajuutta ei koskaan pystytä poistamaan. Vaikka lasta tahtoisi kumpikin ja asiaa mietittäisiin 20 vuotta, niin siltikin asiat saattavat jossakin vaiheessa muuttua siten, että eroaminen tulee kyseeseen.
Lapsen syntymä itsessään on jonkinlainen koetinkivi suhteelle. Mielestäni voidaan hyvin perustein sanoa että lapsen syntymä vahvistaa hyviä liittoja ja rikkoo huonommat. Äiti saattaa unohtaa miehen lapsen lumoissa, jolloin mieheltä vaaditaan kärsivällisyyttä ja ymmärrystä. Toisaalta myös mies voi keskittyä lapseen niin syvästi, että nainen kokee jäävänsä paitsioon. Paljon erilaisia koetinkiviä tulee eteen, mutta mikäli suhde on hyvä ja se perustuu vahvoihin asioihin, niin se kestää.
Ei ne asiat nyt noin yksinkertaisia ole.
Olimme asuneet rakastamani miehen kanssa yhdessä jo 11 vuotta joista 5 naimisissa. Halusimme molemmat olla yhdessä koko loppuelämämme. Päätimme vihdoin uskaltaa tehdä myös sen yhdessä toivotun lapsen. Poika syntyikin, kun olin 30-vuotias.
Kun lapsi oli 5-vuotias, mies ihastui toiseen ja lähti.
Ei elämässä saa takuita yhtään mistään, vaikka kuinka "varmistelisi". Opin sen, että elämä on lyhyt - täysillä eteenpäin!
Hyvin ja kivan ideaalisti ajateltu. Mutta kun ihminen nyt vain sattuu olemaan erehtyväinen ja lehmä märehtiväinen niin se hitlerin arjalaisarmeija ei vain kertakaikkiaan ole mahdollinen
Tärkeintä on mielestäni, että jos ero tulee, niin muistetaan, että lapsesta ei olla erottu.
mutta kun sitäkään nyt ei aina muisteta, tai nykyään tuskin ollenkaan. Lapsi kärsii nykypäivänä varmasti erotilanteessa. Hyvät ihmiset, AIKUISTUKAA!!
vanhempiensa huonosta liitosta riitoineen yms.
Eronneiden pariskuntien lapsilla voi olla paljon, paljon rakastavammat ja jaksavammat vanhemmat kuin huonoissa liitoissa elävien lasten vanhemmat ovat.
Eikä meille ole annettu kuin tämä yksi elämä. Sen me kukin elämme valitsemallamme tavalla, omine päätöksinemme.
Sääli, jos et sinä uskalla elää sitä lainkaan, vaan annat tämän lyhyen ajan soljua sormiesi välistä odottamalla täydellistä miestä ja täydellistä liittoa.
Muista, että sinä itse annat sille liitolle vähintään 50 % ja sinusta riippuu vähintään yhtä paljon kuin siitä vastapeluristakin.
Ja tuo loppuelämäksi sitoutuminen on aivan utopistinen juttu. Ne liitot jotka solmitaan loppuelämäksi on laskettavissa promilleissa.
EI KAI KUKAAN "LIITTOUDU" EROA AJATELLEN ?
Ja pieni ajattelemisen aihe tuohon lapsettomuuteesi. Oletko varma, että saat lapsia ? Mitä kauemmin mietit, sitä vaikeammaksi se aina tulee.
Ei lasta HANKITA / TEHDÄ. Lapsi tulee jos Luoja suo ja sattuma sallii.
Tiedän sen omasta kokemuksestani.
http://www.yle.fi/mirjapyykko/jos240404.html
jokainen sitoutuu loppuelämäkseen naimisiin mennessään. Ei kai kukaan ajattele, että olenpa tämän kanssa nyt vähän aikaa jne. Olen elänyt todella rikasta elämää ja todella hulvatonta nuoruutta. Enkä ole ajatellutkaan hankkia lasta. Nyt vasta yli 30-v voisin vakiintua. Ja ensimmäisessä viestissäni kirjoitin että TOIVON lasta. Tiedän todella ettei lapsia hankita vaan saadaan. AIKUISTUKAA te vanhemmatkin!
Sininen hetki meni jo ohi. Ei yli 30-vuootiaalla ole enää eväitä aloittaa vastasyntyneen kanssa. Mummeliäitien puttepossut ovat vastenmielinen ilmiö.
Nyt Jussi varmasti pahoitit monen yli 30-v mielen. Ei minusta ainakaan uusioäidiksi ole, mieluummin teen (jos yleensä saan) lapset vanhana ja viisaana kuin nuorena. Enkä välttämättä koskaan teekään lapsia, olen ihan yhtä onnellinen ilman lapsia. Moni varmaan kateellinen kun 20 v asti on joutunut sitoutumaan kotiin lasten kanssa. Minulla on todella ollut rikas, hyvä ja onnellinen elämän. Ajatelkaan niitä lapsianne kun kerran olette ne hankkineet!
Jos asiat tietäisikin etukäteen kukaan ei tekisi virheitä. Mutta kun mitään ei voi varmasti tietää, niin on hieman outoa, että alkaa odottaa elämän miestä loppuelämän, tai ei voi tehdä lapsia jos pelkää eroavansa. Ja huh, samaa voi sanoa, että ei olisi pitänyt syntyäkään, kun tietää kuolevansa.
Sanompa vaan että aika ykstoikkoista on tuo odottavan elämä jos ei uskalla tehdä mitään kun pelkää menettävänsä kaiken, mutta miten voi
menettää kun ei uskalla ottaa mitään vastaan....
jokainen ihan niin kuin haluaa. En minä ainakaan koskaan ole pelännyt mitään. Olen aina tehnyt niin kuin hyvältä on tuntunut. Elänyt nuoruuden villinä ja vapaana - ilman lapsia. Voin jatkossakin olla ilman lapsia tai saada lapsen jos niin suodaan. Pääasia että tekee niin kuin itsestä hyvältä tuntuu ja niin ettei kukaan kärsi, varsinkaan syyttömät lapset.