Kuin sattumalta jostain tupsahti eteeni tällainen viesti. Mitäs arvon raatilaiset tuumitte tästä.
Korostan vielä, että tämä on kopioitu muualta tähän, ettei kukaan pärinäpoika/-tyttö ota pähkinöitä sieraimiinsa.
Onhan täällä keskusteltu paljon miesten heikosta vastuunottokyvystä, mutta olisiko syy tässä?
Olkaapas hyvät:
"Asuuko teilläkin pirttihirmu?
Me naiset olemme omaksuneet, ettei naisella ole valtaa. Se on julistettu tosiasiaksi.
Psykologi Hannele Törrösen mielestä totuus on päinvastainen: nainen käyttää valtaa
joka päivä. Naisen valta on kuitenkin piilotettu. Useimmiten me naiset emme edes
huomaa, millä tavalla käytämme valtaa.
Jos ei Usko usko niin...
Psykologi Hannele Törröstä on jo vuosien ajan kiusannut tapa, jolla nainen käyttää
valtaa. Vaimo, kolmen murrosikäisen pojan äiti on tutkinut omia vallankäytön
mekanismejaan ja huomannut, että usein ne ovat itsepetosta.
- Nainen näkee itsensä huonommin kohdeltuna kuin onkaan ja alkaa uhriutua kotona
ja parisuhteessa.
Uhriksi itsensä tunteva nainen on sokea omalle vallalleen. Hän kompensoi tunnetta
vallan puutteesta käskien, jahdaten, mielivaltaisia sääntöjä luoden ja läheisten
reviireille tunkeutuen.
Lopputulos ei ole tunne tasa-arvosta, vaan vallankäyttö kääntyy naista vastaan.
Kotona naisesta tulee määräilijä, joka lopulta saa ongelmien syyt niskoilleen,
koska on perheenjäsenten mielestä rasittava pirttihirmu.
- Itsepetos näivettää. Se alentaa naista. Naisesta tulee helposti katkera. Hän ei
näe omaa vallankäyttöään kritisoitavana, vaan syyllistää muita, yleensä miestään.
Törrösen mielestä keski-ikä on viimeinen tilaisuus alkaa tutkia omia vallankäytön
mekanismejaan. Toiset huomaavat omat virheensä ja voivat parantaa ihmissuhteitaan,
toiset uhriutuvat loppuelämäksi.
- Mikään ei ole surullisempaa kuin katkeroitunut vanha ihminen, joka aina näkee syyn
itsensä ulkopuolella.
"Teenkö minä mitään oikein?"
Usein naisen vallankäyttö on verhoiltu kodin sääntöihin. Vaikka kodin pitäisi olla
perheen yhteinen paikka, nainen katsoo oikeudekseen määrittää yhteiset standardit.
Perhe-elämän sääntöjen oheen ilmestyy kummallisia pakkomielteitä, joita muiden pitäisi
noudattaa.
- Minä vaadin aikoinaan, että siivouspäivän on oltava perjantai, vaikka meidän
perheessä on neljä muuta jäsentä, joilla on omat mielipiteensä asiasta.
Kun standardit on luotu, nainen valvoo niiden toteutumista. Niistä on pidettävä kiinni,
olivat ne kuinka idioottimaisia tahansa.
- Nainen on kuin tarkastaja, joka kulkee perässä ja arvioi, miten kotityöt on
suoritettu. Jos tulos ei miellytä, nainen ilmoittaa, kuinka kelvoton mies tai
lapset ovat.
Pahimmaksi vallankäyttö äityy, kun perhe-elämässä tapahtuu muutos, josta nainen
katsoo tietävänsä enemmän kuin mies. Törrönen kertoo tuttavastaan, joka tuli
ensimmäistä kertaa isäksi. Miehen vaimo puhui vuoden ajan vain siitä, kuinka huono
mies oli.
- Mies kysyi minulta, tekikö ylipäänsä mitään oikein.
Mies on naisen oma projekti
Kodin sääntöjen lisäksi nainen laatisi myös parisuhteen säännöt. Naisella on tapana
ilmoittautua parisuhteessa asiantuntijaksi. Nainenhan "tietää", että koska miehellä
ei ole tunneälyä, mies ei ymmärrä, miten parisuhteessa kuuluu olla.
- "Tietäminen" johtaa siihen, ettei nainen kunnioita jokaiselle kuuluvaa omaa reviiriä,
vaan menee kevyesti rajan yli ja ahdistelee.
Moni nainen suhtautuu mieheen kuin projektiin - materiaaliin, joka koulitaan sopivaksi.
Kuinka moni nainen onkaan ystävättärilleen vannonut: "Kyllä minä sen muutan"!
Suvereenisti nainen puuttuu miehen henkilökohtaisiin asioihin, arvostelee tämän
makua ja jopa vaatettaa miestä mieleisekseen.
Naisen viha syttyy, kun mies ei kouliinnukaan suunnitellussa tahdissa. Silloin
tavataan naisporukassa, terapoidaan itseä ja toisia eli haukutaan miehiä.
- On elämäntilanteita - kuten äidiksi tuleminen tai vaihdevuodet - joissa naisten
keskustelut ovat tärkeitä. Mutta yleensä puheet miehistä vain vahvistavat naisten
omaa patologiaa.
Porukassa miesviha saa entistä absurdimpia muotoja. Törrönen kertoo naisesta, joka
huvitteli lähettämällä miehensä lähikauppaan mutkikkaan ostoslistan kanssa. Nainen
oli vaihtanut tavaroiden nimet listassa niin, että esimerkiksi tomusokeri olikin
pölysokeri - testatakseen, selviytyykö mies koitoksesta. Kotona nainen odotteli,
milloin ensimmäinen avunpyyntöpuhelu mieheltä tulisi. Hän myös tarkisti tutulta
myyjältä, oliko mies joutunut pyytämään apua. Lopuksi miehen avuttomuudelle naurettiin
kaveriporukassa.
Ei ilkeyttä, vaan sokeutta
Mikseivät miehet sitten ryhdy vastarintaan?
- Koska naiset eivät osaa ottaa vastaan kritiikkiä, Törrönen sanoo.
- Kun naista arvostellaan, raivo on hirveä. Asiasta tehdään välittömästi
tasa-arvopoliittinen, ja mies leimataan sovinistiksi.
Kymmenen vuotta sitten Törrönen kirjoitti aiheesta kolumnin. Naiset suhtautuivat siihen
jäätävällä hiljaisuudella ja tuijotuksella, mutta miehet ottivat yhteyttä ja kertoivat
ajattelevansa juuri niin kuin Törrönen oli kirjoittanut. He sanoivat, etteivät olisi
voineet ottaa asiaa puheeksi, koska ovat miehiä.
- Ihmissuhteessa nainen tuntuu miehestä ylivoimaiselta. Nainen on nopea ja nokkela
keskustelija, eikä mies välttämättä saa edes suutaan auki.
Törrönen painottaa, ettei nainen ole vallankäytössään tahallaan ilkeä. Vallan
osoittaminen on tiedostamatonta, ja siihen johtavat monet eri syyt.
Ensinnäkin, ihmissuhteet ovat aina vaikeita, ja reviirien rajoja etsitään jatkuvasti.
Monesti suhteen alussa nainen hoivaa miestä, kokkaa, silittää paidat - ja tekee sen
rakastuneena mielellään. Kun ensihuuma on ohi ja riitojakin ilmenee, selviää, että
tavaksi tullut työnjako on inhottanut naista jo pitkän aikaa.
Toiseksi syyksi Törrönen nimeää naiselle tyypillisen ajattelun, että hyvä pitää
ansaita. Esimerkiksi rentoutua saa vasta, kun on koti on siivottu. Tai omasta ruumiista
saa nauttia vasta, kun on laihtunut.
- Kuormitamme itseämme kovilla tavoitteilla. Jos ne eivät toteudu, tunnemme itsemme
riittämättömiksi ja uhriudumme.
Myös kiire on hyvän parisuhteen vihollinen. Ihminen alkaa suorittaa elämää, eikä aikaa
jää omien toimintatapojen tarkasteluun.
Lepää, hullu, lepää!
Mitä me naiset sitten voimme tehdä parantaaksemme tapojamme? Miten tiedostamattoman
vallankäytön voi havaita?
- Voi kysyä mieheltä, millaisissa tilanteissa minun kanssani on vaikea olla, Törrönen
neuvoo.
- Olen hyötynyt hirveästi kritiikistä, jota miestuttavat ovat minulle antaneet. Sen
kuuleminen ei ole ollut kivaa, mutta olen huomannut heidän olevan oikeassa.
Törrönen kehottaa myös tarkastelemaan asioita, jotka arjessa ottavat aivoon, sillä
juuri niihin nainen valtaansa kohdistaa.
- Ennen raivostuin siitä, että meidän pojat löhösivät paljon sohvalla. Pohdin, mikä
siinä on niin ärsyttävää, kunnes huomasin, etten itse osannut loikoilla. Olinkin
kateellinen.
Kun raivon syy selvisi, ei tarvinnut enää motkottaa löhöäjille. Ei se heidän syynsä
ollut, ettei äiti osannut rentoutua. Nykyään Törrösen työtietokoneen näytönsäästäjässä
lukeekin: Lepää, hullu, lepää!
Samaa psykologi suosittelee muillekin.
- Elämä on paljon helpompaa, kun opimme suhtautumaan kodin hulluuksiin huumorilla
ja joustamaan suunnitelmissa ja säännöissä.
Törrösen tarkoitus ei ole julistaa miehiä pulmusiksi ja naisia pirttihirmuiksi. Jos
mies ei ole lainkaan oma-aloitteinen, nainen joutuu tahtomattaankin potkimaan häntä
yhteistyöhön. Mutta ratkaisu ei ole määräileminen vaan keskusteleminen. Törrönen
kehottaa luomaan kotiin säännöt - yhdessä.
- On tehtävä sopimus siitä, miten kotona ollaan, sekä tarkasteltava, millaisia
sopimuksia tehdään ja miksi. Voi tehdä erilaisia kokeiluja ja katsoa, mikä parhaiten
sopii.
- Paljastetaan korttimme ja käytetään valtaa avoimesti, keskustellen."
(Julkaistu iltalehdessä ilmeisesti vuonna 2000)
Korostan vielä, että tämä on kopioitu muualta tähän, ettei kukaan pärinäpoika/-tyttö ota pähkinöitä sieraimiinsa.
Onhan täällä keskusteltu paljon miesten heikosta vastuunottokyvystä, mutta olisiko syy tässä?
Olkaapas hyvät:
"Asuuko teilläkin pirttihirmu?
Me naiset olemme omaksuneet, ettei naisella ole valtaa. Se on julistettu tosiasiaksi.
Psykologi Hannele Törrösen mielestä totuus on päinvastainen: nainen käyttää valtaa
joka päivä. Naisen valta on kuitenkin piilotettu. Useimmiten me naiset emme edes
huomaa, millä tavalla käytämme valtaa.
Jos ei Usko usko niin...
Psykologi Hannele Törröstä on jo vuosien ajan kiusannut tapa, jolla nainen käyttää
valtaa. Vaimo, kolmen murrosikäisen pojan äiti on tutkinut omia vallankäytön
mekanismejaan ja huomannut, että usein ne ovat itsepetosta.
- Nainen näkee itsensä huonommin kohdeltuna kuin onkaan ja alkaa uhriutua kotona
ja parisuhteessa.
Uhriksi itsensä tunteva nainen on sokea omalle vallalleen. Hän kompensoi tunnetta
vallan puutteesta käskien, jahdaten, mielivaltaisia sääntöjä luoden ja läheisten
reviireille tunkeutuen.
Lopputulos ei ole tunne tasa-arvosta, vaan vallankäyttö kääntyy naista vastaan.
Kotona naisesta tulee määräilijä, joka lopulta saa ongelmien syyt niskoilleen,
koska on perheenjäsenten mielestä rasittava pirttihirmu.
- Itsepetos näivettää. Se alentaa naista. Naisesta tulee helposti katkera. Hän ei
näe omaa vallankäyttöään kritisoitavana, vaan syyllistää muita, yleensä miestään.
Törrösen mielestä keski-ikä on viimeinen tilaisuus alkaa tutkia omia vallankäytön
mekanismejaan. Toiset huomaavat omat virheensä ja voivat parantaa ihmissuhteitaan,
toiset uhriutuvat loppuelämäksi.
- Mikään ei ole surullisempaa kuin katkeroitunut vanha ihminen, joka aina näkee syyn
itsensä ulkopuolella.
"Teenkö minä mitään oikein?"
Usein naisen vallankäyttö on verhoiltu kodin sääntöihin. Vaikka kodin pitäisi olla
perheen yhteinen paikka, nainen katsoo oikeudekseen määrittää yhteiset standardit.
Perhe-elämän sääntöjen oheen ilmestyy kummallisia pakkomielteitä, joita muiden pitäisi
noudattaa.
- Minä vaadin aikoinaan, että siivouspäivän on oltava perjantai, vaikka meidän
perheessä on neljä muuta jäsentä, joilla on omat mielipiteensä asiasta.
Kun standardit on luotu, nainen valvoo niiden toteutumista. Niistä on pidettävä kiinni,
olivat ne kuinka idioottimaisia tahansa.
- Nainen on kuin tarkastaja, joka kulkee perässä ja arvioi, miten kotityöt on
suoritettu. Jos tulos ei miellytä, nainen ilmoittaa, kuinka kelvoton mies tai
lapset ovat.
Pahimmaksi vallankäyttö äityy, kun perhe-elämässä tapahtuu muutos, josta nainen
katsoo tietävänsä enemmän kuin mies. Törrönen kertoo tuttavastaan, joka tuli
ensimmäistä kertaa isäksi. Miehen vaimo puhui vuoden ajan vain siitä, kuinka huono
mies oli.
- Mies kysyi minulta, tekikö ylipäänsä mitään oikein.
Mies on naisen oma projekti
Kodin sääntöjen lisäksi nainen laatisi myös parisuhteen säännöt. Naisella on tapana
ilmoittautua parisuhteessa asiantuntijaksi. Nainenhan "tietää", että koska miehellä
ei ole tunneälyä, mies ei ymmärrä, miten parisuhteessa kuuluu olla.
- "Tietäminen" johtaa siihen, ettei nainen kunnioita jokaiselle kuuluvaa omaa reviiriä,
vaan menee kevyesti rajan yli ja ahdistelee.
Moni nainen suhtautuu mieheen kuin projektiin - materiaaliin, joka koulitaan sopivaksi.
Kuinka moni nainen onkaan ystävättärilleen vannonut: "Kyllä minä sen muutan"!
Suvereenisti nainen puuttuu miehen henkilökohtaisiin asioihin, arvostelee tämän
makua ja jopa vaatettaa miestä mieleisekseen.
Naisen viha syttyy, kun mies ei kouliinnukaan suunnitellussa tahdissa. Silloin
tavataan naisporukassa, terapoidaan itseä ja toisia eli haukutaan miehiä.
- On elämäntilanteita - kuten äidiksi tuleminen tai vaihdevuodet - joissa naisten
keskustelut ovat tärkeitä. Mutta yleensä puheet miehistä vain vahvistavat naisten
omaa patologiaa.
Porukassa miesviha saa entistä absurdimpia muotoja. Törrönen kertoo naisesta, joka
huvitteli lähettämällä miehensä lähikauppaan mutkikkaan ostoslistan kanssa. Nainen
oli vaihtanut tavaroiden nimet listassa niin, että esimerkiksi tomusokeri olikin
pölysokeri - testatakseen, selviytyykö mies koitoksesta. Kotona nainen odotteli,
milloin ensimmäinen avunpyyntöpuhelu mieheltä tulisi. Hän myös tarkisti tutulta
myyjältä, oliko mies joutunut pyytämään apua. Lopuksi miehen avuttomuudelle naurettiin
kaveriporukassa.
Ei ilkeyttä, vaan sokeutta
Mikseivät miehet sitten ryhdy vastarintaan?
- Koska naiset eivät osaa ottaa vastaan kritiikkiä, Törrönen sanoo.
- Kun naista arvostellaan, raivo on hirveä. Asiasta tehdään välittömästi
tasa-arvopoliittinen, ja mies leimataan sovinistiksi.
Kymmenen vuotta sitten Törrönen kirjoitti aiheesta kolumnin. Naiset suhtautuivat siihen
jäätävällä hiljaisuudella ja tuijotuksella, mutta miehet ottivat yhteyttä ja kertoivat
ajattelevansa juuri niin kuin Törrönen oli kirjoittanut. He sanoivat, etteivät olisi
voineet ottaa asiaa puheeksi, koska ovat miehiä.
- Ihmissuhteessa nainen tuntuu miehestä ylivoimaiselta. Nainen on nopea ja nokkela
keskustelija, eikä mies välttämättä saa edes suutaan auki.
Törrönen painottaa, ettei nainen ole vallankäytössään tahallaan ilkeä. Vallan
osoittaminen on tiedostamatonta, ja siihen johtavat monet eri syyt.
Ensinnäkin, ihmissuhteet ovat aina vaikeita, ja reviirien rajoja etsitään jatkuvasti.
Monesti suhteen alussa nainen hoivaa miestä, kokkaa, silittää paidat - ja tekee sen
rakastuneena mielellään. Kun ensihuuma on ohi ja riitojakin ilmenee, selviää, että
tavaksi tullut työnjako on inhottanut naista jo pitkän aikaa.
Toiseksi syyksi Törrönen nimeää naiselle tyypillisen ajattelun, että hyvä pitää
ansaita. Esimerkiksi rentoutua saa vasta, kun on koti on siivottu. Tai omasta ruumiista
saa nauttia vasta, kun on laihtunut.
- Kuormitamme itseämme kovilla tavoitteilla. Jos ne eivät toteudu, tunnemme itsemme
riittämättömiksi ja uhriudumme.
Myös kiire on hyvän parisuhteen vihollinen. Ihminen alkaa suorittaa elämää, eikä aikaa
jää omien toimintatapojen tarkasteluun.
Lepää, hullu, lepää!
Mitä me naiset sitten voimme tehdä parantaaksemme tapojamme? Miten tiedostamattoman
vallankäytön voi havaita?
- Voi kysyä mieheltä, millaisissa tilanteissa minun kanssani on vaikea olla, Törrönen
neuvoo.
- Olen hyötynyt hirveästi kritiikistä, jota miestuttavat ovat minulle antaneet. Sen
kuuleminen ei ole ollut kivaa, mutta olen huomannut heidän olevan oikeassa.
Törrönen kehottaa myös tarkastelemaan asioita, jotka arjessa ottavat aivoon, sillä
juuri niihin nainen valtaansa kohdistaa.
- Ennen raivostuin siitä, että meidän pojat löhösivät paljon sohvalla. Pohdin, mikä
siinä on niin ärsyttävää, kunnes huomasin, etten itse osannut loikoilla. Olinkin
kateellinen.
Kun raivon syy selvisi, ei tarvinnut enää motkottaa löhöäjille. Ei se heidän syynsä
ollut, ettei äiti osannut rentoutua. Nykyään Törrösen työtietokoneen näytönsäästäjässä
lukeekin: Lepää, hullu, lepää!
Samaa psykologi suosittelee muillekin.
- Elämä on paljon helpompaa, kun opimme suhtautumaan kodin hulluuksiin huumorilla
ja joustamaan suunnitelmissa ja säännöissä.
Törrösen tarkoitus ei ole julistaa miehiä pulmusiksi ja naisia pirttihirmuiksi. Jos
mies ei ole lainkaan oma-aloitteinen, nainen joutuu tahtomattaankin potkimaan häntä
yhteistyöhön. Mutta ratkaisu ei ole määräileminen vaan keskusteleminen. Törrönen
kehottaa luomaan kotiin säännöt - yhdessä.
- On tehtävä sopimus siitä, miten kotona ollaan, sekä tarkasteltava, millaisia
sopimuksia tehdään ja miksi. Voi tehdä erilaisia kokeiluja ja katsoa, mikä parhaiten
sopii.
- Paljastetaan korttimme ja käytetään valtaa avoimesti, keskustellen."
(Julkaistu iltalehdessä ilmeisesti vuonna 2000)
Vastaukset 16
Vanhimmat
Hei!
En ihan joka sanaa jaksanut lukea, mutta kommentoisin kuitenkin.
En tiedä, miten monessa ydinperheessä tuon "tutkimuksen" jutut pitävät paikkansa.
Omasta elämänasenteestani taitaa puuttua paljonkin naisellista, mikäli tuohon juttuun on uskomista. Siivoan silloin kun viitsin, tulee vieraita tai tulee joulu. En stressaa, jos vaate jää sohvalle lojumaan viikoksi jne. Osaan todella rentoutua...
Mielestäni ei voida tosiaankaan yleistää joka asiassa tyyliin "naiset sitä" tai "miehet tätä".
Kyllä me olemme jokainen yksilöitä. Luonne määrittää toimiamme aika pitkälti kuitenkin. Itsessäni en tunnusta vallanhimoa, johon kirjoituksessa viitataan. Luulenpa, että useimmat naiset EDELLEEN joutuvat vastaamaan kodinhoidosta ja kaiken sujumisesta. Niin se vaan taitaa olla. En yleistää halua, mutta USEIMMISSA talouksissa??
Eli tuo naisen vastuu voidaan tietysti tulkita vallanhaluksi? En haluaisi tehdä niin.
Minulle sopisi oikein hyvin kumppani, joka päättäisi asioista, tekisi kaikenlaista kotonakin, olisi pomo. ...Olenko tosiaan katoavaa kansanperinnettä ;O Olisi hienoa, kun VIHDOINKIN kypsässä neljänkympin iässä saisi olla "heikko"!
vastasit ajatukseni
turha tähän uusintana
usein vain on niin
jos ei nainen pidä hommaa haskassa
hanska on kadoksissa
äärimmäisyyksiä
pomottelijaäitejä on olemassa
onko naisen itsetunto silloin kunnossa
kasvatus ja elämisen malli
miehen ja naisen taustat
vaikuttavat perhe-elämään
suurimpana yhteisön odotukset
ja omat luulot odotuksista
-ottaa rennosti-
on varmaan näin.
Tuota lukiessani, mieleeni hiipi ajatus. Voiko tämä koskaan onnistua? Siis miehen ja naisen yhteiselo. Pitäisikö luovuttaa kokonaan ja elää onnellinen elämä ilman parisuhdetta ja sen tuomia rasitteita.
Meillä mieheni olettaa yhtä ja toista kysymättä minulta mitään. Hyvää? Se siivoo, kumpi ehtii ja laittaa ruokaa. Vaikein tilanne? Anopin läsnäollessa on hermot kuin teräsvaijerissa. Täydellinen räjähdysvaara. Ja exän roikkuessa ja vaatimassa yhtä ja toista. Räjähdysvaara! Ei minunkaan exä roiku nurkissa, en sallisi sitä.
Huomaan, että vaisuhkoa on kommentointi täällä moiseen asiaan, mutta annan teille arvoisat raatilaiset lisää luettavaa.
Tuo aloituksen teksti oli kopioitu feminismi-palstalta ja siellähän helvetillinen porina on käynnissä.
En kehota ottamaan mitenkään vakavasti noita kirjoituksia, mutta jotain siementä jos jostain jäisi itämään.
Siis tuolta löytyy:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=1500000000000140&posting=22000000004889806
Hyviä lukuhetkiä.
No joo. Useimmilla vanhemmilla, ainakin meillä yksinhuoltajilla, on muutakin ajateltavaa, kuin että onko pirttihirmuja. Toteaisin, että kyllähän kai sitä "pomoluonteisia" miehiäkin on olemassa, tyrannejakin ehkä... En nyt oikein ehkä ymmärrä tätä juttusi juurta.
Joka tapauksessa oma elämäni menee omaa rataansa, osaan rakastaa, antaa ja saada rakkautta. Sekä lapsiltani että toivottavasti vielä Siltä Sopivaltakin! Ei mua todellakaan liikuta, millainen on naapurin rouva tai herra.
Eletään kukin omaa elämäämme ja nautitaan joka hetkestä. Niitä kun ei välttämättä ole huomista pidemmälle! Iloa joulun odotukseen!!!
Tosin meitä on niin monenlaista ajattelijaa, ettei tuotakaan voi yleistää ja vähän on sellaista karrikoidun makua tuossa kirjoituksessa.
(Ex-miehelläni oli tapana sanoa, että nainen on aina se joka päättää: jos mies haluaa naista seksuaalisesti, niin päätös on aina naisen; kyllä tai ei.
Tosin hän sanoi myös, että hän ei saa mitään sellaista tuolta kylältä mitä ei saisi kotoakin.)
Ainakin yhdestä ajatuksesta olen aivan eri mieltä, tai siis se ei kolahda ainakaan minun kohdallani oikeaan:
""
Moni nainen suhtautuu mieheen kuin projektiin - materiaaliin, joka koulitaan sopivaksi.
Kuinka moni nainen onkaan ystävättärilleen vannonut: "Kyllä minä sen muutan" !
Suvereenisti nainen puuttuu miehen henkilökohtaisiin asioihin, arvostelee tämän
makua ja jopa vaatettaa miestä mieleisekseen.
Naisen viha syttyy, kun mies ei kouliinnukaan suunnitellussa tahdissa. Silloin
tavataan naisporukassa, terapoidaan itseä ja toisia eli haukutaan miehiä.
""
Joskus nuorena likkana tuo vielä jollainlailla pitikin paikkansa, mutta ei ole pitänyt enää vuosikausiin.
Mitä ihmeen järkeä on sellaisessa liitossa jossa pitää yrittää muuttaa toista mieleisekseen ?
Miksi tuollainen henkilö ei elä yksin, vain itsensä kanssa ?
Hyvässä suhteessa kumpikaan ei vaadi toista muuttumaan toiseksi persoonaksi. Se oli niitä nuoruusjuttuja, jolloin olisi pitänyt saada toisesta itsensä kaltainen.
Parisuhteessa pitää tapahtua muutosta, mutta muutos tapahtuu hyvässä suhteessa kummallekin ja siinä kasvetaan yhdessä eikä erikseen.
JOS TÄLLAISIA naisia todella on............
""
Porukassa miesviha saa entistä absurdimpia muotoja. Törrönen kertoo naisesta, joka
huvitteli lähettämällä miehensä lähikauppaan mutkikkaan ostoslistan kanssa. Nainen
oli vaihtanut tavaroiden nimet listassa niin, että esimerkiksi tomusokeri olikin
pölysokeri - testatakseen, selviytyykö mies koitoksesta. Kotona nainen odotteli, milloin ensimmäinen avunpyyntöpuhelu mieheltä tulisi. Hän myös tarkisti tutulta
myyjältä, oliko mies joutunut pyytämään apua. Lopuksi miehen avuttomuudelle naurettiin
kaveriporukassa. ""
........ niin minä suosittelisin ihan vakavissani kääntymistä lääkärin puoleen, psykologikin varmaan osaisi auttaa alkuun.
Tuollaisilla naisilla on vakavammanpuoleinen identiteettiongelma, joka varmasti juontaa juurensa jo jostain lapsuudesta: liekö kotoa opittua....
""
Törrönen painottaa, ettei nainen ole vallankäytössään tahallaan ilkeä.""
No, mitäs tuollainen käytös sitten on, jos ei tahallaan ilkeilyä ?
Kirjoitit, että et ymmärtänyt juttuni juurta. ei se mitään, ei sitä tarvitsekaan sen kummemmin ymmärtää.
En pistänyt tuota juttua minkään tietyn tarkoitushakuisuuden vuoksi, vaan ihan sillä, että on toisaalta mielenkiintoista lueskella kaikenmaailman mielipiteitä vaikka mistä asioista.
Kait tuollaisen tutkimuksen voi kehitellä vaikka kenen käyttäytymisestä, jos tarvis vaatii.
Kyllähän siinä tietysti oli yhteneviä ajatuksia omaankin elämämääni verrattuna.
Mutta summa summarum; jokaisella elämä kulkee tosiaan omia uomiaan ja joulu lähestyy...
Ja totta on, että mikä tahansa sekunti voi elämässä olla se viimeinen, sehän pitäisi sisäistää ja muistaa.
Kaunista katsella kuinka tämä yh-isä ruikuttaa täällä vähän joka paikassa, taidat olla täysi pelle.
Voisitko olla jonkin aikaa hiljaa, ja päästää meidät lukemasta älyttömyyksiäsi.
kuinka lukutaito on mukava keksintö.
Sen avulla voit ihan itse päättää millaisia asioita maailman menosta sallit pääkoppasi sisälle tulevan.
Myös erilaisia havaintoja voit lukutaidon avulla tehdä.
Esimerkiksi voit tietokoneen käyttöoppaasta tutkia, kuinka jokin sivu saadaan ruudulta hävimään kokonaan, jos sisältö ei kiinnostakaan.
Yksi nopea konsti on kiskaista vaikkapa virtajohto pistorasiasta irti ja sen jälkeen hankkia vaikkapa omaa elämää jollakin konstilla.
Kysy omalääkäriltä erilaisia keinoja, millä voisit elämääsi sisältöä hankkia.
Mainitsepa muuten mitä esimerkiksi olen Sinulle ruikuttanut.
Minun hiljaaolemisesta et päätä Sinä, en minäkään päätä Sinun mielipiteistä, ja niin on hyvä.
Oletko muuten pistänyt merkille mikä palsta tämä on. Onko tämä keskustelupalsta?
Minun mielestäni on.
Sitäpaitsi kuka pakottaa Sinua lukemaan minun kirjoituksia?
Nimimerkin lopusta näet minun rekisteröityneen, joten Sinun on helppo ohittaa avaamatta minun kirjoitukset.
Pyydä äitiäsi neuvomaan Sinua kuinka hypätään minun tekstin ylitse, kun satut selailemaan näitä tekstejä.
Ja mitä pelleilyyn tulee, niin saattaapa minussa sitäkin vikaa olla.
En aina kykene täysin asialliseen tekstiin, kuten Sinä. Oivallinen esimerkki tämäkin kirjoituksesi......
Ihmettelen tässä mikä yh-isän aloittamassa keskustelussa mielestäsi on älytömyyttä?
Minun mielestäni tekstin alkuosa on hänen omaansa ja loput lainausta ja jos tarkkana olit sen ilmaiseekin selvästi.
Sinulla on mahdollisuus ilmoittaa asiattomasta viestistä ylläpitoon ja pyytää poistamaan se/ne.
Osoitat kyllä todella älyllistä lahjakkuutta arvioidessasi yh-isän pelleksi ja ainoana arviointiperusteena aloitustekstin muutamat ensimmäiset rivit.
Vai mikä mättää?
Minua mättää sinun tekoviisastelu.
Ei saa puhua tunteistaan tms. se on ruikuttamista. Naiselle se taas on hyve? Eiköhän tasa-arvo tarkoita ensimmäiseksi oikeutta omaan mielipiteeseen ja sen ilmaisemiseen.
Toinen, muttei sama YH-isukki
Niin se on, että keskustelua monessa perheessä yritetään käydä, mutta osataanko kuunnella mitä toinen/toiset todella sanovat.
Teillä yh-isät on hyvää yritystä tässä aloittaa keskustelua, mutta aloituspuheenvuoro lähti mun mielestä tosi kaukaa ja kiertäen hakemaan kommentteja. Ei tällainen tavallinen työtätekevä yh ehdi lukea netistä noin pitkää tekstiä ajatuksella.
Lehtiartikkelit joskus jaksaa kiinostaa iltasella. Ja paljon tuossakin oli niitä naistenlehdistä luettua.
Mutta jatkakaa vaan, olette hyvällä alulla.....
Näyttää taas provoilijat nousseen pimeään syksyyn..
Lähes joka aiheeseen tulee kommentteja
jotka ei asiaan niin liittyisikään..
Mutta haittaneeko tuo, tuleepa virittettyä
keskustelua, tai mitä sitten lieneekin..
Sunnuntai aamu valkenee, töihin kohta lähtö.
Meillä on toisin päin. Itse löhöilisin mielelläni, mutta ei. Ensin pitää siivota yms tehdä töitä. Sitten vasta on ansainnut löhöilyn/kahvit/seksin tms.
Ymmärrän hyvin nalkutuksesta kärsiviä miehiä. Itsekään en kestä töistä tultuani jankutusta tekemättömistä töistä. Suljen korvat ja luen lehteä. Hymähtelen välillä jotain. Yleensä toimii.
Hei yh-isä,
Olet todella idiootti, urpojen urpo.
Toivottavasti olet katoava täältä.