olen 16v ja elän valitettavasti uusioperheessä.
äitini kuoli alkoholiin, kun olin 10v. sen jälkeen asuin rakkaan isäni sekä 3 siskoni(nyt 14, 17 ja 19v) kanssa. kun hän tapasi 4 vuotta sitten nykyisen vaimonsa kaikki muuttui.
äitipuoleni on ihan ok, välillä, mutta hän ei vieläkään pysty olemaan meille se äiti hahmo, siis hän ei halua. hän käy meidän kanssa kaupungilla jne. mutta ei koskaan "esiinny" äitinämme, tai siis ei hyväksy meitä hänen lapsenaan. toki emme olekaan, mutta hän on antanut kuvan että on onnellinen kun emme ole hänen oikeita lapsiaan. hän viettää enemmän aikaa omien lastensa(poika 12v, tytöt 18v ja 20v) kanssa. hän lähtee heidän kanssaan lomareissuille, eikä suostu ottamaan meitä mukaan vaikka isä maksaisi. lisäksi hän ei anna koskaan omasta pussista meille rahaan, vaan isämme rahoista. hän myöskin ostaa meille kaikki isämme rahoilla.
sisarpuolteni kanssa on sellaset normaalit sisarusvälit, tosin tappelemme usein. tuntuu että olisin meidän perheen musta lammas. siskoni 19v ja siskopuoleni 20v ovat "kavereita" keskenään ja tukeutuu usein toisiinsa. toinen siskoni 17v ja minä olemme "yhdessä" miettimässä tämän perheen asioita.
on mielestäni tuskaista asua talossa jossa on "liikaa" lapsia, siispä aikaa kuluu paljon vähemmän jokaisen meidän juttuihin niin isältämme kuin äitipuoleltamme. kukaan ei ymmärrä...se on surullista.
haluaisinkin kysyä onko täällä ketään joka osaisi kertoa mitä voisi yrittää tehdä?
äitini kuoli alkoholiin, kun olin 10v. sen jälkeen asuin rakkaan isäni sekä 3 siskoni(nyt 14, 17 ja 19v) kanssa. kun hän tapasi 4 vuotta sitten nykyisen vaimonsa kaikki muuttui.
äitipuoleni on ihan ok, välillä, mutta hän ei vieläkään pysty olemaan meille se äiti hahmo, siis hän ei halua. hän käy meidän kanssa kaupungilla jne. mutta ei koskaan "esiinny" äitinämme, tai siis ei hyväksy meitä hänen lapsenaan. toki emme olekaan, mutta hän on antanut kuvan että on onnellinen kun emme ole hänen oikeita lapsiaan. hän viettää enemmän aikaa omien lastensa(poika 12v, tytöt 18v ja 20v) kanssa. hän lähtee heidän kanssaan lomareissuille, eikä suostu ottamaan meitä mukaan vaikka isä maksaisi. lisäksi hän ei anna koskaan omasta pussista meille rahaan, vaan isämme rahoista. hän myöskin ostaa meille kaikki isämme rahoilla.
sisarpuolteni kanssa on sellaset normaalit sisarusvälit, tosin tappelemme usein. tuntuu että olisin meidän perheen musta lammas. siskoni 19v ja siskopuoleni 20v ovat "kavereita" keskenään ja tukeutuu usein toisiinsa. toinen siskoni 17v ja minä olemme "yhdessä" miettimässä tämän perheen asioita.
on mielestäni tuskaista asua talossa jossa on "liikaa" lapsia, siispä aikaa kuluu paljon vähemmän jokaisen meidän juttuihin niin isältämme kuin äitipuoleltamme. kukaan ei ymmärrä...se on surullista.
haluaisinkin kysyä onko täällä ketään joka osaisi kertoa mitä voisi yrittää tehdä?
Vastaukset 11
Vanhimmat
lapsia.. tehän olette jo aikuisia melkeen suuri osa?! mitä väliä mistä lompakosta hän rahat ottaa ja eihän hänellä ole mikään velvollisuus antaa rahaa tai ostaa mitään, hänellähän on omatkin lapset hänen pitää antaa heille rahaa ja ostaa tavaroita... minun mielestäni äitipuolesi ei vaikuta ollenkaan pahalta tai mitenkään hirveeltä!! minusta tekstistäsi kuvastuu se niinku haluasit äitipuolesi olevan oikea äitisi ja siksi olet vähän kuin katkera hänelle?!
onhan se ymmärrettävää että hän viettää enemmän aikaa omien lasten kanssa, kyllä hän teistä varmasti välittää ja ehkä hän ei halua viedä kuitenkaan "teidän äitinne paikkaa"...keskustelkaa asioista!!!!
hei. kiitti mielipiteestä...en kirjoittanut kovin tarkasti, enkä toki hauku äitipuoltani. tiedän että olemme jo vanhempia,, mutta kuitenkin kaikki me kolme kaipaamme ns. äitihahmoa, jolle voi kertoa kaikki. mari(nim. muutettu) kuitenkin tuntee ettemme kuulu mitenkään hänen vastuulleen(vaikka on naimisissa isämme kanssa), eikä näin ollen edes kuuntele meidän ongelmia. jos tappelen hänen lapsensa kanssa, hän on aina syyttämässä minua, ei koskaan omaa lastaan.
Suoraan sanoen, minulla ei koskaan ole ollut äitiä, sillä hän on aina ollu poissa, ainoastaan muutamia hyviä aikoja on. Kun he menivät naimisiin toivoin, että saisin vihdoin kaipaamani tukihenkilön, naisen, jonka kanssa voi jutella. nyt juttelen vain siskojeni kanssa.
kyllä minun mielestäni toki äitipuolenne pitäisi teitä tasavertaisina kohdella ja ymmärtää teidän/sinun tilanteesi :( Olisiko mahdollista että voisit jossakin sopivassa tilanteessa keskustella äitipuolesi kanssa ja yrittää kertoa hänelle että pidät hänestä, mutta silti kerrot vain miltä tuntuu... voi kun kaikilla olisi hyvä olla tässä maailmassa...koita jaksaa!
Olet siinä iässä että varmasti juuri nyt tarvisit sitä naista/äitihahmoa tueksi ja turvaksi!Olisiko mahdollista että kirjoittaisit äitipuolellesi kirjeen jossa kertoisit mietteistäsi?! kiva että sinulla on siskoja joiden kanssa voit kuitenkin jutella asiosta... Toivon sinulle onnea.
Kuuleppa Emppu , sinulla oli ajatuksia herättävä kirjoitus , olet tunteikas nuori mies.
Toisaalta äitipuolesi on vain ihminen kaikkine puutteineen, se ,.että on hyvät välit on ihan hyvä sekin ja siitä voi lähteä eteenpäin.
koska teillä on niin paljon ihmisiä , kaikki olette myös erilasia tarpeinenne, ehkä äitipuolesi ei osaa huomata, mitä kaipaatte ?
Olisiko joskus mahdollista sinun olla hänen kanssaan kahden ja kertoisit toiveesi , haluat jutella , tulla kuulluksi yms.
Itselläni on neljä lasta ja pari ei halua edes kuulla suustani mitään :) on niin itsestään selvä ,että perheessä on äiti , joka on "huoltaja". Toisaalta omasta elämänkokemuksestaan oppii ja jos katsot ympärillesi tässä ajassa on paljon huolta ja tuskaa. On vempaimia ja elektroniikkaa , mutta lähimmäisen huomioonottaminen ja lämmin vuorovaikutus puuttuu. On kiirettä niin ,että eläminen kärsii,vai mitä.
Ota kaikki elämä opiski ja rikastu kokemuksellasi, kohta olet nuori mies , joka lentää pesästä , olet saanut elämänkokemusta kuitenkin. Koska sinun äitisi on ollutr alkoholiongelmainen, ole varovainen , tai oikeastaan ole vahva , äläkä rupea kaljan kanssa lotraamaan. Lämmöllä eräs äiti
Kiitos ajatuksistasi. Olen nuori nainen, en mies =) mutta eipä tuo mitään! Emilia=Emppu.
Minulle tuli heti ekana mieleen, että äitipuolesi on tehnyt iselleen selväksi, että hän ei ole teidän äitinne. Hän on äiti omilleen. Hän ei siis ole viemässä teidän äitinne paikkaa. Se on minusta hienoa, sillä äidin paikkaa ei kukaan eikä mikään voi koskaan viedä.
Hän on varmaan ajatellut toimia teidän kanssanne kaveri-pohjalta. Olette kaikki jo vanhoja.. jos näin voisi sanoa. Ette tarviste sellaista huolehtimista, kuin jos olisitte esim. alle 10-vuotiaita. Silloin varmasti suhde äitipuoleenkin olisi toisenlainen.
Olette myös eläneet aika kauan kahden isänne kanssa. On hienoa, että hän ei ole tunkenut itseään siihen väliin..
En ymmärrä miksi tämän äitipuolen pitäisi maksaa teidän kulujanne ja menojanne??!! Hän ei ole vastuussa teistä, ei siis teidän kuluistannekaan. Hänellä ei ole oikeuksiakaan teidän suhteenne. Kyse on virallaisesta huoltajuudesta.
Hän vastaa omista lapsistaan.
Kustantaako isäsi vaimonsa lasten menoja ja kuluja? Epäilen! Ehkä heillä on "sopimus", että kumpikin huolehtii omien lastensa menoista?
Olet nuori ja kaipaat äitiä. Totuus on kuitenkin se, ettei sinulla ole äitiä. Perheessäsi asuu nainen, joka on äiti omille lapsilleen. Sekö sinua harmittaa? Katsot äidin ja lasten välistä suhdetta ja toivot että sinullakin olisi osa siitä?
Kai tiedät, että alle 18-vuotiaasta puoliorvosta maksetaan perhe-eläkettä ja yli 18 v saa jonkin verran, jos opiskelee. Perhe-eläke menee isällesi. Se on veronalaista tuloa ja se näkyy veroilmoituksessasi. Lisäksi te olette ehkä olleet oikeutettuja äitinne perintöön, jos semmosta on jäänyt, ja ehkä olette saaneet henkivakuutusrahojakin. Nämä kaikki selviävät perunkirjoituksen pöytäkirjasta. Ne on tulleet isällesi, mutta ne rahat ja omaisuus, jos niitä siis on, kuuluvat lapsille kun lapset ovat täysi-ikäisiä-
Ehkä tämänkään takia äitipuolesi ei katso velvolliuudekseen huolehtia sinust ja siskoistasi. Hänen velvollisuus on huolehtia omista lapsistaan. Hän on parisuhteessa isäsi kanssa, mutta ei kuitenkaan vastuussa teistä, jo täysi-ikäisistä nuorista !
Se vastuu on sinun isälläsi!
Ole iloinen, että hän kuitenkin viettää aikaa kanssanne ja viihtyy seurassanne. Hän varmasti pitää teistä kovasti.
Olette kuitenkin tunteneet toisenne kovin vähän aikaa. Yhteinen historia puuttuu.. se on lyhyt, se yhteinen historia, myös sen aikuisen naisen näkökulmasta.
Miksi hänen pitäisi muuten viettää lomansa teidän kanssanne? Jos isällänne on varaa maksaa teidän matkanne ja ylläpitonne lomamatkan aikana, miksi isänne itse ei vietä teidän kanssanne lomaa ja tee matkoja?????????
Syytät äitipuolta, ettei hän lomaile kanssanne. Miksi isäsi ei lomaile kanssanne?
Jos minulla olisi loma, ja aion tehdä lomamatkan, katson että on minun asiani päättää keiden kanssa lomani haluan viettää. Jos haluan viettää lomani lasteni kanssa, se on minun oikeuteni. Jos haluan viettää yhteistä aikaa arjen ulkopuolella lasteni kanssa, se minulle suotakoot.
Jos haluan ottaa lomalle mukaan muita ihmisiä, on minun asiani päättä keitä otan.
Jos sinun isäsi ei ole valmis tähän omien lastensa kanssa, miksi olet siitä vihainen niille, jotka toimivat toisin?? MIksi et ole vihainen isällesi??
Eri asia on sitten jos puolisot keskenään sopivat, että vietetään yhdessä loma, semmoinen jossa mukana on kaikki, sinun ja minun lapset. Se on eri asia.
Jos teillä ei ole semmoisia lomia, se johtuu jostakin.. mistä, sen tietävät vain nämä aikuiset. Jos kysyt isältäsi, saatat saada eri vastauksen kuin jos kysyisit äitipuoleltasi...
Kiitos kirjoituksesta ja mielipiteistä.
Puhuit täyttä totta, mutta silti asia ei ole ihan noin. Varsinkaan rahan kanssa.
Sillä, äitipuoleni on osapäivä työssä ja pieni tuloinen, isäni taas on varakkaampi, joten hän elättää sekä meidät että äitipuoleni ja hänen lapset. Eli esim. äitipuoleni sisarpuoleni ei koskaan lähtisi lomalle, jos ei isämme maksaisi. Muutaman kerran on ollut niin että isämme on joutunut liikematkalle ja äitipuoleni juuri silloin lomalle lastensa kanssa, eikä suostunut ottamaan meitä mukaan, vaan jouduimme hoitoon. Hän muutenkin reissaa ainakin 3 kertaa vuodessa lastensa kanssa kerran koko perheen kanssa, aina isäni kustannuksella.
Isä toki maksaa meille viikkorahaa jne. Mutta esim. kun rahaa ei ole ja sitä tarvii ei sitä heru muilta kuin isän tililtä(vaikka äitipuolella onkin isän rahoja omalla tilillään). Joten minusta hän käyttää isää hyväksi. En kuitenkaan pysty sanomaan siitä isälle, koska tuntuu että siitä seuraa vain riitaa ja pahaa mieltä.
En todellakaan haluaisi etää äitipuoleni olisi äitini, vaikka ei minulla ole äitiä koskaan tavallaan edes ollut, kuitenkin tuntuu että hän yrittää saada meitä kateelliseksi lellimällä omia lapsiaan meidän edessä. Esim. meidän piti/pitää tehdä läksyt heti koulun jälkeen, ei poikkeuksia. mutta hänen lapsensa ei tarvinnut heti tehdä, vaan he saattoivat joskus kolupäivän jälkeen mennä kaupungille. Me ei koskaan(vaikka salaa kyllä menimme)...Jo jaa...Kaippa se tästä, eihän ole kun 2v enää niin voin muuttaa pois ja rauhoittua siskoni kanssa omassa asunnossa!
vielä että, matkustamme isämme kanssa, ilman äitipuoltamme, joten se on ihan mukavaa, mutta olisi myös kiva päästä joskus pelkästään äitipuolemme kanssa matkalle mukaan. Olen kysynyt jos voisin, mutta hän ei halua. =(
Minä kieltäydyin lähtemästä lomamatkalle mieheni ja hänen lapsensa kanssa.
Meillä syttyi sota!
Hän ei ymmärtänyt, että jaksan vielä kotioloissa kuunnella hemmotellun lapsen kiukuttelua...
...mutta lomamatkalla! Kun ei pääse minnekään karkuun.
EI KIITOS!
Luin tuolla alempana olevan uusperheen äitipuolen ajatuksia ja siitä tuli mieleen vielä muutama juttu.
Vaikka miten ollaan aikuisia, ja pitäisi ja pitäisi ja tietää että .. mutta kun on ihminen vain.
Toisen lapset ovat monella tapaa "omituisia". Ovat niin erilaisia. Erilainen perusluonne, erilaiset tavat, heidän kanssaan ei voi tehdä asioita ja toimia ja sanoakaan, kuin omien lasten kanssa. Toisen lapset eivät ehkä ymmärrä, ehkä on erilainen huumori tai ihan vaan.. perusluonne, ymmärrys on erilainen.
Siksi haluaa etäisyyttä toisen lapsiin.
Virheitä ja vikoja ei näe samalla tavalla omissa lapsissaan kuin "toisen tekemissä". Joustojakin on helpompi sallia niille omille mukuloilleen, kun tietää mistä on kyse, tuntee ne omansa.
Suhde lapseen lähtee ja muodostuu vauvasta alkaen, jo kohdusta. Se, millainen lapsi on, miten toimii.. ja miten itse tulee toimia se ko. lapsen kanssa.
Mutta äitipuolena tai isäpuolena sen "toisen tekemien lasten" kanssa ei näinolekaan.
Pitää siis olla vaan kärsivällinen ja antaa aikaa tutustumiselle. Se ei tapahdu vuodessa, ei kahdesskaan.
Ja kaikkienkanssa ei tule toimeen. Niin se vaan on. Omissa lapsissakin voi olla semmosia vaativampia tapauksia, joiden kanssa on voimiensa äärirajoilla.
Mutta ei puolison lapsisa tarvitse rakastaa. Kunhan edes sietää - hyväksyy heidän olemassaolonsa. Se on riittävää. Enempää ei voi ihmiseltä vaatia. Käskien ei tunteet tule. Joskus ne eivät tule ajan ja odotuksenkaan eikä hyvän tahdonkaan myötä.
Olkoot miten vaan aikuinen-lapsi -suhde, ja oman rakkaan puolison lapset, ei voida vaatia että automaattisesti rakastaa ja tulee toimeen puolison lasten kanssa.
Olen itse uusperheen äitipuoli ja avomiehelläni on 2 lasta. Ehkä äitipuolesi tuntee itsensä epävarmaksi kasvatustehtävässään eikä siksi lähde kanssanne matkalle ja lapsia on aika paljon ja ehkä pelkää siksi teidän turvallisuutenne puolesta ettei hän pystyisi vahtimaan teitä kaikkia ja silloin voisi tapahtua jotakin.
Voisitko kysyä asiaa vielä häneltä ja sopisitte jakavanne vastuun toisistanne ja ehkä voisitte tehdä lyhemmän matkan ensin niin katsoisitte miten noin suurella porukalla sujuu. Kaikkien täytyy kyllä ottaa vastuuta yhtä lailla matkasta ja sopia, että kaikki yrittävät parhaansa, että matkasta tulisi mukava.
Kun puhuit, että äitipuolenne ei anna rahaa, vaan isänne. Oletko ottanut huomioon sen, että rahat aikuisilla on yhteisiä yhteisessä taloudessa eli silloin äitipuolenne antaa tavallaan teille rahaa koska heillä on yhteinen talous vaikka isänne antaisikin.
Mitä mieltä olet tästä ideasta? Älä masennu vaikka ei heti kaikki sujuisikaan. Tunnut vastuuntuntoiselta nuorelta naiselta kun kyselet täällä mielipiteitä ja ohjeita. Jatka samaan malliin:)