Onko kavallus, jos muistisairaan äidin oma poika on hänen edunvalvojansa ja äiti saa perintöä ulkomailta. Poika ottaa tililtä itselleen muka ennakkoperintänä useita tuhansia?
kavallus
€€€€€€€ro
452736
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 45
Vanhimmat
On.Ellei siihen ole maistraatin siunaus.
Maistraatti ei "siunaa" rikoksia.
Kun puhuín siunaamisesta niin varmaan käsitit asian päin vittua tai sitten tuo oli sarkastinen heitto.
Asia selviää kun pirautat maistraattiin asian tiimoilta ja kerrot että tililtä on napsittu useampi tonttu rahaa.
Jääkö tälläisestä kiinni, jos kukaan ei ilmoita?
Kun edunvalvonta päättyy pitää tehdä lopputilitys maistraattiin,ehkä jää ehkä ei joten siinä suhteessa olisi suotavaa pirauttaa maistraattiin ja kysyä asian tiimoilta lisää."ennakkoperintö" jos kyseessä niin käsittääkseni se tarvitsee maistraatin luvan ja sinänsä onko tuo edes edunvalvottavan etu joten tuskin lupaa sille edes irtoaa.Selviää soittamalla.
Höpö höpö.
Laki kieltää edunvalvojaa lahjoittamasta päämiehensä omaisuutta. Lahjoitukseen ei siis voi saada maistraatin lupaa. Näin ollen ei tarvitse edes miettiä sitä, voisiko lahjoitus jostain kumman syystä olla päämiehen edun mukainen.
Jos taas kyse on kavalluksesta, edunvalvoja vaihdetaan ja uusi edunvalvoja vaatii kavalletun summan vanhalta edunvalvojalta takaisin (tarvittaessa oikeusteitse).
Päätöstili ei todellakaan ole ainoa tili mitä maistraattiin tehdään, vaan tilejä tehdään joka vuosi. Niissä yleensä nämä väärinkäyttäjät sitten napsahtavat kiinni.
Toki asiasta tietävä voi tehdä maistraattiin ilmoituksen jolloin maistraatti pääsee rikollisen jäljille jo aikaisemmin. Tällöin ehkä rahojakin voi vielä olla jäljellä.
Kuten jo ensimmäisessä viestissä totesin että jos ei ole maistraatin siunantaa asialle niin kyseeseen tulee rikos.
Toisaalta asiaan tulee jo este pelkästään siitä että edunvalvoja on esteellinen edustamaan itseään suhteessa edunvalvottavaan.
Näillä puheilla lupaa ei tule.
Ja varsinkin jos kyseessä alzhaimerintauti,edes maistraatti ei voi tehdä päätöstä jos edunvalvottava on täysin tietämätön asioista eikä ymmärrä oikeustointa.
Onko kysyjä tämä henkilö joka nappasi rahaa mamman tililtä?
Judge Dredd on nyt täysin pihalla kuvitellessaan, että maistraatti voisi antaa luvan lahjoitukseen.
Ei voi. Laki kieltää yksiselitteisesti edunvalvojaa lahjoittamasta päämiehensä varoja. Turha siinä on alkaa venkoilla minkään esteellisyyksien tai lupien tai jälkikätisten hyväksymisten kanssa. Edunvalvojalla on lahjoituskielto. Aina.
Yksiselitteisesti, poika on syyllistynyt virallisen syytteen alaiseen rikokseen, nimeltä kavallus. Kun asia tulee maistraatin tietoon, niin heidän on virkamiehinä tehtävä poliisille rikosilmoitus.
Itse taidat olla pihalla,kuka kuvittelee ja mitä?
En minä kuvittele mitään,totesin vain että oikeustoimeen saadaan lupa jos maistraatti sen myöntää.
JA osaat varmaan lukea,kirjoitin että "näillä puheilla lupaa ei tule".
Itse edunvalvoja on esteellinen tekemään sellaista päätöstä päämiehen lukuun joten hänellä ei ole oikeutta "ottaa ennakkoperintöä viitaten siihen että toimii edunvalvojana"
Vajaavaltaisella ei ole oikeutta itse vallita omaisuuttaan eikä tehdä sopimuksia tai muita oikeustoimia, jollei laissa toisin säädetä.
Jollei laissa toisin säädetä, vajaavaltaiseksi julistettu voi itse päättää henkilöään koskevasta asiasta, jos hän kykenee ymmärtämään asian merkityksen.
Asiassa tulee myös ottaa huomioon se että kuinka paljon hänen oikeuksiaan on rajoitettu.Pelkkä se seikka että on edunvalvottu ei tarkoita sitä etteikö olisi oikeus tehdä oikeustoimia.
Kun sä puhut siitä että edunvalvoja ei saa lahjoittaa päämiehen omaisuutta..tottahan toki se on totta ellei siihen ole lupaa.
Mutta otappa nyt huomioon se että tällä edunvalvotulla voi olla oikeus tehdä oikeustoimia ja niistähän päättää sitten maistraatti.
Jollei laissa toisin säädetä, edunvalvojalla ei ole oikeutta ilman holhousviranomaisen lupaa päämiehensä puolesta...käytännössä tarkoittaa sitä että teoreettinen mahdollisuus on ennakkoperinnön suhteen mikäli edunvalvottu ymmärtää oikeustoimen ja oikeustoimella ei sinänsä ole suurta merkitystä esimerkiksi omaisuuden kannalta.(omaisuus 2 miljoonaa ja siitä haluaa antaa 2000egee ennakkoperintöö).
Eikö nm. osaa lukea vai eikö vain ymmärrä lukemaansa???
HolhTL 32.1
"Edunvalvoja ei saa lahjoittaa päämiehensä omaisuutta."
www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1999/19990442#L4P32
Kielto on kategorinen. Ei siinä ole mitään luvan antamisen mahdollisuutta.
Judge Dredd taitaakin olla vielä enemmän pihalla edunvalvonta-asioista kuin mitä ensiksi näytti.
Korjataan vielä nämä väärät käsitykset:
Se, että henkilölle määrätään edunvalvoja, ei tee hänestä vajaavaltaista.
Et taida myöskään ymmärtää mitä nuo henkilöä koskevat asiat ovat. Ne eivät siis ole taloudellisia asioita vaan koskevat päämiehen henkilöä. Tällaisia asioita ovat mm. avioliiton solmiminen, uskonnolliseen yhteisöön liittyminen ja nimen vaihtaminen.
Maistraatti ei voi myöntää lupaa mihin tahansa oikeustoimiin vaan ainoastaan laissa ihan tarkkaan määriteltyihin. Tämä lista on siis rajallinen. Esimerkiksi auton myyntiin maistraatti ei voi koskaan myöntää lupaa, koska se ei ole luvanvarainen oikeustoimi.
Eikä lahjoituskielto siitä muuksi muutu, vaikka kyseessä olisi vähäinenkin summa. Vaikka päämiehellä olisi miljoonaomaisuus, ei edunvalvoja saa lahjoittaa siitä satastakaan.
JA sä olet pihalla kun et tajua sitä että en ole puhunut missään vaiheessa siitä että edunvalvojalla olisi oikeus ottaa ennakkoperintö niinkuin tässä topicissa,mä puhun pelkästään siitä että edunvalvotulla voi olla oikeus antaa ennakkoperintöä vaikka hän on edunvalvonnan piirissä.
Ehkäpä maistraatti ei ole oikea osoite josta haetaan ratkaisua siihen että voiko edunvalvoja antaa luvan ennakkoperinnön suhteen mikäli tämä edunvalvottu itse ymmärtää oikeustoimen ja nimenomaan haluaa antaa ennakkoperintöä.
Kuka sen asian päättää,maistraatti vai edunvalvoja vai kenties joku muu,viitaten KHO:n päätökseen.
Tässä topicin keississä kyseisellä edunvalvojalla ei ole oikeutta hakea asiaan ratkaisua mistään eikä hänellä ole oikeutta ottaa ennakkoperintöä koska hän yksiselitteisesti on esteellinen.
Ja kukas sitten hoitaa asioita,no maistraatti sinänsä tai sitten ei.
Viitaten KHO 16.3.2005 päätökseen. Edunvalvottavallakin on oikeuksia eikä edunvalvoja yksin päätä asioita.
Näillä puheilla ennakkoperintö on mahdollista vaikka olisikin edunvalvonnan piirissä.
Kun viitataan tuomioistuinratkaisuihin (esim. KKO tai KHO), kerrotaan ratkaisun numero, ei päivämäärää. Jos siis haluate että joku tuon ratkaisun löytääkin.
LUPA-ASIA –ENNAKKOPERINTÖ –VALITUSKELPOINEN PÄÄTÖS
Asian aikaisempi käsittely
R:n kaupungin yleinen edunvalvoja oli määrätty maistraatin 12.7.2001 tekemällä päätöksellä A:n
edunvalvojaksi ja käräjäoikeuden 20.8.2001 tekemällä päätöksellä hänen puolisonsa B:n edunvalvojaksi. A:n ja B:n asunto oli myyty ja he olivat muuttaneet palvelutaloon. A oli suullisesti pyytänyt,
että edunvalvoja siirtäisi osan asunnon myynnistä saaduista rahoista hänen tililleen, jotta hän voisi
antaa ennakkoperintöä kolmelle lapselleen. Kun edunvalvoja ei ollut suostunut pyyntöön, Aoli tehnyt sekä edunvalvojalle että maistraatille kirjallisen pyynnön 9 580 euron suuruisen summan luovuttamisesta hänen käyttöönsä ennakkoperinnön antamista varten.
Maistraatti on 26.8.2002 vastannut A:n pyyntöön selvitykseksi otsikoidulla asiakirjalla, jossa se
muun ohessa toteaa, että kysymyksessä on lahjoitukseen rinnastettava oikeustoimi, johon maistraatti
ei voinut antaa lupaa. Päämies eli henkilö, jolle edunvalvoja on määrätty, voi antaa lahjan, joka on
tavanomainen ja taloudelliselta merkitykseltään vähäinen. Maistraatti on todennut, että tavanomai sen lahjan antamisenja lahjan suuruuden ratkaisee yksin päämiehen edunvalvoja.
Rovaniemen hallinto-oikeuden ratkaisu
Holhoustoimilain 87 §:n mukaan holhousviranomaisen eli maistraatin päätökseen haetaan muutosta
hallinto-oikeudelta siten kuin hallintolainkäyttölaissa tarkoitetaan. Hallintolainkäyttölain 5 §:n 1
momentin mukaan päätöksellä, josta saa valittaa, tarkoitetaan toimenpidettä, jolla asia on ratkaistu
tai jätetty tutkimatta.
Maistraatille 6.8.2002 osoittama kirjelmä sisältää sellaisen hakemuksen luontoisen vaati muksen,
jonka johdosta maistraatin olisi pitänyt antaa päätös valitusosoituksineen.
A:n Maistraatin selvitykseksi otsikoimassa asiakirjassa todetaan, että ennakkoperintöä koskeva
oikeustoimi ei ole maistraatin lupaa edellyttävä oikeustoimi. Hallinto-oikeus katsoo, että asiakirja
tosiasiallisesti sisältää maistraatin päätöksen, jolla se on hylännyt A:n hakemuksen.
Hallinto-oikeus on tutkinut asian maistraatin päätöstä koskevana valituksena. Koska henkilö, jolle
on määrätty edunvalvoja, ei voi holhoustoimilain mukaan itse hakea maistraatilta lupaa oikeustoi men tekemiseen, maistraatti on voinut hylätä hakemuksen. Näin ollen maistraatin päätöksen lopputulosta ei ole syytä muuttaa.
Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa
A on hakenut muutosta Rovaniemen hallinto-oikeuden päätökseen ja valituksessaan vaatinut, että
korkein hallinto-oikeus selvittää, onko Rovaniemen hallinto-oikeuden päätös lainmukainen. Hallinto-oikeus on hyväksynyt maistraatin päätöksen siirtää A:n omaisuuden suhteen päätösvalta yksin
edunvalvojalle. Rovaniemen hallinto-oikeus ei ottanut kantaa edunvalvojan toimiin ja päätöksiin,
jotka ovat holhoustoimesta annetun lain 14 §:n sekä hyvän hallintotavan vastaisia. Päätös on myös
ihmisoikeuksien vastainen, koska se riistää A:ltakelpoisuuden tehdä tavanomaisia oikeustoimia
sekä perustuslaillisen oikeuden hallita ja päättää omista raha-asioistaan. Aon pyytänyt, että hänen
perustuslailliset oikeutensa hallita omaisuuttaan palautetaan niin, että hänellä on oikeus päättää
raha-asioistaan sekä jakaa lapsilleen myös ennakkoperintöä.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
Korkein hallinto-oikeus kumoaa ja poistaa Rovaniemen hallinto-oikeuden päätöksen. A:n valituksessaan esittämiä vaatimuksia ei tutkita.
Perustelut
Hallintolainkäyttölain5 §:n 1 momentin mukaan päätöksellä, josta saa valittaa, tarkoitetaan toimen pidettä, jolla asia on ratkaisu tai jätetty tutkimatta. Maistraatin A:n pyyntöön antama selvitys ei ole
sellainen hallintoasiassa tehty päätös, johon voidaan hakea valitta malla muutosta. Tämän vuoksi
hallinto-oikeuden päätös on kumottava.
Holhoustoimesta annetun lain 14 §:n mukaan edunvalvojan määrääminen ei estä päämiestä itse
vallitsemasta omaisuuttaan tai tekemästä oikeustoimia, jollei laissa toisin säädetä.
Holhoustoimestaannetun lain 38 §:n 1 momentin mukaan päämiehelle on jätettävä se omaisuus,
jota hän tarvitsee henkilökohtaista käyttöä varten. Päämiehen vallintaan on jätettävä hänen tar peisiinsa ja muihin olo-suhteisiin nähden kohtuullisena pidettävä määrä käyttövaroj a. Edunvalvoja
voi jättää päämiehensä vallittavaksi muutakin tämän omaisuutta, jos se on päämiehen edun mukaista.
Saman pykälän 2 momentin mukaan jos päämies tahtoo antaa lahjan, joka on olosuhteisiin nähden
tavanomainen ja taloudelliselta merkitykseltään vähäinen, edunvalvojan tulee huolehtia siitä, että
antajan tarkoitus voi toteutua. Jos päämiehellä ja edunvalvojalla on edellä mainittujen säännösten
soveltamisesta eri näkemyksiä, asiaa ei ratkaista hallintolainkäytön järjestyksessä.
Ilmari Ojanen, Marita Liljeström, Ilkka Pere, Matti Halen (t), Anne E. Niemi. Asian esittelijä
vanhempi hallintosihteeri Marja-Terttu Savolainen
"Päämies eli henkilö, jolle edunvalvoja on määrätty, voi antaa lahjan, joka on
tavanomainen ja taloudelliselta merkitykseltään vähäinen. Maistraatti on todennut, että tavanomai sen lahjan antamisenja lahjan suuruuden ratkaisee yksin päämiehen edunvalvoja." JA mikä on se summa mikä määritellään vähäiseksi?..Toinen seikka kun tämä edunvalvoja on esteellinen niin silloin asia palautuu maistraattiin ja sieltä kysytään lupa tavanomaiselle lahjalle eikös niin?
Ei niin.
Kun sille lahjan antamiselle ei todellakaan kysytä lupaa maistraatista koskaan. Edunvalvoja EI VOI KOSKAAN LAHJOITTAA MITÄÄN PÄÄMIEHENSÄ OMAISUUTTA. Usko nyt hyvä ihminen jo!
Mutta jos tämä päämies, joka ei enää ymmärrä raha-asioita, ja tarvitsee niiden hoitamiseen edunvalvojaa, ymmärtää kuitenkin sen verran, että on joulu tai jonkun hänen läheisensä syntymäpäivä tms., niin hänen pitää tietysti voida antaa TAVANOMAINEN lahja läheiselleen. Tällöin edunvalvoja esim. nostaa päämiehen tililtä tarvittavan summan rahaa ja päämies itse laittaa setelit kirjekuoreen tai ostaa lahjan ja antaa sen lahjansaajalle.
***..kun tämä edunvalvoja on esteellinen niin silloin asia palautuu maistraattiin ja sieltä kysytään lupa tavanomaiselle lahjalle eikös niin? ***
Ei, vaan haetaan esteelliselle edunvalvojalle sijainen, joka sitten päättää, voiko päämies (esim. edunvalvojan äiti) antaaa edunvalvojalleen (esim. päämiehen poika/tytär ) tavanomaisen synttärilahjan vaikkapa 50 -vuotispäiväksi. Lahjan arvon vähäisyysarvioon vaikuttaa osaltaan päämiehen taloudellinen tilanne, mutta käytännössä nämä merkkipäivä- ja joululahajat voinevat olla muutamien kymmpien, ehkä jonkun satasen arvoisia, mutta ei missään tapauksessa tuhansia.
Edunvalvojalle ei haeta tai määrätä tällaisessa tilanteessa sijaista, vaan edunvalvojan harkinnassa on antaa päämiehelle riittävästi varoja lahjoituksen tekemiseen, jos hän katsoo, että päämiehen tilanne sallii lahjan antamisen ja tämä ymmärtää asian riittävän hyvin.
Edunvalvoja (tai edunvalvojan sijainen) ei siis koskaan tee päätöstä lahjan antamisesta.
Googlaa "kyllönen anssi gradu" ja lue se pdf tiedosto mikä tulee ensimmäisenä linkkinä.Selventää varmasti teidänkin ajatuksia huomattavasti.
Edunvalvojan tulee kunnioittaa päämiehen tahtoa,se menee nykykäsityksen mukaan edelle suhteessa muuhun harkintaan,pätee mikäli edunvalvottu ei ole täysin vihannes ja ymmärtää oikeustoimet.
Ja sinä voisit lukea, mitä Kyllönen siellä gradussaan toteaa:
"Edunvalvojalla ei ole kelpoisuutta lahjoittaa päämiehensä omaisuutta.
Jos päämies ei voi enää ilmaista mielipidettään, tilanne on selkeä. Pelkkä omaisten tai edunvalvojankaan väite siitä, että päämiehen tahto olisi ollut lahjoittaa
omaisuuttaan, ei anna kelpoisuutta lahjoituksen tekemiseen. Lahjoituskielto on tässä mielessä ehdoton."
Edunvalvoja EI VOI KOSKAAN LAHJOITTAA MITÄÄN PÄÄMIEHENSÄ OMAISUUTTA.
Kyllä voi jos edunvalvottu itse ymmärtää oikeustoimen ja antaa sille siunauksen.
"Päämies eli henkilö, jolle edunvalvoja on määrätty, voi antaa lahjan, joka on
tavanomainen ja taloudelliselta merkitykseltään vähäinen. Maistraatti on todennut, että tavanomaisen lahjan antamisen ja lahjan suuruuden ratkaisee yksin päämiehen edunvalvoja"Jos halutaan antaa 2tonttua ennakkoperintöä ja edunvalvojan mielestä se on ok niin antaa palaa vaan eikös niin?
Nm. sekoittaa kaksi asiaa.
1) Lahjan antaminen
2) Lahjan tavanomaisuuden määrittäminen
Päämies voi antaa oloihinsa nähden tavanomaisen lahjan. Edunvalvojalla on kelpoisuus 2-kohdan toimeen, mutta ei 1-kohdan. Jos edunvalvojan tavanomaiseksi lahjaksi määrittämä lahjoitus tehdään, lahjan antaja EI ole edunvalvoja, vaan edunvalvojan päämies.
Oikeusasiamiehen ratkaisun perusteella perhe-elämän ja päämiehen identiteetin kunnioittaminen voivat johtaa tulkintaan, jonka mukaan esimerkiksi
ennen edunvalvontaa alkanutta lahjoitusperinnettä voidaan jatkaa edunvalvonnan aikanakin, vaikkei päämies enää ymmärräkään lahjoituksen merkitystä.
Tuokin tulkinta menee niin että edunvalvoja lahjoittaa rahaa tms vaikka edunvalvottu on täysin vihannes.
Eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisun perusteella holhoustoimilakia voidaan tulkita myös niin, että edunvalvoja voi ohjata esimerkiksi rahalahjan suoraan lahjansaajalle ilman että konkreettisen lahjoitustoimen suorittaa päämies itse.
Esimerkkitapauksessamme maistraatti oli kuullut päämiestä henkilökohtaisesti. Kuulemisen perusteella maistraatti oli päätynyt siihen, ettei päämies enää kykene itsenäiseen
tahdonmuodostukseen lahjan antamisen suhteen. Tulkinta eroaa siis edunvalvojan näkemyksestä, jonka mukaan päämies ymmärsi lahjoitusten merkityksen. Kyseisessä tapauksessa päämies sairasti etenevää muistisairautta, Alzheimerin tautia. Tätä taustaa
vasten voitaneen jopa perustellusti väittää päämiehen kunnon vaihtelevan siinä määrin,
että päämies toisena hetkenä, ”parempana päivänään”, ymmärtää asian merkityksen ja
toisena päivänä vastaavasti päämies ei välttämättä ymmärräkään asiaa.
Joten noilla perusteilla kun sanot että "Kun sille lahjan antamiselle ei todellakaan kysytä lupaa maistraatista koskaan." niin asia on tulkinnanvarainen,riippuu keissistä että kysytäänkö lupa/siunaus vai onko edunvalvotun oikeuksia syytä muuttaa tai onko syytä konsultoida itse edunvalvottavaa/edunvalvojaa.
Nyt ei Judge Dredd ole kyllä oikeassa. Ylempänä on ihan oikein kerrottu, ettei edunvalvoja saa koskaan lahjoittaa päämiehen omaisuutta. Myöskään maistraatista ei koskaan pyydetä lupaa lahjoituksen tekemiseen.
Olet tainnut lukea hieman väärin tuota oikeusasiamiehen ratkaisua.
Kyse oli siitä, että edunvalvoja oli lahjoittanut päämiehensä varoja 340 euroa.
Maistraatti puuttui asiaan ja määräsi palauttamaan varat.
Oikeusasiamiehen mukaan maistraatti toimi oikein.
Ratkaisu kokonaisuudessaan löytyy täältä:
http://www.eduskunta.fi/triphome/bin/thw.cgi/trip/?${APPL}=ereoapaa&${BASE}=ereoapaa&${THWIDS}=0.11/1414797731_38181&${TRIPPIFE}=PDF.pdf
Niin,se maistraatin juttu oli vain kehoitus,ei määräys.
En edelleenkään ole missään vaiheessa väittänyt että edunvalvoja saisi luovuttaa lahjoja tms...Paitsi jos siihen on lupa joko maistraatista tai päämieheltä.
Toisaalta jos maistraatin jutut on vain kehoituksia niin silloin oikea paikka hakea lupaa on käräjät mikäli päämies on hieman pihalla kuin lumiukko.
Etkö ihan oikeasti ymmärrä lukemaasi?
Edunvalvoja ei saa lahjoittaa päämiehensä omaisuutta. Tämä sanotaan ihan selkeästi holhoustoimilaissa. Vai millä tavalla mielestäsi voitaisiin tulkita holhoustoimilain 32 § 1 momenttia, joka kuuluu siis näin:
"Edunvalvoja ei saa lahjoittaa päämiehensä omaisuutta."
Luvanvaraiset oikeustoimet taas on lueteltu 34 §:ssä. Lahjoitus ei ole siellä. Tietenkään. Kun sitä ei saa tehdä edes maistraatin luvalla.
Ja jos edunvalvoja ei noudata maistraatin kehotuksia, maistraatti vaihtaa edunvalvojan eli pyytää käräjäoikeutta määräämään tilalle uuden, joka toimii sen mukaisesti, mitä maistraatista sanotaan.
Käräjäoikeus taas ei ole toimivaltainen lupa-asioissa eli noita 34 §:n mukaisia lupia ei voi hakea käräjäoikeudelta, eikä maistraatin lupapäätöksistä voi sinne edes valittaa.
Kyse on siitä että jos päämiehen ja edunvalvojan suhteessa on ristiriita,kuka ja mikä taho ratkaisee sen että kumman puolelle asetutaan.
Käräjillä tarkoitin lähinnä hallinto-oikeutta jne.
Pieni viittaus eduskunnan oikeusasiamiehen pätkään.."päämies olisi periaatteessa ollut kelpoinen antamaan ennakkoperinnön mutta hän ei voinut sitä tosiasiallisesti tehdä, koska edunvalvoja ei antanut pyydettyä rahasummaa eivätkä päämiehen muut käytettävissä olevat varat siihen riittäneet.
Kun puhutaan lahjasta niin lahjanantajana on päämies eikä edunvalvoja.
Pointti on siinä että suostuuko tämä edunvalvoja siirtämään tarvittavat hillot jolla oikeustoimi saadaan tehtyä.
Toimintakelpoisuuden rajoittamisen arvioiminen kuuluu tuomioistuimen toimivaltaan eli käytännössä siellä päätetään että saako pekka antaa ennakkoperintöä 4miljoonaa vai ei.
Eturistiriitatilanteet ratkaistaan määräämällä esteetön edunvalvoja. Hän hoitaa sen asian, missä varsinaisen edunvalvojan ja päämiehen edut ovat ristiriidassa keskenään.
Edunvalvoja ratkaisee sen, voiko päämiehelle antaa rahavaroja lahjoituksen tekemistä varten. Päämies voi aina antaa lahjan edunvalvojan hänelle antamista käyttövaroista.
Toimintakelpoisuuden rajoittaminen on hyvin harvinaista.
Ja aina tulee pitää mielessä se, että henkilö, jolle on määrätty edunvalvoja, on sairauden tai muun vastaavan syyn vuoksi kykenemätön hoitamaan omia taloudellisia asioitaan. Sen vuoksi lahjoitusten tekemiseen tulee suhtautua hyvin varauksellisesti.
KHO:2012:10
Maistraatti oli evännyt ositus- ja perinnönjakoluvan,
sillä edunvalvoja olisi lesken puolesta vastikkeetta luopunut PK 3:1a
§:n mukaisesta asumisoikeudesta, vaikka edunvalvojalla ei ole lupaa
lahjoittaa päämiehensä omaisuutta (HolhTL 32.1 §).
KHO:n mukaan: ”HolhTL 35 §:n nojalla maistraatin on tullut lesken
etua valvoessaan katsoa, ettei aiottu ositus ja perinnönjako
tosiasiassa ole hänen etunsa vastainen, kun otetaan huomioon se,
mitä lesken asumisen turvaamisesta säädetään PK 3:1 a §:n 2
momentissa. Asiakirjojen mukaan puolisoiden aiemmin yhteisenä
asuntona käytetty rakennus on kiinteistönkaupassa siirtynyt uudelle
omistajalle. Leski oli jo tätä ennen muuttanut asumaan hoitokotiin.
Näissä oloissa lesken asumisen turvaamiseen liittyvät seikat tai
HolhTL:ssa tarkoitettu lahjoituskielto eivät anna perusteita pitää
edunvalvojan lupahakemuksessa tarkoitettua ositusta ja
perinnönjakoa lesken edun vastaisena.” KHO kumosi maistraatin ja
hallinto-oikeuden päätökset ja palautti asian maistraatille
.
Eikös tuossa ole kyse nimenomaan lahjoituskiellon piiriin kuuluvasta seikasta ja jos lahjoitus ei ole edunvalvotun etujen vastaista niin lahjoituskielto ei päde.
Ainakin maistraatti on asiaa tulkinnut niin.
Sulla on väärän ratkaisun nro.
Siis KHO tulkinnut asiaa niin.Ei maistraatti.
Katos pirua niin onkin...KHO:2012:106 tässä oikea.
[Tarkoitus oli korvata yksi sana toisella, jolloin kopioin tekstin korjausta varten. Kopio kuitenkin kattoi vain noin puolet, joten jouduin loput kirjoittamaan uudestaan.]
A:n edunvalvoja C:
"Kiinteistöstä koituneet menot olisivat tuloja suuremmat, joten lesken jakamattomuussuojan arvo olisi tosiasiassa negatiivinen."
Edelleen:
"Jotta lesken hallintaoikeudesta luopumisesta olisi oikeutettua vaatia ja saada korvaus, tällä oikeudella tulisi myös olla jokin arvo. Nyt käsiteltävänä olevassa tapauksessa entiseen yhteiseen kotiin kohdistuvan hallintaoikeuden käyttäminen olisi ollut lesken etujen vastaista, koska tilalla ollutta huoneistoa ei olisi sen huonon kunnon vuoksi voitu vuokrata käypään hintaan ilman kiireellisiä korjaustoimenpiteitä. Jos ositus olisi toimitettu ennen kiinteistön myyntiä, olisi siihen kohdistuneen hallintaoikeuden arvo siis ollut negatiivinen kohteen huonon arvon vuoksi."
Ja:
"Maistraatin lausunnon mukainen periaate siitä, että lesken hallintaoikeus kohdistuisi jakamattomuussuojan alaisen omaisuuden SIJAAN TULLEESEEN omaisuuteen muuttaisi, jos se hyväksytään, lesken ja rintaperillisten välistä suhdetta osituksessa niin voimakkaasti, ettei se liene ollut tarkoitus, kun perintökaareen lisättiin säännös lesken asumisen suojaamiseksi."
KHO
"Asiakirjojen mukaan puolisoiden aiemmin yhteisenä asuntona käytetty rakennus on kiinteistönkaupassa 28.9.2010 siirtynyt uudelle omistajalle. A oli jo tätä ennen muuttanut asumaan hoitokotiin. Näissä oloissa A:n asumisen turvaamiseen liittyvät seikat tai holhoustoimesta annetussa laissa tarkoitettu lahjoituskielto eivät anna perusteita pitää edunvalvojan lupahakemuksessa tarkoitettua ositusta ja perinnönjakoa A:n edun vastaisena. Tämän vuoksi on maistraatin ja hallinto-oikeuden päätökset kumottava ja asia palautettava Y:n maistraatin tilalle tulleelle Z:n maistraatille uudelleen käsiteltäväksi."
Asiassa on oleellista, että rakennuksen kunto oli niin huono, että sen hallintaoikeuden arvo oli negatiivinen, ositettaessa siis nolla. A:n asuntonakaan ko. rakennus ei enää ollut.
Jos ositus olisi toimitettu ennen kiinteistön myymistä, se olisi tapahtunut em. syystä puolittamalla kiinteistö. Jos sitten A ja B olisivat osuutensa myyneet, kumpainenkin olisi pitänyt kauppahinnan puolikkaansa.
Mutta kun osittamaton kiinteistö myytiin ja ositettavaksi tulikin sen surrogaatti eli kauppahinta, hallinnalla olikin jälleen arvoa. Jos hallintaoikeus siirtyi kauppahintaan - kuten sen surrogaattiperiaatteen mukaan ilmeisesti katsottaisiin siirtyneen -, A:lla oli hallinnan nojalla oikeus koko kauppahinnan tuottoon. Kun kauppahinta ositettiin jakamalla se puoliksi, A oli luopunut hallintaoikeudestaan vastikkeetta.
KHO on päätellyt, että "näissä oloissa" sanotunlaista ositusta ei ollut pidettävä A:n edun vastaisena. Lieneekö KHO, vaikkakin ositukseen on sisältynyt lahjaa, pitänyt lahjaa "näissä oloissa" niin vähämerkityksellisenä, että se on voitu tavanomaisen lahjan tavoin jättää osituksessa huomiotta? Joten ositus oli pätevä.
Niin,mutta lopputulos oli kuitenkin niin että tuossa keississä oli myös kysymys lahjasta vaikkakin pienestä sellaisesta ja jos mamma on ollut täysin vihannes niin edunvalvoja on tehnyt holhoustoimilakiin nojaten pienimuotoisen lahjoituksen ja kuten aikaisemmin oli täällä todettu että lahjoituskielto on ehdoton..Toiseksi kun lupaa haettiin luvanvaraiseen toimenpiteeseen niin voipi olla että osittain jokin luvanvarainen toimenpide voi myös sisältää hieman lahjan tynkää itse asian yhteydessä,riippuen tilanteesta ja siitä että onko se päämiehen edun mukaista.
Mitäpä mieltä Juristi1 tai Lakinainen on tähän asiaan?
Olisi ihan hyvä että saisi jonkinmoista kommenttia asian suhteen.
Toinen seikka on se että jostain luin että tuon KHO:n päätös on saanyt positiivisen vastaanoton eli sitä ei ole kritisoitu vaan kiitelty ja se osoittaa kuulemma että oikeaan suuntaan ollaan menossa suhteessa päämiehen etuun.Ja kuten tämä Judge Dredd muuten sanoi että lahjan antamiseen on mahdollisuus jos siihen lupa maistraatin puolesta tulee,no kun tuo päätös on sinänsä palautettu maistraattiin niin käytännössä hän oli siinäsuhteessa oikeassa kun lupaa vaadittaviin toimenpiteisiin voi tuon päätöksen perusteella myös sisältyä "lahjan antamista".
Aivan, lahjahan se on pienikin lahja, ja jos edunvalvojan päämies ei ole ollut siinä kunnossa, että voisi tavanomaisen lahjan antaa, niin lahjan antaja on silloin edunvalvoja itse.
KHO:n ratkaisu on "näissä oloissa" sivuuttanut HolhTL:n lahjoituskiellon, ja on perustunut yksinomaan siihen, että ositus, lahjasta huolimatta, on päämiehen edun mukainen. Onhan ratkaisu järkevä, ja sellaisena varmasti myös päämiehen edun mukainenkin - mutta onko se lain mukainen? Ainakin se tulee ennakkopäätöksenä noudatettavaksi.
Jos maistraatin harkinta osituksen päämiehen edun mukaisuudesta on ratkaisevaa siitä riippumatta, sisältyykö ositukseen maistraatin toteamaa lahjaa, niin silloin maistraatti katsoessaan osituksen päämiehen edun mukaisesti samalla hyväksyy siihen sisältyvän, HolhTL:n kieltämän, lahjan.
Juurikin niin,aika paradoksaalista.
Tässä taas näemme miten "ehdottomasta kiellosta" tulee "harkinnanvarainen kielto"Missään nimessä pykälä 32 ei ole menettänyt kokonaan tehonsa.
Korjaan vielä että maistraatti sekä hallinto-oikeus oli vahvasti sitä mieltä että kyseeseen tulee "HolhTL 32.1 §" eli lahjoituskielto,sinänsä tuossa keississä ei ole mitään epäselvää.Kun luovutaan asumisoikeudesta niin kyseeseen tulee se nimenomainen lahjoituskielto mutta KHO:n mukaan sillä taas ei ole merkitystä asian kannalta joten tuossa valossa voitaisiin katsoa että lahjoituskielto ei ole absoluuttinen vaan tilanteesta riippuva eikä asian kannalta sovelleta pelkästään holhoustoimilakia kun asiaa ratkaistaan.
Toiset lait voivat mennä holhoustoimilain edelle niinkuin tässä tapauksessa ilmeisesti on käynyt.
Edunvalvojan lahjoituskiellon osalta kehotan kiinnostuneita tutustumaan Markku Helikin Lakimies-lehdessä vuonna 2001 olleeseen kirjoitukseen edunvalvojan päätösvallan rajoista.
Helin toteaa mm. näin:
"Holhoustoimilain 32 §:n mukaan edunvalvoja ei saa lahjoittaa päämiehensä
omaisuutta....kysymys on kelpoisuuden eikä pelkän toimivallan rajoituksesta....On huomattava, että maistraatin lupa ei korjaa oikeustoimen tehottomuutta,
joka aiheutuu siitä, että edunvalvoja ylitti kelpoisuutensa."
Holhoustoimen kehittämistyöryhmä on 21.3.2012 antanut tällaisen kannanoton: "Jos edunvalvoja luopuu päämiehen puolesta ilman vastiketta hallintaoikeudesta, jolla on taloudellista arvoa, kysymyksessä on lahja, joka on holhoustoimilain mukaan kielletty toimi."
Ratkaisun KHO 2012:106 osalta Holhoustoimen kehittämistyöryhmä on todennut, että siinä ei ole otettu kantaa siihen kysymykseen, tuleeko edunvalvojan vaatia korvausta hallintaoikeuden menettämisestä.
Työryhmä on lausunut seuraavaa: "Jos kiinteistö on jo myyty, ei lesken hallintaoikeuden voitane katsoa ulottuvan kauppahintana saatuihin rahavaroihin, ellei muuta ole sovittu, ainakin jos lesken asuminen on järjestetty muulla tarkoituksenmukaisella tavalla. Jos hallintaoikeudella on ennen kaupan tekemistä taloudellista arvoa, maistraatin on siis syytä jo kauppaa koskevan lupahakemuksen yhteydessä pohtia, miten lesken hallintaoikeuden säilyminen on turvattu tai sen poistuminen on hyvitetty. Edunvalvoja voi pesän osakkaiden kanssa kaupanteon yhteydessä sopia, että hallintaoikeuden poistuminen hyvitetään leskelle."
Tässä tapauksessa hallintaoikeudella ennen kauppaa ei ollut taloudellista arvoa. Jos sillä sitä olisi ollut, maistraatti olisi voinut vaatia kaupan ehdoksi, että hallintaoikeus siirtyy kauppahintaan, tai jos ei siirry, siitä luopumisesta suoritetaan kaupan yhteydessä korvaus.
Surrogaatin osalta työryhmä toteaa: "Jos kiinteistö on jo myyty, ei lesken hallintaoikeuden voitane katsoa ulottuvan kauppahintana saatuihin rahavaroihin, ellei muuta ole sovittu, ainakin jos lesken asuminen on järjestetty muulla tarkoituksenmukaisella tavalla." Työryhmä siten on kannanotossaan epävarma hallintaoikeuden siirtymisestä. Vastaavan kannan muistelen jostain, varmaan Jäämistöoikeus I:stä lukeneeni, mutta enpä sitä nyt ole löytänyt. Jos siis tässä tapauksessa hallintaoikeus ei olisi siirtynyt kauppahintaan, sen osittamisessa puoliksi ei olisi ollut lahjaa, eikä maistraatti näyttäessään ositukselle vihreää valoa olisi samalla hyväksynyt lahjaa.
Mutta jos hallintaoikeus siirtyi surrogaatti-kauppahintaan, niin A:lla olisi ollut hallintaoikeus koko kauppahintaan ja omistusoikeus sen tuottoon. Kauppahinnan osittaminen puoliksi ilman korvausta tuosta edusta luopumisesta sisältäisi lahjan, joten hyväksymällä osituksen maistraatti hyväksyisi osituksen sisältämän lahjan - jonka HolhTL 32.1 kategorisesti kieltää. Tällaisen menettelyn KHO mainitulla pätöksellään on hyväksynyt, joten se hyväksyy edunvalvojan antaman lahjan "näissä oloissa", kun osituksen kuitenkin on katsottava olevan päämiehen edun mukainen - vaikka HolhTL 32.1 ei lahjaa missään oloissa hyväksy. KHO:n päätös siten lienee lain vastainen (edellyttäen, että hallintaoikeus on siirtynyt myydystä kiinteistöstä kauppahintaan).
Ihan sama mitä he sanovat,KHO sanoo niin että edunvalvoja voi antaa lahjan.
Sä olit väärässä ja tuo teksti ei sitä mihinkään muuta.
"tuleeko edunvalvojan vaatia korvausta hallintaoikeuden menettämisestä."
Ehkäpä oikea sanamuoto olisi että "voiko edunvalvoja vaatia korvausta".Jos itse antaa hallintaoikeuden pois.Eihän se ole lahjaa enää jos siitä joku korvaus saadaan.Saatiinko KHO:n keississä......
Ei KHO ole niin sanonut.
Sinun logiikallasi KKO on kai sitten sanonut, ettei leskellä ole hallintaoikeutta puolisoiden yhteiseen kotiin? KKO:1993:64
Käytännössä KHO siunasi lahjan antamisen joten se ajaa sanomisen asiaa yhtälailla.Turha alkaa nipottamaan asiasta..Osaat varmaan lukea kyseisen päätöksen..se on taas eri asia että tajuatko sä siitä mitään.
Tuo KKO:n päätös on täysin oikea,noissa olosuhteissa leskellä on aika rajalliset oikeudet yhteiseen kotiin.