Pari, kolme kynttilää tuohon pöydälle luomaan tunnelmaa pimenevään iltaan. Keinovalon voi sammuttaa, elävä liekki on miellyttävä katsoa. Vielä pullo kuohuvaa mukaan lauantai-iltaan siinä puitteet yksinäiselle miehelle.
On aika sytyttää ?
Niin se menee.
71178
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 71
Vanhimmat
Olen poltellut kynttilää eilen kuolleen rakkaan enoni muistolla, nyt sulkeutui viimeinen ovi.
Mäkin tai mekin veimme kynttilän anopin haudalle. Omat vanhemmat jäi ajanpuutten vuoksi väliin
Vanhempien haudoille oli tarkoitus viedä kynttilät, mutta en päässyt nyt lähtemään, pitää käydä sitten aattona.
Toinen yksinäine mies
Kiva kun muistutit, täytyy vaivaa esille oli eilen jo mielessä
Ei pitäisi leikkiä tulella. Joskus sillä leikkii siltikin kunhan varoo, ettei pääse riistäytymään kontrollista. Tämänkin ikäisenä saattaa unohtua. Kylpyammeen reuna on turvallinen paikka pitää pieniä kynttilöitä. Se luo tunnelmaa.
Hautuumaalle minäkin olen tänään kynttilöitä vienyt.
Lisäksi kävin kuuntelemassa ihanaa jousikvarteton soittamaa musiikkia.
Minä olen myös sytytellyt kynttilöitä pimenevään iltaan: isälle. äidille, isoveljelle, edesmenneille puolisoillemme, siskon pikupojalle...kauniisti ne tuovat tunnelmaa ja samalla muistuttavat meitä siitä että aikamme tällä planeetalla ei ole rajaton.
Hautausmaalla oli tarkoitus käydä tänään, kynttilälyhdyt ja jäkäläsydän valmiina jo autossa, mutta jäi huomiseksi. Päivä on ollut aivan kaamean sateinen ja kolea. Nyt laitan takkaan tulen ja hetken päästä kokoonnumme ilta-aterialle
Hyvää pyhäinpäivää kaikille ja etenkin teille jotka olette menettäneet läheisiä ja rakkaittanne.
Ulkona roihut. Tänä vuonna en mennyt viemään kyntilötä mualla nukkuvien haudalle. Aattona sitten minäkin, aamulla.
On tainu kello tai aika pysähtyä, on ihmiset hiljentyneet on aika sytyttää kynttilä luomaan tunnelmaa tähän alkavaan iltaan.
Syöneet itsensä pöydän alle, nyt kuorsaavat ähkyssään.
Samarinille on käyttöä.
On niin hitsin hiljaista kun vielä yksin asuu eipä juuri ääniä kuulu, hiljaisen oloista ulkonakin vaikka asun keskisuuren kaupungin lähes keskustassa, ei ulkoilijoita näe. Kynttilöiden elävä liekki tuo eittämättä romanttisen tunnelman. Kainaloon sopisi 60v nainen antamaan virikkeitä sekä tunnelmaa. Mahtaisko olla vapaaehtoisia tulemaan luokseni, on leveät hartiat sekä tukeva olka johon nojata.
Eläpä sano. Minä tulin juuri kuntosalilta ja ah niin tytyväinen olo isseen että. Kipeät hartiat sai kyytiä ja nyt kelpaa. Ullkona niin märkää ja lunta että sais tehtyä lumilyhdyn kynttilälle.
Muutakin kuin nakkeja
Täh? Mssä?
Eipä ole syöty. Ensimmäinen ateria tälle päivälle oli vasta äsken. Väsytti tuo viime öinen joraaminen aamuyölle asti ja nukuinkin klo 10:een. Tuli edellisen yön univelatkin maksettua, sillä en nukkunut kuin ehkä tunnin verran, koska en saanut unta silmiini sängyssä pyöriessäni.
Mie söin puolita päivin pottuvoita ja porokäristystä ja wokkivihanneksia. Nyt salilta tullessa ananasta ja rahkaa. Aatelin ekka paistaa lättyjä mutta sitten ei enää lätyttänytkään niin jätin sikseen.
Minä tein eilen hirvipaistia ja sitä riitti vielä tällekin päivälle. Jälkiruokana oli hedelmäsalaattia.
Ahaa taidat olla pohjosesta kun poroa, niin minäkin söin ussein kun asuin siellä jonkun aikaa ja sitä oli hyvin tarjolla kaupoissa.
Voih, minäkin saan kohta hirvellihhaa kun meen käymään tuolla kylissä :).
Nii, mieluummin pohjoisessa kuin etelässä. Kaupan pakastealtaasta saa ainaki.
Ja ajattelin kohta kokkeilla tehä metsäkakkoaki. Saattaapi olla hyvvää ja kulema säilyy yvin kun aiemin miehet otti sitä mehtätöihin kahvileiväksi.
Mitä on metsäkakko?
Siinon varmaan pettua, neulasia ja pihkaa, ehkä sammaltakin?
Jos on reilusti pihkaa niin ei murene vaik työkintaat käsissä tuhertais ruokailus.
Sehän kävis melkein tikkarista. Imeskelisi sitä sahatessaan.
Muuten. Sahaatkos moottori vai pokasahalla?
Kuulema moottorisahalla sahatessa menee puuta liian paljon hukkaan kun terä tekee pölkkyjen väliin isomman aukon kuin pokasaha. ;-)
Sukulainen jängertään pöllinsä pokasahalla, jottei kasvaisi muhakasa rantteella.
Se on pikkuleivonnainen, pullan tapaista jollen väärin muista
Se on pullan ja pikkuleivän välimuoto:
http://www.lapinhetki.fi/cs/Satellite?c=AMArticle_C&childpagename=LKA_Hetki_minisite/AMPrintThisPageLayout&cid=1194629529222&p=1194627999409&pagename=LKA2Wrapper
Muistot tulvii mieleen tosta pokasahasta,pikku nöösinä ,aina kun muut lähti kesälomalle ja muihin huvituksiin.
Meirän pihalle pakitti jumalaton kuormaauto ,lavalla ns rakennus puuta,ei menty vapaalle ennen ku se kuorma oli pätkittynä ja halottuna liiteris.
Mulla oli hirveet käsivoimat koulupojaksi, pokasahalla vetelin.
Nyt on moottorisahat ja halkosirkkelit,kevyttä ja siistiä.
Aivan. Kuulema vähä samanlaista ku kampanisu, joka seki on pohjoisen herkkuna hyvvää. Parempaa kuin etelämpänä tehyt.
Olenhan minä tuota syönyt joskus Ruotsin puolella käydessäni. Samoin kampanisua.
Elä nyt ala pohjoista kehumaan kyllä täällä etelässäkin.
Vaikka aikoinnaan ihastuin sinne oloa ja olisin jääny asumaan jos työ olosuhteet olisi ollu paremmat.
Pohjoisessa on pohjoisen herkut ja etelässä etelän, molempi parempi. Siksi mie asunki välissä. Yhtä pitkä matka molempiin suuntiin :)
Tuo ei sanonut mitään missä asut he ja hö siis yhtä pitkä matka molempiin joo riippuu keskipisteestä mistä mihin, kauas on pitkä matka, sielläkö asut.
Hyviä vai mitä.
Joo Suomi-neijon vyötäröllä suurin piirtein about. Koillismaalta oon lähteny pois joskusseitkytluvin lopulla.
Selkis''
Pohjoinen on niin laaja, lunta taitaa olla ei ihan hiihtämiseen asti.
No nyt pääsis kyllä hiihtään, jos ois ladut tai voishan sitä umpihankihiihtoaki :).
Mut hiihtimet on edelleen kaupassa.
Hiljaistahan se on tää ehtoopuhre, ei oo puhelin pirissyt eikä oven saranat narisseet.
Osittain tää rauha on oma valinta ja ehkä hiljalleen vois taas alkaa kyläilemäänkin,noh näkkyypähän kallen sanoin.
En mä näytä oikein romanttiselta mut olen innokas lämpökynttilän polttaja.
Tossa vieressä oleva elävä liekki jollain tavalla puhuttelee mettäsuomalaista.
Hiljaista on, jos ei sitten itse pidä ääntä, ei soinu puhelin ei ovisummeri ei -kello, eipä auta kuin tarttua luuriin itse, tuossa justiisa lopettelin kyselyn tuoreen lesken voinnista, no vointi oli touhukas niinkuin se tuossa tilanteessa on, lamaannus iskee yleensä sitten kun hautajaiset on ohi, ja alkaa hiljaisuus.
Jaha pittääpä kyssyy mitä ne lapset touhuaa, kun ei kuulu eikä näy..
Niinpä pirre,se hautajaisten jälkeinen hiljaisuus onkin metkaa aikaa kun on sitä luppoaikaa.
Silloin ei kannata jäärä siihen tuleen makamaan.
Pari kolme kynttilää ja vielä hennosti ritisevä takkatuli
kuuluu tämän naisen yksinäiseen sunnuntai-iltaan.
Pimeä tulee jo niin aikaisin.
Jos saunan vaikka lämmittäisi, saas nähdä.
Kuoharit saa kyllä tältä illalta jäädä,
jos vain saunasiiderin nauttisi.
Jos tanssit tulee tähtien kanssa , niitä voisi katsella ajan kuluksi.
Sekin ohjelma jotenkin toistaa itseään, ettei aina edes kehtoo katella.
Kynttilän valosta.
Mä pidän kynttilävalosta. Johtuu kai menneistä. Aikanaan meillä oli ainoa pesupaikka savusauna ja siellä saunottiin, kynttilä ikkunalla. Ja kun ei ollut kalliita Tilleylamppuja, huussissakin piti joskus käydä kynttilän kanssa, kun patteri taskulampusta oli usein loppu. Ja nytkin on, sähkökatkojen varalta rutkasti kynttilöitä jemmassa.
Mä siis suhtaudun kynttilöihin enemmän rationaalisesti, kuin fiilistely pohjalta. Mutta on sitäkin. Aikanaan oli tapana poltella paljon ulkotulia ja kaikenlaista öljylamppua ulkona talvisin. Näkee, totta, mutta tuo fiiliksiäkin. Elävävalo on kiintoisa kateltava. Kukapa ei olisi katellut mietetissään takkatulta, tai nuotiota kalareissulla.
Sisällä en pidä kynttilöistä, pelkän erittäin paljon tulipaloja. Joskus, harvoin laitetaan kynttilöitä. Sisäkynttilöissä sekin vaara, katti polttaa tassunsa. Mutta joskus on ulkona. Ja kyllä joskus vieläkin, laitetaan tsadissa roihuja pihalle. Mökillä nykyisin hyvä arsenaali öljylyhtyjä. Tälle vuosilummenelle ei ole tullut käytettyä niitäkään.
Yks tympeimmistä asioista asiaan liittyen on käydä jossain hiton haudoilla pakkasessa ja räntäsateessa kiertelemässä hautuumaita ja laitella tuntemattomien ihmisten haudoille kynttilöitä palamaan. Se on niin ulkopuolisten painostama rituaali, että en ole onnistunut kovin usein siltä välttymään, Aivan idioottimaista hommaa. Jos ite haluan musitella jotain tuttua kuollutta, muistelen sitä, miten ne kynttilät liittyvät asiaan niitten kohdalla, saati tuntemattomien?
Kynttilänvalo kuitenkin oikein mieluisa, pidän siitä.
=DW=
Meillä ainakin kuljettiin saunassa ja vessassa ns tallilyhdyn kanssa. Ei kynttilässä olisi tuli kauaa pysynyt tuulessa ja tuiskussa.
Nykyisin on tallilyhtyjä eri kokoisia -värisiä.
Hautausmaalle vien kynttilän vain pois nukkuneille lähimmäisilleni.
Ulkopuolella minullakin kynttilät palavat lyhdyissä.
Meilloli ulukosaunassa kunttilä ytai tallilyhty valona. Loi oman tunnelmansa puukiukaan löylyihin.
Olen täällä joskus maininnut .....olevani "kynttilähullu"....on se vähän vaimennut ja jäänyt vaan enempi tähän hämärän aikaan.... kyllä nytkin palaa kaksi kynttiää....ja hain led-lamppu tähden tunnelmaa luomaan.... Nykyään on sisustuksessa paljon lyhtyjä...erilaisia.. ulkona ja sisällä...
Satuinpa ihan vahingossa tänne suomi 24 palstalle, ja mikä yllätys löytyykö todella miehiä jotka osaavat arvostaa elävän liekin loimua?. On todella tunnelmallista sytyttää kynttilät pimenevään iltaan.
Kyllä kyllä. Pikkuveljeni ainakin arvostaa. Hyvä hän on sitten sammuttamaankin, mutta ei oikealla tavalla. Aina jää sellainen ikävä käry jälkeen. Kynttilän kun sammuttaa, niin se pitäisi saada sammumaan äkkiä tukahduttamalla ilman käryä.
Lämpöiselle tiedoksi kyllä meitä romattisia vapaita miehiä löytyy, arvostamme illan tummuessa kynttilän lepattavaa liekkiä, kuin takkatulta tai ulkosalla suurempaa nuotiota, se komea katsella tummaa taivasta vasten.
Joskus tulee sellainen vaistomainen pakkomielle, että ei malta pitää näppejään irti kynttilän liekistä. Mukava vetäistä sormella se liekin läpi ja katsoa, kun se alkaa lepattamaan enemmän ellei sitten sammu. Pienet liekit saattavat sammua, mutta isommat jatkavat tasaista palamistaan. Täytyy vain pitää vara, ettei jätä sormeaan paikalleen siihen liekkiin.
Nii tai kun steariinia sulaa siihen knttilään keskelle voipi tulitikulla vetää siihen urn siin että steariini valuu alustalle. Lopeta tu tohraaminen käskytti äitee :).
Syksystä en mitenkään pidä, olen kesän lapsi, mut kun illat pimenee kaivan kynttilät ja kas kumma mielikin herää ja sielu virkistyy kynttilän lämpöisestä liekistä. Maalla mökillä nuorenpana rakastin katsella tummuvan taivaan tähtiloistoa, kaivoin "lepolassin" kiedouduin lämpimään huopaan makoilin siinä selälläni ja ihailin tähtitaivasta.....
Kynttilät noetavat usein poltettuna seinät.
Jos kynttilä alkaa savuttamaan, niin täytyy käsitellä sen sydäntä. Pikku nipsaus ja taas palaa savuttomana. Jos liian ison nipsauksen tekee, niin voi lähteä liekki mukaan. Taitolaji, minkä oppii kokeilemalla.
Tarina kertoo ihan itsellisestä neitsykkäästä, joka iltaisin poltteli useitakin kynttilöitä, ei tupakkaa.
Muutti parin vuoden kuluttua pois, kertoi, että seinät olivat tosiaankin tummuneet.
Ei pitäisi polttaa montaa kynttilää samaan aikaan. Pikkuveljelläni on palamassa joskus puolikin tusinaa kynttilää samanaikaisesti. Jotkut palavat automaattisesti loppuun itsestään vähän savuttamalla ja käryyttäen, jotkut sitten sammuttaa väkisin, mutta väärällä tavalla. Mustuuhan siinä seinät...
Tää vudenaika on hämärää ilman valoa ei näkemyksiä kynttilä antaa aivan uudellaisen tunnelman kun muistaa polttaa oikeasta päästä ja pysyä rauhallisena.
Mä polttelen tuikkuja joka ikkunalla tähän aikaan vuodesta, mutta useimmiten vain viikonloppuina. Takan reunustalla palavat sitten korkeet kynttilät ja tosiaan nokeavat hieman. Verannalla palaa pari öljylamppua ja ikkunoilla tuikkujen rivi. Elävä tuli luo tunnelmaa ja viihtyvyyttä ja sitäpaitsi se myös lämmittää.
Lutunen tykkää kans kynttilänvalosta.
Lauantaina metsätöissä oltiin, sauna sitten lämmitettiin ja kynttilää poltettiin.
Täällä kerostalossa, kun olen poltan kynttilöitä myös ja viikoloppuisin laitan parvekkeelle kynttilälyhdyn roikkumaan.
Kyllä ne miehetkin tykkää kynttilän tunnelmasta.
Hiljaisuuteen voi sytyttää kynttelin
Harmi vaan että savuttavat. Poltettiin mökillä joskus
hulvaton määrä kynttilöitä ja oli senjälkeen savupirtti. Jouduin pesemään seinät.
Nyt vain tuikkuja poltan. On piironginpäällä ympärivuoden kynttilänjalka kynttilöineen. Lapsena muistan kun saunalle mentiin oli lyhty jota sanottiin
Myrskylyhdyksi, olikohan se tuuliseen ilmaan tarkoitettu, paloi saunanikkunan
ulkopuolella.
Kynttilöiden savuttamisessakin on eroja.
Mielestäni parhaita ovat käyttää Havin perinteiset kynttilät.
Napsaisee saksilla sydäntä lyhyemmäksi, pitkä sydän savuttaa helpommin.
Viime yönä on lunta tullut paksulti. Taidan laittaa sankkoihin vetteä jäätymään jäälyhtyjä varten. Ovat sitten kivan naköisiä kynttilöineen kun pimeällä tuikkivat lumen sisältä.
Olen joskus muinoin noita jäälyhtyjä tehnyt.
Toisiin lorautin vähän punaista mehua ja toisiin keltaista, tuli pikkasen sävyjä.
Laitan punaisia kynttilöitä niitten sisälle palamaan. Ajaa melkein saman asian.
Tuntuu kuin toiselta planeetalta nuo jäälyhdyt. Meillä on vielä ainakin hyvästi plussan puolella. Välillä kävi melkein pikkusen miinuksella aamuyöstä ennen auringon nousua.
Punajuurien neste on hyvä väriaine, tehokas
Edelliseen kynttilä-aloitukseen vastasin näin.
Vauvasta alkaen olen oleskellut asunnoissa joissa on sähköt.
Kaverin mökillä ei ole, siellä on patteri-lamput.
Siirrytiin Steariini-jämistä sytytys-paloihin.
Halpaa ja tehokasta.
Ja yksi kaasu-kohisija.
Kotonani on keraaminen musta Joutsen.
Ylhäältä katsoen ontto.
Painava vaasi.
Turvallista on siinä kynttilän sulailla.
Saapi kynttilä kaatuillakin miten haluaa.
Sammuakin ennen minua.
Jää-lyhdyistä en Stadissa tiedä.
Täällä ei saa ruokkia lintujakaan.
Työttömät tulevat nokkimaan ja paskomaan.
Kaiken-laista tautia niillä.
Stadissa on turvallista olla 60
H.
Myrskylyhdystä tulee mieleen vahvana saunan tunnelma. Siskojen kanssa istumme
ylimmällä lauteella. Hämärää, mustaa lauteiden alla, meidän alastomat lapsenvartalot, kuumuus sulkee silmät ja nostaa kädet kasvoille. Kuka pystyy
kauimmin olemaan ylälauteella. Isossa puusaavissa vettä, sopivaksi
pesuvedeksi on äiti sen laittanut. Itse jo suoriudumme pesusta. Pukuhuone on viileä
ja saunasta pujahtava joukko peittyy höyryyn, vähään aikaan emme nää toisiamme.
Pyyhkeet ympärillä kipaisemme paljain varpain sisälle. Polku on kovaksi tallautunut.
Kolme pikkutyttöä, punaisin poskin ja putipuhtaina ilmestyy tuvan ovesta sisälle.
Sisäsaunoja tohon aikaan ei paljon ollu ei ollut kuin yleisiä saunoja kaupunki paikoissa, oli rikkaimmilla. Maaseudulla oli sieltä on muistoja monellaisia.
Meinaako mennä palsta hiljaseksi no siihen auttaa kun sytyttää kynttelin.