yh äidin hyötykäyttöön? Joka toinen on eronnut, mutta ei sitä yhteistä säveltä aina löydy vaikka kuinka yrittää elää eronneen kanssa. Tarviiko sitä olla rakkautta, jos vaan asuu yhdessä ja jakaa elinkustannukset, olisi aikuisista seuraa ja lapsilla kavereita. Koti olisi siisti, ja ruokaa kaapissa.
Sehän olisi yksi vaihtoehto rahapulaan, hynttyyt yhteet eronneet ja jakamaan kustannukset, ei tarvi edes rakastua, senkun elelisi vaan yhdessä. Laislla olisi miehen mallikin.
Ehtona olisi et yh äiti olisi töissä, ettei nyt ihan siivellä..semmoinen kaveruus suhde.
Sehän olisi yksi vaihtoehto rahapulaan, hynttyyt yhteet eronneet ja jakamaan kustannukset, ei tarvi edes rakastua, senkun elelisi vaan yhdessä. Laislla olisi miehen mallikin.
Ehtona olisi et yh äiti olisi töissä, ettei nyt ihan siivellä..semmoinen kaveruus suhde.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olet oikeilla jäljillä. Menin nuorina, kaksi hylättyä naimisiin, teimme kolme lasta, kasvatimme, kouluutimme, loimme kohtalaisen taloudellisen tilanteen ja 25 vuoden kuluttua erosimme. Ero oli raskas, koska olimme kiintyneitä toisiimme, mutta yhteistä ei ollut riittävästi. Harrastuksemme olivat täysin erilaisia, sitä ei ollut ajattelut kun olimme kuitenkin yhdessä lasten harrastuksissa. Kun lapset lähtivät kotoa, elimme eri tahoillamme omaa elämäämme. Liittomme oli siis ollut kuin osakeyhtiö, mutta edelleen olen sitä mieltä, että se kannatti elää. Esim. hyvästä taloudellisesta tilanteesta johtuen pystyimme molemmat ostamaan oman asunnon. Lapset ovat selviytyneet yhteiskuntaan erinomaisesti.
Eron jälkeen koimme molemmat itsemme hylätyiksi ja otimme kumppaneiksemme hylätyt. Sen katsoimme että kumppanit harrastavat samoja asioita ja että pääosin elämän arvot ovat samanlaiset.
Näin olemme eläneet useita vuosia ja kummallakin on hyvä suhde. Ei ole suurta rakkautta, mutta lämmintä yhdessäoloa. Toisen mielipiteiden kunnioittaminen on aika iso hyve.
Olen sinua paljon vanhempi, siksi uskalsinkin vastata kokemukseni turvin. Jos läydät kumppanin joka ajattelee samoin kuin sinä, päädyt todennäköisesti tasapainoiseen suhteeseen. Rehellinen kannattaa olla, eikä teeskennellä eikä lupailla suurta rakkautta ja kuumia tunteita.
Mieheni kosi minua aikanaan: Rupeatko perustamaan kanssani perheen, tulen satsaamaan siihen yritykseen kaikkeni. Lupasin tehdä niin myös itse ja kyllä kannatti. En mitenkään voi pitää eroamme epäonnistumisena. Se liitto täytti pääosan toiveistani, ihan kaikkea ei voi saada samalla kertaa. Nyt tässä suhteessa olen saanut kaiken sen mitä aikaisemmasta liitosta puuttui joten kaiken siis voi saada - lopulta. Ja vuosia on ainakin tilastojen mukaan vielä runsaasti jäljellä.
No,just meikä eli kämppiksenä veljeni kaa pari vuotta,olimme kumpikin eronneet ja mulla iso talo,ja yx lapsi, Veli makso nimellistä vuokraa mulle ja huolsi taloa.hyvin se sujui.
Sitä voi ajatella kuten ap, mutta onko toinen valmis elättämään tai olemaan minkäänlainen miehen malli lapsille. Niin onnellisesti taitaa hyvin harvoin käydä eli on vain unelmointia yksinhuoltajaäidiltä.
Erossa ihminen jotenkin niin syvästi vihaa entistä elämäänsä ja sitä kautta puolisoaan, jonka viaksi lukee asiat.
Toivoo että jopa laastari suhdekin antaisi enemmän kuin entinen elämä. Toivoo tämän laittavan lapsensa kuriin, kun itse ei jaksa heitän ääntään kuunnella ja toisaalta hoitaisi kaikki raha-asiatkin, kun nekin tuntuvat liian vaativilta.
Sitä odottaa matkoja, joita ei rahan vuoksi koskaan voinut entisen kanssa tehdä, vapaata, että lapsia ei olisi.
Taitaa kuitenkin olla, että kun lapset ovat poissa, tuleekin kova ikävä, jota on vaikea kestää.
Ei se eroaminen todella niin helppoa ole, on monenmoista joka on vieläkin vaikeampaa, sitä ei vain osaa edes ajatella, miltä tuntuu kun lapset eivät olekaan kotona ja kun se uusikaan ei rahojaan annakaan sinun käyttöösi. Eikä hän myöskään hoida lapsiasi tai lapset eivät millään hyväksy uutta kumppania, eikä heitä voi siihen pakottaakaan. Huutaminen ja riehuminen kannattaa jättää, vai haluatteko lapsenne onnettomiksi, hiljaisiksi ja teille valehteleviksi
ihmisiksi.
Tiedättäkö missä lapsenne viettävät koulun jälkeen aikaa ja kenen kanssa ja mitä tekevät. Vai onko se teille yhdentekevää, kunhan ovat poissa.
Miehille yleensä kelpaa tosirakkauden ex vaimon jälkeen kuka tahnasa, ihan sama kunhan joku vaan on.. ei ne enää osaa rakastua eikä tykätä kestään. Siivooja olla pitää, laastarii miehet kaipaa ei vaimoa eikä rakkautta.
Hylätyt naiset vaan uskoo kaikkea mitä mies sanoo...
Niin lässyhän ei siivonnu koskaan. Talo vilisi pulloja ja suoranaista ulostemassaa. Pullon pohjanläpi vaan elämää katselivat.
Heh, ei sinnuu ainaskaa ole kukaan huolinut edes siivoojaksi ,saatikka laastariksi mokomaa epäsiistiä ja katkeraa juoppoa.
Ukkosikin läksi uuden matkaan, kun se osasi jopa rakastaa, sinä vaan yritit siivota, mutta ei siitäkään mittään tullu, saatikka et olisit rakastanut.......