Väite.
Kuollut ihminen muokkaa läheisiä?
Hiiret hyppii pöydällä?
Mitä mieltä ajatuksista?
Kuollut ihminen muokkaa läheisiä?
Hiiret hyppii pöydällä?
Mitä mieltä ajatuksista?
Pyhäinpäivän avaus.
Mettis ei kirj
22117
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 14 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Eiköhän jokainen ihminen, elänyt aikoinaan, nyt jo kuollut tai nyt elävä, muokkaa meitä.
Mitä hiiritanssi asiaan vaikuttaa.
Anteeksi, jos en päässyt vyyhdin alkuun sitä keriäkseni.
Kuolleitten suon nukkua rauhassaan.
Omalta kohdaltani sanoisin, kun isä kuoli, niin hiljaiset hyppi pöydälle, joita eivät aiemmin uskataneet tehdä.
Ei minun vanhempieni kuollessa ollut hiiriä pöydällä tanssimassa kansantanhuja, kun oli vain yksi vastuunkantaja.
Jos nyt ymmärsit, mitä tarkoitan.
Ok.
Asia ymmärretty.
Minä en ymmärtänyt sinua, tuskin sinäkään minua.
Mutta pannaan hautumaan. :))
Juu, mieti sinä Mettistä, niin minä mietin Pirkkoa
Aika pehmeeltä tuntuu hmmm nyt nukuttaa, hyvää yötä,.
Tuskin kuollut ihminen enää muokkailee, mutta kuolema kylläkin.
Mitä lähempää se omaisen mukaansa tempaa niin sitä enemmän jälkeen jääneiden elämä siitä muuttuu.
Arvomaailma siinä usein menee uusiksi ja asioiden tärkeys elämässä muuttuu.
Kovin pienistä ei jaksa enää nipottaa ja muutenkin näkee elämän suuremmissa kaarissa.
Tuo hiiret hyppii pöydällä, tuntuu jotenkin vieraalta ajatukselta,
tai ehkä sen voi kuvitella tilanteessa, jossa kovin hallitseva ihminen on jättänyt paikkansa niin nekin jotka eivät ole aikaisemmin uskaltaneet suutaan aukaista sen sitten tekevät.
Kuolleelta jää elävä muisto muisto hänen elämästä täällä keskellämme elävästi.
Nii €ero, esimerkiksi minä :). Elävä muisto.
Siis jäi geenit ja elämän alkutaipaleella saadut opit ja kokemukset. Kolem ensimmäistä vuotta elämässähän vissiin ovat ne ihmisen kannalta mekittävimmät kai.
Onko jonkun omainen sanonut toisen kuollessa että hyvä kun kuoli pois häiritsemästä?
Ei kuollut vaan kuolema,kun joku poistuu iäisyyteen ja jäljellejäänyt tajuaa et ne tutut askeleet ei enää koskaan tuu ovelle ja tuttu ääni ei huikkaa hei huutoa.
Silloin voi alkaa itkun kaulukset kiristää ,siinä kun pyyhkii silmiään niin on aikaa ajatella et ,mitäs nyt?
Silloin moni rutiini ja tuttu asia on harkittava iuurelta kantilta, Hiirien hyppiminen on taas siitä kiinni miten dominoiva poislähtenyt on ollut.
Mää luulen kyllä vähän että muokkaa, sekä kuolema että ihminen että kuollut ihminen. Paitsi että se menee jo minusta hiustenhalkomispuolelle jos sanoo että kuollut ihminen ei muokkaa, vaan kuolema. Ilman ihmistä kun ei ole kuolemaakaan.
Suru tietty muokkaa, mutta on kuolemassa jotain niin lopullistakin, joudut turvautumaan muistoihin. Se yllätyksellisyys mitä toisessa ihmisessä aina on, se katoaa. Sekä tavallansa yksi keskusmuisti pois pelistä, on asioita mitä ei pysty tarkistamaan enää. Ja vaikka elämähän kulkee eteenpäin ja menneen yksityiskohdilla ei ole niin suuri osa, niin onhan ne silti sellaisia mistä ihminen haluaa pitää kiinni.
Hiiret hyppii pöydällä. No joo, nyt kun sanot niin kai se noin menee. Tai riippuu kenen se pöytä on ollut.
Kyllä on vaikuttanut, asiasta en muuta kirjoita.
Kyllähän se ajasta ikuisuuteen siirtyminen jättää jonkinlaisen "aukon" läheisten elämään, kunnes pikkuhiljaa aika umpeuttaa ja jää kultalangat aukon päälle.
Edesmenneen jättämä aukko, on jokaisen läheisen kokemana erilainen.
Anteeksi tuo "aukko" -sana, en löytänyt sopivaa vastinetta.
.mollis, se aukko voi joissain tapauksissa olla muta aukkokin :). Kaikkien elmä ei toisten mielestä ole ollut elämisen arvoinen ja poisnukkumisensa joillekin helpotus.
Lanka ei aina ole kultainen , se voi joksus olla vaan iha rautalankaa, sillain hellästi ymmärtäen kuitenkin.
Kyllä se piikkilankakin ruostuu ja putoaa sinne mustaan aukkoon. Hämähäkit kutovat muistolangoista verkon, hauraan siihen tilalle. Näin on käynyt.
..pers. eiku musta tai noh, miksei mutakin :)
Nii, joidenkin kohdalla. Mutta rautalanka on armollinen ja lujempi kuin hämähämähäkin seitti, joka voi hauraudessaan revetä pois. Tai miksei se voisi olla ruostumaton teräskin jos realiteeteissa pysytään. Pysyy musta-aukon akko paremmin kiinni :).
"molli ja duuri" (Kuuluva rykäys selkänne takana)
Voitte ottaa imarteluna, mutta teistähän on tullut suorastaan runollisia vakavan asian edessä.
En minä ainakaan ole selin :).Enkä ota imartelunakaan.Jos sinä oet non niin saat kai sen sanoa.
Runollosuudesta en minä ainakaa mittää ymmärrä mutta vakavatkin asiat saavat uusia ulottuvuuksia kun niitä vertaa samankaltaisuukiin ja tavallaan esineellistääkin.
Huom, ei hymiötä.
Näin on. Rankka duuni on antanut oman tapansa käsitellä asioita. Selvittävä on.
En minäkää osaa sillälailla runoja rustata, pakkomielle aina loppusointu.
Lukematta ketjua vastaan vain aloituksessa olevaan kysymykseen muokkaamisesta.
Ei muokkaa.
Mutta joillakin vain se luontainen, piiloitettu ahneus ja kateus saavat ylivallan jälkeläisten keskuudessa. Ihminen on susi toiselleen.