säikkyykö collie

no se nyt on pötypuhetta ei ne sen enempää säiky kun muutkaan rodut

Moi :)
Se on totta että colliet ovat hyvin herkkiä paukkeille. Juurikin uusivuosi on heille maailman pahin päivä, ukkosella pelottaa, kova tuulen humina pelottaa... Rumpujen soiton ajan kyl menee varmasti eri kerroksessa. Meidän collie menee aina jo eri huoneeseen mököttämään jos kuuntelen musiikkia kovalla.
On varmasti hyvä ensi rotu ja hyvin ystävällisiä kaikille ihmisille ja eläimille.
Colliet osoittavat hyvin herkäsi ja näkyvästi tunteensa kyllä että huomaa jos ne ei ole tyytyväisiä. :D
Lasten kanssa colliet ovat kyllä takuu varma rotu. :)
Onnea koira hankkeeseen. :)

Colliet on herkkiä, kovat äänet voivat ahdistaa. Jostain olen lukenut, että osittain tämä herkkyys johtuu siitä, että collieilla olisi erityisen hyvä kuulo. Tiedä sitten, että pitääkö paikkansa, mutta voisi selittää ainakin oman koirani reagointia (toisenrotuinen ei ole eri äänistä moksiskaan, omalla colliellani korvat heiluu ja ilmeestä näkee, että äänet ärsyttävät). En kuitenkaan pitäisi collieta säikkynä, vaan nimenomaan herkkänä.

Ensimmäiseksi koiraksi sopii hyvin. Helppoja kouluttaa, miellyttämisenhaluisia ja muutenkin moneen tilanteeseen sopivia. Liian kovia otteita kannattaa välttää, ennemmin kouluttaa hyvällä kuin pahalla, niin molemmat on tyytyväisiä. Tosin dominoiva uros saattaa vaatia määrätietoisuuttakin, mutta yleensä colliet ovat ehkä sieltä ns. pehmeämmästä päästä.

Muiden eläinten kanssa tulevat yleensä hyvin toimeen.

Kasvattajalta kannattaa kysyä esim. paukkuarkuudesta. Jos luonnetesteissä pennun vanhemmat on todettu laukausvarmoiksi, niin sitten tuleva pentukaan ei ehkä ole niin herkkä erilaisille pamauksille.

Minun sk-collie ei ole herkkä äänille. Uusi vuosi ei ole tuottanut mitään ongelmaa, ei ukonilmat eikä muutkaan äänet. Paras koira ikinä!

Ei testien perusteella valita koiraa, ei ainakaan kukaan täysjärkinen niin tee. Ota yhteyttä rotujärjestöön, ensin soita rotuinfoa hoitavalle henkilölle, laita paperille rivi pohtimiasi kysymyksiä ja kysele kaikki juurta jaksain. Sitten kysyt muutaman lähellä sijaitsevan kennelin osoite- ja yhteystiedot ja lähdette koko poppoo katsomaan koiria, vaikkapa kennel per viikonloppu. Ei missään nimessä suoraan luovutusikää lähenevien pentujen katsomista varten, poistullessa olette siinä tapauksessa varmaan jo impulssikaupat tehneet. Tutustutte kaikessa rauhassa lähikontaktissa mahdollisimman moneen aikuiseen koiraan, joita on kennelissä. Kyselkää juuri ko. kennelin/kasvattajan tavoitteita rodun suhteen, ja millä perusteella hän valitsee urokset nartuillee ja itselle jäävät jalostuskoirat. Teette muistiinpanoja, otatte kuvia, ja olisi hyvä idea päästä mukaan kun kasvattaja kouluttaa/ulkoiluttaa hihnassa omiaan. Eli aikuiset koirat ja niiden käytös mm. vieraita ihmisiä ja koiria kohtaan. Ovatko tottelevaisia, hallittavissa olevia, voiko pitää vapaana ilman karkaamisen pelkoa jne. Merkkiäkään hermostuneisuudesta tai näykkiväisyydestä ei saa näkyä.
Ja muutaman päivän päästä toinen kennel jne. Huomaatte, että niin koirissa kuin harrastajissakin on eroa. Saatatte jopa huomata, että rotu ei käytännössä ole ihan sitä mistä haaveiltiin. Vaihtakaa ajoissa rotua vaikkapa pienempään tms. jos emmitte. En sanoisi collieta helpoksi roduksi, se on helppo silloin kun jo osaa lukea koiraa ja ymmärtää collien pienet hienot erikoisuudet muihin rotuihin nähden. Olen nähnyt myös murheellisen väärinkohdeltuja collieita ihmisillä, joiden koiratietämys rajoittuu entiseen sekarotuiseen vanhaan pystykorvaan. Mikään dominanssi-rautalangastavääntö ei sovi alkuunkaan yksilöille, jotka ovat sillä tavalla herkkätunteisia ja pehmeitä kuin monet collietyyppiset ovat. Collie on siis myös mahdollista pilata luonteeltaan ymmärtämättömissä käsissä.

Valitse pentu vanhemmista, jotka on luonnetestattu laukausvarmoiksi. Myös palveluskoirakokeissa ammutaan, joten hyväksytyt tulokset sellaisista ovat myös eduksi. Toisaalta kasvattaja, joka panostaa palveluskoirapuoleen saattaa tuottaa liian vilkkaita koiria pelkäksi kotikoiraksi. Toisaalta nämäkään testit eivät ole aukottomia ja koira voi sietää paukkuja kentällä, mutta sitten ilotulitus on kauhistus. Paukkuarkuus, kuten muutkin arkuudet, on perinnöllinen ominaisuus, joten jättäisin omaan arvoonsa selittelyt. Jos koira traumatisoituu helposti, se voi olla osoitus myös liiallisesta pehmeydestä.

Minulla on pitkäkarvainen versio, joka ei säiky ukkosta tai ilotulitusta. Se katselee niitä ikkunasta. Luonnetestissä se olisi mennyt etsimään ampujaa. Paineilmasta se villiintyy, en tiedä miksi. Tämä ei pelkää mitään arkisia asioita, vaikka poliisikoiraa siitä ei kyllä tulisi. Eräässä konsertissa se näytti hieman vaikealta, koska seisoin liian lähellä kaiuttimia, mutta siirtyminen kauemmas helpotti. Tunnen kaksi muuta koiraa, jotka ovat sitten oikeasti hieman ääniherkkiä. Ne piiloutuvat sängyn alle uutena vuotena eivätkä suostu tulemaan ulos, mutta onneksi ne eivät mene kunnon paniikkiin. Tämä collie on sisällä ihan normaali ja käy lenkillä, vaikka ei kannata mennä ihan paukuttelupaikalle.

Uskoisin, että jos otat pennun äänivarmoista vanhemmista ja rummuttelet jo pennusta pitäen, se tottuu siihen. Älä tee rummuista ja niiden äänestä numeroa. Jos niihin tahtoo erikseen totuttaa, niin rummuttaa juuri ennen koiran ruokintaa ja rummutuksen aikana sille annetaan ruoka. Älä kuitenkaan säikytä pentua aloittamalla yhtäkkiä kovaa rummutusta, kun se on rumpujen vieressä. Jos pentu kuitenkin hermostuu rummutuksesta, se pitää joko vastaehdollistaa tai siedättää rummutukseen. Vastaehdollistaminen tarkoittaa sitä, että rummutat hiljaa tai soitat CD:ltä niin hiljaa rumpuja, ettei pentu vielä hermostu äänestä, ja heittelet nameja lattialle. Koiran on tarkoitus oppia pitämään pelottavaa ääntä vallan herkullisena juttuna. Sitten joka harjoituskerta rumpujen ääntä voimistetaan hieman ja koiralle syötetään nameja. Koira ei saa missään vaiheessa pelästyä tai osoittaa pelon merkkejä. Jos niin käy, on edetty liian nopeasti. Normaalien rumpuharjoitusten ajaksi koira pitää viedä pois tai sulkea huoneeseen, johon rumpu ei kuulu. Kun koira alkaa pitää normaalia rumpujen ääntä merkkinä herkuista, voidaan namit jättää pois. Tai voihan koiralle antaa sitten jonkun nameilla täytetyn pulmalelun (esim. Kong) niin silläkin on jotain tekemistä.

Kumpikin colliemuunnos sopii hyvin ensimmäiseksi koiraksi. Ne ovat yksi helpommista roduista keskikokoisten palveluskoirien joukossa. Niillä ei ole yhtä voimakas puolustus- ja vartiointitaipumus kuin perinteisillä palveluskoiraroduilla ja ne ovat vähemmän kiihkeitä muutenkin. Niillä ei myöskään ole riistaviettiä ja ne on helppo kouluttaa.

Collie vaatii johdonmukaista, mutta lempeää kasvatusta. Lempeys ei siis tarkoita kaiken sallivaa. Collie oppii kyllä sen, että surkeaa naamaa näyttämällä voi päästä helpolla, jos ei huvita. Toisaalta taas kovakourainen käsittely saa ne vetäytymään kuoreensa. Naksutinkoulutus sopii erinomaisesti collien kasvatukseen. Mun collieni toimiikin parhaiten, kun sille kertoo ihan puheella ja eleillä ja tarvittaessa nameilla palkaten, mitä siltä halutaan.

Colliet ovat usein pehmeitä, eli ne muistavat helposti kokemansa ikävät asiat. Ainakin omallani on taipumus heittäytyä passiiviseksi, jos olen liian tiukka sille. Colliet viihtyvät myös isäntäväkensä lähellä, minkä vuoksi se on helppo opettaa irtipidettäväksi. Samasta syystä se ei sovellu tarhakoiraksi lainkaan, vaikka omani kyllä voisi asua tarhassa, jos siellä olisi lauma muita koiria.

kannattaa tutkia sukutaulua ja etsiä luonnetestatut vanhemmat miltä löytyy kolme merkkiä testistäet on laukasu varma koira ,niin ei pitäis olla paukkuarkuutta silloin ,mutta pelokkaaksi saat jos vielä voivottelet koiralle pelkoa enemmän siinä vaiheessa kun säihkätää jotain ääntä ,kannataa olla koira huomioimatta silloin ,niin ei pahene tilanne enempää.