Kotimainen kirjallisuus yleensä nostaa inhon pintaan, en pidä Hotakaisista tai Tervoista. Heidän mieskuvansa ovat kliseisiä ja muutenkin tarinat "heppoisia".
Yllätyin kun päätin lukea Remestä...nehän on oikeita romaaneja jumalauta. Hienoja tarinoita ja juonikulkuja. Mielikuvitustakin tarinankerrontaan Remeksellä tuntuu riittävän, tuo mielikuvituksen puute kun suomalaisia kirjailijoita niin usein vaivaa.
On kuin lukisi laadukasta käännöskirjallisuutta.
Yllätyin kun päätin lukea Remestä...nehän on oikeita romaaneja jumalauta. Hienoja tarinoita ja juonikulkuja. Mielikuvitustakin tarinankerrontaan Remeksellä tuntuu riittävän, tuo mielikuvituksen puute kun suomalaisia kirjailijoita niin usein vaivaa.
On kuin lukisi laadukasta käännöskirjallisuutta.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ja Remeksen kirjojen mieskuvako ei ole mielestäsi kliseistä?
Onhan ne kirjat tosi mukaansatempaavia (etenkin Urhilento) mutta kyllä se teksti joskus pistää naurattamaan. Se on niin suoraviivaista ja jämäkkää.
"Sanna Mäkinen kävelee työpaikkansa parkkipaikalla sijaitsevan Fiat Puntonsa luo. Tuo it-firma, jonka palveluksessa hän on ollut nyt lähes viisi vuotta, on alkanut tuntua puuduttavalta. Sanna on turhaan odottanut osakkuutta; palkankorotuksesta olisi paljon iloa, vaikka hän ei perhettä omistakaan. Sanna ajaa Fiatillaan Munkkiniemessä sijaitsevan uudehkon rivitalon pihaan ja tervehtii seinänaapuriaan, entistä vankilakundia, joka on pihallaan haravoimassa..." jnejnejne. Tällaistahan se on, eikö??
Ilkka Remes on vain liukuhihnaviihdettä.Ei tartte kattoo kun amerikkalaisii poliisisarjoja,niin tietää jotain Remeksen kirjoista.samanlaista juoksemista ja poliitikkojen ja yritysjohtajien teilaamista ja pommiuhkia.Niin puuduttavia,paitsi Itäverestä tykkäsin.se oli mukaansatempaava tarina,muut vain toistoa.Etenkin Ikiyö on niin tylsä kuin kirja vain voi olla.En varmaan lue uusinta,Hiroshiman portteja.Ilkka remes vaan toistaa itteensä,ei mitään uutta.Kirjojen hahmotkin ovat vähän mitäänsanomattomiaa,eivätkä jää hyvin mieleen.Typerii poliiseja ja aktivisteja
ja suurimmasta osasta puuttuu kunnollinen naishahmo.Kirjojen kielikin on sitä tvallista,ei oo runollista tai tunnelmallista tai jotain mikä kiinnostais kovin paljoo.Sitä se teettää ku joutuu
kirjottaa kirjan joka jouluksi.
Remes antaa sitä mitä Remekseltä halutaan. Remes on oman tyylilajinsa ehdoton mestari suomessa ja kestää kansainvälisenkin vertailun.
En usko, että monikaan suomalainen kirjailija pystyisi yhtä tehokkaisiin ja nopea tempoisiin kirjoihin.
Ja onhan noihin juttuihin täytynyt tehdä paljonkin pohjatyötä, on pieniä yksityiskohtia joita ei voi tietää muuten kuin asiaan paneutumalla jne.
Uhrilennossa oli mielenkiintoista pohdintaa liittyen neuropsykologiaan, mutta ei toki liikaa, sillä kyseessä on toiminta pläjäys eikä tietoteos.
En minäkään lue romanttista kirjallisuutta, koska se ei anna minulle mitään, en silti lähde arvostelemaan romanttista kirjallisuutta kirjoittavia. Minä kun en tunnistaisi romanttisen kirjallisuuden huippuja, koska kaikki on mielestäni yhtä tyhmää ja tylsää.
On JÄRJETÖNTÄ mollata Remestä sen vuoksi, ettei pidä hänen edustamastaan tyylilajista.
Remes on viihdetehdas. Kaikin mokomin saat ihailla häntä lajinsa huippuna, mutta Kirjallisuus on toki jotain paljon enemmän. Saattaapa olla, jotta jos liukkaat yllättää ja murran koipeni niin uusin Remes ehkä menettelee ajankuluna. Ehjin jaloin, ja päin, en enää vaivaannu aikaani haaskaamaan.
En mä mollaa Remestä,oon vaan kyllästyny hänen kirjoihinsa,ja ihmettelen vaan miten hän saa kirjoitettua kirjan tai pari joka vuosi.Tämän vuoksi hänestä väistämättä tulee jonkin sortin liukuhihnakirjailija,muutkin ovat huomanneet.Henkilökohtainen mielipiteeni on,että kirjan tekemiseen pitää paneutua,mutta ei niin ettei muista syödä eikä juoda eikä nukkua.Taukojakin täytyy pitää.Ehkä Remes on oman lajinsa huippuja Suomessa,kansainvälisenkin vertailun kestävä,mutta hän on silti liukuhihnakirjailija.Kun muutaman kerran kirjoittaa kirjan joka vuosi,niin sitten sitä täytyy jatkaa.kerran liukuhihnakirjailija aina liukuhihnakirjailija.
Jos aikoo olla kirjailija ja elää sillä, niin kyllä vauhdin täytyy olla vähintään kirja per vuosi.
Oikea, lahjakas, kirjailija suoriutuu siitä vaivatta. Kuka tahansa tumpelo saa kirjan aikaan jos pakertaa vuosikaudet.
Monelta muultakin suomalaiselta kirjailijalta tulee kirja joka vuosi, koska kirjoittaminen on heidän heidän ammatti!
Samoin on ulkolaisten ammatikseen kirjoittavien kohdalla.
Eli kyse ei ole siitä, että olisi tehdas, vaan siitä, että tekee jotakin ammatikseen ja joka päivä. Ei se duunarikaan jää kotiin makaamaan tilipäivän jälkeen ja sano pomolleen, että ei mun nyt tarvi tulla ku mulla o rahaa...tuun sitten ku ne o loppu.
Koskaan ei pidä lukea saman kirjailijan kirjoja peräkkäin. Olkoon kuka tahansa kirjailija, niin hänellä on tietty persoonallinen kädenjälkensä, joka alkaa jurpimaan pitkänpäälle. Sama asia jos söisi suklaata joka päivä kahvitunneilla ja ruokiksilla...alkais maistua paskalle.
Totta on,että monet ammatikseen kirjoittavat kirjailijat julkaisevat kirjan per vuosi,mutta minun mielestäni se on vähän liian kiivastahtista.Kirjoittamisen pitäisi olla luovaa työtä,jossa tauotkin ovat sallittuja,eikä pakkotyötä vain ja ainoastaan rahan takia.Kirjoittamisestahan menee into,jos täytyy väkisin kehitellä jokin aihe tai kirjoittaa kustantajan haluamasta aiheesta.Ei ennen vanhaan monetkaan kirjailijat kirjoittaneet kirjaa ihan joka vuosi,eivät edes tuotteliaimmatkaan,kuten Victor Hugo tai Mika Waltari.Nykyään täytyy joka elämän alalla kiitää eteenpäin kuin pikajuna,jotta syntyisi tuloksia.Siinähän väkisinkin kirjoista muodostuu samankaltaisia,kun pikavauhtia täytyy kirjoittaa.Minun mielestäni kirjailijan jokaisen kirjan pitäisi olla hieman erilainen.Ei tarvitse aina juuttua samaan aiheeseen,esim dekkareihin tai historiallisiin.Välillä voi kokeilla jotain muuta.
Mistä Remeksen kirjasta kannattaisi aloittaa?
Se on hyvä kirja
Ei väliä mistä aloittaa, sillä kirjat eivät liity toisiinsa. Ainoastaan kahdessa viimeisimmässä kirjassa (Ikiyö ja Hiroshiman portti) ovat samat henkilöt, eli niistä kannattaa lukea Ikiyö ensin.
no en jaksanut lukea noita vastauksia mutta pakko oli puuttua tähän otsakkeeseen.. Eihän Remes ole mitään suomalaista kirjallisuutta, kaveri tekee nimenomaan amerikkalaistyylistä tusinajännäriä Suomen oloihin siirrettynä. Tai lähinnä päähenkilö on jutuissa suomalainen. Pääkallokehrääjän lähtöajatua oli minusta kiinnostava, mutta teoksessa ei mitään omaperäistä. Samanlaista tavaraa tekee varmaan tuhat amerikkalaista kirjailijaa. ´
Suotakoon menestys miehelle silti, kovastihan varmasti joutuu töitä taustojen eteen tekemiseen ja isoja järkäleitä ne kirjat on. Ihan laadukasta sinänsä, mutta mielestäni todella persoonatonta tavaraa.