Nainen-omakotitalo-maaseutu

Mitäpä jos ensin vaikka vuokraisit talon. Alkavana talvena on hyvä kokeilla, miltä tuntuu postin haku kilometrin päästä, kun on ensin puhdistellut pihamaata lumesta tuiskun jälkeen. Varmaan puolen vuoden aikana sattuu jotain mielenkiintoista yllätystäkin, joka paljastaa riittävätkö taidot eräelämään.

En asu maaseudulla, enkä hirsitalossa, mutta omakotitalossa sinkkuna kuitenkin. Mukavaa, mukavaa. Rahaa pitää olla, tönön maalaus maksoi viisitonnia, josta sain verovähennystä kaksi. Jos kattoremppa tulee, siihen pitää varata 15-20 tonnia. Onneksi on tiedossa luotettavia tekijöitä. Jos oikealle maalle haluat, osta sellainen talo, jossa on mahdollisimman vähän tekniikkaa, kun tekijöitä voi olla vaikea saada ja työ maksaa. Maalaamaan itsekin ehkä pystyt, vaikken minä pystykään, Puulämmitys on mukavaa, maksan 70 irtokuutiosta koivua ja varaava sähkölämmitys on talossani. Oma kaivo, maakellari ja pottumaa kannattaa maalla olla. Niin ja auto on minulla ainakin välttämätön. Pois en muuta vielä moneen vuoteen, jos henki pihisee. Tämän taloni ostin eläkkeelle jäädessäni, eikä velkaa ole, joten halpaa asuminen on, jollei tule remppoja.

Täällä ihan samoilla asioilla oleva .Maalle ja hirsitaloon mieli halajaa.

Maalla hirsitalossa asun, työkalut pysyy kädessä ja talotekniikastakin on jotain hallussa. Töissä käyn kaupungissa jonne matkaa on 45 kilsaa (oma auto oltava). Yksin asun (tai no, pari kissaa ja koiraa löytyy kotoa). Naapurin setä tekee traktorillaan lumityöt (tai no, "naapuri" kun matkaa hänelle on 10 kilsaa, mutta aurailee muitakin pihoja/yksityisteitä ja hinta on kohtuullinen tuntitaksa). Elinehto hirsitalossa maalla "keskellä ei mitään" on, ettei mene sormi suuhun jos jotain tapahtuu (myrskyllä kaatui puu pihaan joten moottorisahalla oli töitä) ja että on hyvät suhteet naapureihin, se ei välttämättä tarkoita että pitää olla niiden kanssa koko ajan tekemisissä, mutta hyvät välit että kehtaa joskus pyytää apua ja myös sitten vastavuoroisesti antaa apua (lastenvahti, koiranruokkija, talonmies kun ovat matkoilla). Myös talkoohaluisia kavereita olisi hyvä olla (kaikkea ei vaan jaksa tehdä yksin esim. puusavottaa) ja sitten tieto hyvistä elintärkeiden asioiden (vesi, sähkö, lämpö) osaavista tekijöistä.

Kun muutin tänne kaupungista 10 vuotta sitten, kaverit ja sisarukset kauhistelivat että yksin maalle, mutta maatalossa kasvaneena ja vanhassa talossa asuneena ei tämä mitenkään ihmeellistä ole ollut (pienenä jo opin erilaisia kikkoja lämmityksen yms. reistaillessa). Mutta jos ei ole hajuakaan tekniikasta eikä työkalut pysy kädessä, niin pikkasen voi olla vaikeaa...kattorempan teetin, itse maalasin talon (talkooapuna kavereita) ja viime kesänä aloittelin ikkunoiden kunnostuksen. Viemärit on kunnostettu samalla kun lattiat kunnostettin (joskaan ei niitä nyt montaa metriä edes ole) ja vesijohdot uudistettiin pinta-asennuksena (osittain talkoilla, osittain ostona tuo remppa). Tönö ei ole suuren suuri (80 m2) mutta minulle riittävä mummonmökki vuosisadan alusta ja hyväkuntoisia tulisijoja löytyy. Pihassa on vanha navetta (nyt varasto, sauna, autotalli, työtila ja talotekniikkakeskus), omppupuita, marjapensaita ja tontti on hehtaarin kokoinen josta osa metsää (=omatarvepuita) ja sitten tietty ryytimaa. Kesällä varsinkin on viikonloppukyläilijöitä...vaikka usein töihin joutuvatkin vierailunsa aikana.

Nyt kylläkin näyttää siltä, että tämä yksinelo loppuu kun päätettiin miesystävän kanssa pistää hynttyyt yhteen ja hän muuttaa tänne kanssani asumaan.