Millaisia kokemuksia teillä on erosta selviytymisestä? Tunnistatko selkeästi tiettyjä vaiheita prosessoidessasi menetystä? Kuinka kauan ottaa toipua? Millä olet onnistunut psyykaamaan itseäsi?
Itsellä akuuteimpana on nyt päällä ajatus siitä, että tekee surutyötä parisuhteen menettämisestä (vaikka siis ihmisestä itsestään tiedänkin olleen järkevää erota). Samalla vaivaa lohduttomuus siitä, että jos en löydäkään ketään. En siis todellakaan halua turvautua mihinkään laastareihin, mutta alakuloa tuo tuleva yksinäisyys lisää. Ystäväpiirikin on suppistunut suhteen aikana olemattomiin, eikä se varsinkaan koostu sateenkaariväestä. Mutta koska tämä huoli hälvenee?
Itsellä akuuteimpana on nyt päällä ajatus siitä, että tekee surutyötä parisuhteen menettämisestä (vaikka siis ihmisestä itsestään tiedänkin olleen järkevää erota). Samalla vaivaa lohduttomuus siitä, että jos en löydäkään ketään. En siis todellakaan halua turvautua mihinkään laastareihin, mutta alakuloa tuo tuleva yksinäisyys lisää. Ystäväpiirikin on suppistunut suhteen aikana olemattomiin, eikä se varsinkaan koostu sateenkaariväestä. Mutta koska tämä huoli hälvenee?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Aloita eroprosessointi pohtimalla syitä, jotka eroon johtivat ja miksi sinulla ei ole ystäviä. Paneutumalla todellisiin syihin pääset eteenpäin.
Miten MINÄ selviäm erosta? En selviä erosta.
Suhde oli ihan paska ja ero pitkä ja raastava. Edelleenkin vuosien jälkeen erosta exän naaman näkeminenkin saa vihan pintaan ja tekee olon surulliseksi. Näin siinä aina käy, jään ihmisiin riippumaan viimeiseen asti tai sitten vain hiljaa kasvatan katkeruuttani.
Minä en ole selvinnyt yhdestäkään erosta. Kaikki erot ovat jättäneet minuun kuin taisteluarvet. En jaksa enää yhtäkään samanlaista, toisaalta yksinolokin tekee pahaa. Mutta turha on aloittaa uuta suhdetta kun kaikki suhteet päättyvät jossain vaiheessa.
Olen yksin, yksinäinen, vihainen, katkera ja pettynyt ihminen. Suhteessa olen onneton, mustasukkainen ja vaikea, ylitunteellinen. Olen alkanut vihata naisia ja sitä että olen lesbo.
Kuulostaa multa. Jos ei nyt ihan, niin ainakin melkein.
Otan osaa. Koeta pärjätä!
Ydin on tuossa lauseessasi, jossa kerrot surevasi parisuhteen menetystä, et ihmisen. Suhteesi eivät jatkossakaan tule onnistumaan, jos etsit toista ihmistä liennyttämään sisälläsi kalvavaa yksinäisyyden tunnetta. Kysymykseesi, koska huoli hälvenee, toteaisin, että ei se varmaankaan hälvene syystä, että perussyy on käsittelemättä ja läsnä perusvireenä tulevissakin parisuhteissasi. Ei mielestäni reilua toistakaan kohtaan.
Siinä vaiheessa. Minulla ainakin tunteet ja ajatukset menevät vuoristorataa. Ja se, on osa surutyötä kun joutuu luopumaan niistä unelmista mitä toisen kanssa oli rakentanut, piti niistä ja toisesta ihmisestä kiinni, mutta saikin tilalle yksinäisyyden ja tyhjyyden. Jos yksittäisen päällimmäisen tunnetilan perusteella määrittelee jonkun kyvykkyyden ihmissuhteisiin, niin minusta se ei ole reilua.
Olen tuossa tilanteessa nyt. Kaikki ne lupaukset, vannomiset, pyyhkäistiin sivuun yhdellä huitaisulla. Olisi todella mukava jutella sinun kanssasi.
[email protected]
Itse en tykkää käsitellä ongelmaa vellomalla siinä päiväkausia. Itse tykkään blokata koko ongelman päästäni, ajatella täysin muita asioita ja hyväksyä asiaa hiljalleen pieninä siedettävinä annoksina, pidemmän aikavälin ajan.
Toipumisessa menee varmaan vähän kauemmin tällä tavalla, mutta en itse kykene käsittelemään vaikeita asioita kerralla. Sama kaikkien kuolematapausten, erojen, riitojen kanssa. Kuoleman käsittelyssä menee useita vuosia, erosta koen olevani täysin yli varmaan puolessa vuodessa. Tuohon puoleen vuoteen saattaa mahtua muutama satunnainen merkityksetön pano.
Et oo nainen. Naiset ei pane.
Kyllä muuten panee.
Ai ei pane :D HAHAHAHAHHA no sääli jos sä et. Mä ainakin panen ja kunnolla panenki.
Surullista et jollain naisella on noin jumiutunut, vanhanaikainen, kapea, tuomitseva ja torjuva suhtautuminen seksuaalisuuteensa
Millä ?
Panee parastaan. Panee koko ruumiin ja sielun voimin. Harmi ettei sulla ole kokemusta eikä osaamista :( Meillä on :P
Yleensä ensin tulee kaikenmoisia tunteita pintaa, pääasiassa vihaisia yms. mutta syvimmässään sitä tietää että ei se ihminen kuitenkaan olisi loppupeleissä ollut se oikea. Alkaa nähdä selkeästi, neutraalimmin. Esimerkiksi liian erilainen huumorintaju, erilaiset kiinnostuksen koheet yms. Jos minua on kohdeltu huonosti, tunne tietysti vihaa ja katkeruutta ensin, mutta sitten sieltä jostain myrskyn keskeltä nousee jokin oivallus joka tekee minusta vahvemman ihmisen. Ja sitten on jäljellä vain rauhaa.
Niille jotka kamppailevat ylitsepääsemättömien ihastusten kanssa: Olen ollut samassa tilanteessa ja omasta kokemuksesta voin sanoa, että jokin tiedostamaton osa teissä pitää siitä kiinni vaikka tietoisesti yritätte päästääkin irti. Kuitenkin pohjimmiltaan teillä on jokin syy pitää kiinni... Etsikää se syy. Joskus se saattaa olla jopa niinkin yksinkertainen, että vaikka se myös satuttaa niin ihastuminen on myös ihanaa ja se voi olla addiktoivaa. Kaipaa vaan sitä tunnetta. Ja ihmismieli on niin "fiksu" että se valitsee väliaikaisen hyvän ja tuskan kuin ei mielihyvää ollenkaan.
Kyllä te selviätte, minäkin selvisin. :)
Ihan konkreettisesti erosta selviää pitämällä itsestä huolta fyysisesti, sosiaalisesti ja psyykkisesti. Kannattaa huolehtia riittävästä levosta, hyvästä ravinnosta, liikunnasta ja hakeutua (hyvän ystävän?) seuraan, jossa voi rauhassa itkeä ja puida tunteita. Kun pahin shokkivaihe hellittää, on tärkeää myös alkaa käydä läpi niitä asioita, jotka suhteessa oli pielessä: miksi ero tapahtui ja mikä on se oma osuus tilanteesta. Toi käsittelyvaihe on varmasti erilainen aina erosta riippuen.
Kannattaa miettiä, mikä oikeasti antaa energiaa ja mikä taas syö sitä ja sit karsia elämästä hetkeksi ne levottomuutta lisäävät tekijät. Esim. alkoholinkäyttö voi olla tosi typerä idea, jos elämäntilanne on raskas.
Noi kaikki yksinäisyydentunteet yms. kuuluvat asiaan. Ne menevät ohi, kun olet riittävästi toipunut ja huomaat, että elämä onkin aika siistiä ihan itsekseenkin.