Onko "mahdollista" ottaa suomenlapinkoira kerrostaloon (ensimmäiseen kerrokseen, takaovesta pääsee ulos, ei juurikaan omaa pihaa, mutta hyvät lenkkipolut metsässä ja uimaranta vieressä)?
Miten haukkuherkkyyttä pystyy hillitsemään niin ettei koko aikaa vahdi kotia ja räksytä tyhjälle?
Miten haukkuherkkyyttä pystyy hillitsemään niin ettei koko aikaa vahdi kotia ja räksytä tyhjälle?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olet ja elät vaan siten ettet itse hötkyile mistään turhista kolinoista sun muista. Et edes ovikellon kilinästä. Näin koirankaan ei tarvitse muuta kuin tottua verkkaiseen elämäntyyliin. Onhan tohon sitten vielä omat erikoisniksit jos/kun tilanne kuitenkin on karkaamassa käsistä mutta turha niihin on vielä paneutua kun koiraakaan ei ole.
Lopputulema: Kyllä on mahdollista, eihän lapinkoira edes ole mikään haukkuherkkä ja äänikin on kuin kissan kehräys.
Niin no, jotkut eivät hauku paljoa. Mutta tuossa maatiasrodussa on hyvin laaja kirjo erilaisia koiria, toiset haukkuvat kaiken mahdollisen kärpäsestä alkaen. Autot, hirvet, ihan mitä vaan. Silloin kun sattuu koulutettavaksi tuommoinen itsepäinen väksytin, saa olla tiukkana pikkupennusta lähtien ettei haukuta. Ja pitää olla näkemystä, miten koulutus tehdään.
Kiitos molemmille! :)
Itse olen sitä mieltä, että asumismuoto ei pois sulje mitään rotua valittaessa. Enemmänkin kiinni siitä, että jaksaa tehdä koiran kanssa ja toki liikkua. :)
Voi ottaa toki kerrostaloon suomenlapinkoiran. Koska emme omaa Alma Kassisen näkijänlahjoja, todennäköisesti kaikki menee joko hyvin tai kohtuullisesti. Jos koira on luupää räksyttäjä, joka nauttii oman äänensä kuuntelemisesta päiväpuhteenaan yksin ollessaan, voipi tulla joko häätö molemmille tai kerrostaloasujalle koirastaan luopuminen eteen.
Tiesittekö, että jokainen haukahdus tuottaa koiralle pienen määrän mielihyvähormonia aivoihin? Eli pitkästynyt koira, varsinkin pystykorvatyyppinen, saattaa hoitaa pitkästymistään haukkumalla. Tällaiseen on vaikea koulutuksellisestikaan puuttua, kun haukkuminen ajoittuu hetkiin, jolloin kouluttaja nimenomaan ei ole paikalla.
Sitruunapannasta minulla ei ole kokemusta, siihen en kommentoi.
Oma lapinkoirani kyllä on äänekkäin koskaan omistamani koira (muut ovat olleet paimenkoiria). Täällä maalla kun asumme., jos otan toisen koirani lenkille ja lapinkoira jää tarhaan pettyneenä, haukku kuuluu erittäin hyvin vielä puolen kilometrinkin päähän. En usko että tästä nartusta olisi tullut menestyksellistä kerrostalokoiraa ilman mykistysleikkausta (ulkomailla tehty pystykorvan korjausleikkaus). Muita ominaispiirteitä on tunturiseudun tytölle jännä oravien puuhunhaukkumisen into. Epäilen, että viimeaikaisissa rotuunotoissa on puuhun haukkuvaa metsästyspystykorvaa tullut jonkinlaisena cocktailina mukaan.