Mä kuljen viidakossa yksin. Ei vastaan tuu, kuin kasveja ja jokunen ryömivä ötökkä.
Mietin mistä löytää joku jolle puhua. Joku jolle kertoa asioita ja juttuja jotka painaa. Joku jonka kanssa jakaa hyvät, kuin huonotkin hetket.
Tie on pitkä ja mutkainen ja en tiedä koska tie tää päättyy. Olen kulkenut tätä tietä jo 17 vuotta. Eikö se riitä? Ei minun on kuljettava matkaani eteenpäin kunnes löydän sut vai löydänkö milloinkaan. Tuntuu välillä, että kuljen ympyrää samat asiat toistuu Dejá Vu-na.
Ensin uskon löytäneeni ihmisen johon uskallan luottaa kas kummaa se ei olekaan luottamukseni arvoinen. Tapasin erään tien päässä sut. Et aluksi mua huomannut vasta, kun peittelyistäni huolimatta annoin hymyn sulle. Vastasit siihen ja siitä lähti viikon pituinen taival vaan kunnes pudotat uutisen. Mitäh?! Olitkin varattu luojan kiitos ettei mitään peruuttamatonta tapahtunut.
Se uutinen oli kova mun korviin.
En tahtonut uskoa sitä ja lisää satutit mua entisestään. Sanoit, että voidaan kavereita olla ja niin olimme, kunnes teit pisteen sillekin. Mitä oikein ajattelit? Luuletko, että sanoistani huolimatta kestän kaiken? Sanoin, että selviydyn mistä vain, mutta miten kauan jaksan taistella sitä ei kovin moni tiedä.
Voima jota me suomalaiset kutsumme Siskuksi alkaa hiipua mistä tankata lisää sisua kun ihmiset kuin sinä niitä syötte loppuun. Sisu on vähissä ja aika myös en tiedä miten jaksan, mutta silti sua mä tarvitsen. Sinuun haluan turvautua uudestaan. Olen valmis antamaan kaiken sulle anteeksi, kunhan vain sitä pyydät.
Mietin mistä löytää joku jolle puhua. Joku jolle kertoa asioita ja juttuja jotka painaa. Joku jonka kanssa jakaa hyvät, kuin huonotkin hetket.
Tie on pitkä ja mutkainen ja en tiedä koska tie tää päättyy. Olen kulkenut tätä tietä jo 17 vuotta. Eikö se riitä? Ei minun on kuljettava matkaani eteenpäin kunnes löydän sut vai löydänkö milloinkaan. Tuntuu välillä, että kuljen ympyrää samat asiat toistuu Dejá Vu-na.
Ensin uskon löytäneeni ihmisen johon uskallan luottaa kas kummaa se ei olekaan luottamukseni arvoinen. Tapasin erään tien päässä sut. Et aluksi mua huomannut vasta, kun peittelyistäni huolimatta annoin hymyn sulle. Vastasit siihen ja siitä lähti viikon pituinen taival vaan kunnes pudotat uutisen. Mitäh?! Olitkin varattu luojan kiitos ettei mitään peruuttamatonta tapahtunut.
Se uutinen oli kova mun korviin.
En tahtonut uskoa sitä ja lisää satutit mua entisestään. Sanoit, että voidaan kavereita olla ja niin olimme, kunnes teit pisteen sillekin. Mitä oikein ajattelit? Luuletko, että sanoistani huolimatta kestän kaiken? Sanoin, että selviydyn mistä vain, mutta miten kauan jaksan taistella sitä ei kovin moni tiedä.
Voima jota me suomalaiset kutsumme Siskuksi alkaa hiipua mistä tankata lisää sisua kun ihmiset kuin sinä niitä syötte loppuun. Sisu on vähissä ja aika myös en tiedä miten jaksan, mutta silti sua mä tarvitsen. Sinuun haluan turvautua uudestaan. Olen valmis antamaan kaiken sulle anteeksi, kunhan vain sitä pyydät.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Löytää oikeat avaimet vääriin oviin
Ei saa etsiä avainta, pitää löytää lukko
Viillot sydämessä aukeavat taas,
tuska alkaa sisältä, ei helpotusta tule
siks anteeksi ei toinen saa
se palkinto on,
vaan ei hälle, joka sitä pyytää
Uusi tie edessä, polku mutkaton
voittamattomana loppuun saakka
helpotus ja huokaus
UPEETAAAAAAAA...mä oon kateellinen ku ei ole runosuonta :( .
Mä sanoisin et toi ei kyl oo hirveen runollista.eikä neitokaisen muutkaan(no osa on ). kun vääliin vaan pistää kappalejaon, ni muita o hyvä hämätä et ois runoilija. Ei oikeen löydy riimejä. ja asukaan ei ole runomainen. enemmin jotain tarinatekstiä.