Heippa vaan kaikille.
Ottaisin nyt puheen aiheeksi sen mistä on kauheesti puhuttu viime aikoina. Nimittäin nuorten pahoinvointi.
Onko kukaan miettinyt mistä se johtuu ja syitä siihen? Syitä voi olla monen laisia ja omista kokemuksista voin hiukan valaista niitä jotka pohtivat sitä mistä se johtuu.
Olin alle 3 vuotias, kun äitini ja isäni päätti laittaa pisteen suhteelle. En muista miten sen koin, mutta myöhemmin huomasin, että se ei ole hyvä juttu. Asuin äitini kanssa joka jätti mut heitteille ja isäni asui toisella paikkakunnalla.
Äitini sai uudenmiesystävän josta myöhemmin mulle tuli isäpuoli, mutta ei ole enää.
Tämä miesystävä oli mulle ilkeä. Hän käytti paljon viinaa ja muita vahvoja alkoholituotteita ja riehui kännipäissä. Olin yksin nurkkaan käpertyneenä ja kuuntelin, kun äitini ja miesystävä tappeli. Muistan nämä vieläkin selkeästi. Sitten alkoi muutto kierre. Muutimme paikasta toiseen ristiin rastiin suomea. Ja tapaamiset hankaloittui isäni kanssa.
Eräissä juhlissa tapahtui sitten jotain josta johtuu, se että suhtaudun varauksella uusiin ihmisiin. Yöllä, kun olin nukkumassa sohvalla jonka yläpuolella oli ikkuna. Tämä miesystävä hyppäsi mun päältä ikkunan läpi. Paikalle tuli poliisit ja ambulanssi myöhemmin ja siitä lähtien pelkäsin poliisia ( voitin pelkoni poliisia kohtaan myöhemmässä vaiheessa) ,mutta ambulansseja pelkään vieläkin. Vaikka mulle ei tapahtunut mitään se näky ja kaikki ne huudot jotka kuulin muhii vielä sisälläni.
Tossa on jokunen juttu mistä voi johtua se että nuorilla on paha olo. Menneisyys ja tuleva.
Uusperheet on myös ns. hylätylle nuorelle/ lapselle uusi juttu. Hän ei välttämättä tule toimeen uuden äidin tai isänsä kanssa. Äiti/isäpuoli voi käyttäytyä keljusti lasta kohtaan, kun omaäiti/isä on poissa...
Nyt kun olen kohta aikuinen ihminen mua on rakkauselämäni potkinut aika paljon. Poikki menneistä suhteista ei noin vain toivu..moni luulee ja väittää, että siitä toipuu muutamassa päivässä. Kaikki ei ole saman laisia...
Onko joku pohtinut ja onko jollekin käynyt samoin kun mulle? Laittakaa postia niin ois kiva keskustella tästä lähemmin...Sillä olen ihmetellyt eikö terveysviran omaiset yms. ole noita miettinyt ollenkaan? Kun aika paljon luen ja kuulen miten nuorilla on paha olla.
Ottaisin nyt puheen aiheeksi sen mistä on kauheesti puhuttu viime aikoina. Nimittäin nuorten pahoinvointi.
Onko kukaan miettinyt mistä se johtuu ja syitä siihen? Syitä voi olla monen laisia ja omista kokemuksista voin hiukan valaista niitä jotka pohtivat sitä mistä se johtuu.
Olin alle 3 vuotias, kun äitini ja isäni päätti laittaa pisteen suhteelle. En muista miten sen koin, mutta myöhemmin huomasin, että se ei ole hyvä juttu. Asuin äitini kanssa joka jätti mut heitteille ja isäni asui toisella paikkakunnalla.
Äitini sai uudenmiesystävän josta myöhemmin mulle tuli isäpuoli, mutta ei ole enää.
Tämä miesystävä oli mulle ilkeä. Hän käytti paljon viinaa ja muita vahvoja alkoholituotteita ja riehui kännipäissä. Olin yksin nurkkaan käpertyneenä ja kuuntelin, kun äitini ja miesystävä tappeli. Muistan nämä vieläkin selkeästi. Sitten alkoi muutto kierre. Muutimme paikasta toiseen ristiin rastiin suomea. Ja tapaamiset hankaloittui isäni kanssa.
Eräissä juhlissa tapahtui sitten jotain josta johtuu, se että suhtaudun varauksella uusiin ihmisiin. Yöllä, kun olin nukkumassa sohvalla jonka yläpuolella oli ikkuna. Tämä miesystävä hyppäsi mun päältä ikkunan läpi. Paikalle tuli poliisit ja ambulanssi myöhemmin ja siitä lähtien pelkäsin poliisia ( voitin pelkoni poliisia kohtaan myöhemmässä vaiheessa) ,mutta ambulansseja pelkään vieläkin. Vaikka mulle ei tapahtunut mitään se näky ja kaikki ne huudot jotka kuulin muhii vielä sisälläni.
Tossa on jokunen juttu mistä voi johtua se että nuorilla on paha olo. Menneisyys ja tuleva.
Uusperheet on myös ns. hylätylle nuorelle/ lapselle uusi juttu. Hän ei välttämättä tule toimeen uuden äidin tai isänsä kanssa. Äiti/isäpuoli voi käyttäytyä keljusti lasta kohtaan, kun omaäiti/isä on poissa...
Nyt kun olen kohta aikuinen ihminen mua on rakkauselämäni potkinut aika paljon. Poikki menneistä suhteista ei noin vain toivu..moni luulee ja väittää, että siitä toipuu muutamassa päivässä. Kaikki ei ole saman laisia...
Onko joku pohtinut ja onko jollekin käynyt samoin kun mulle? Laittakaa postia niin ois kiva keskustella tästä lähemmin...Sillä olen ihmetellyt eikö terveysviran omaiset yms. ole noita miettinyt ollenkaan? Kun aika paljon luen ja kuulen miten nuorilla on paha olla.
Vastaukset 4
Vanhimmat
siinä selitys moneen.
nyt nuo päättäjät ja psykologit pohtii, mistä nuori saa tuollaisen käyttäytymismallin, mitä tässä nyt on nähty, kun nuoret on tappaneet toisiaan tai aikuisia. olisiko syynä televisio? hyvin pitkälti. siellä lyödään, potkitaan ja tapetaan ihmisiä. erolla että sillä näytellään. ja nää mättökohtaukset, äijä nousee pystyyn vaikka olisi kirves kallossa.
eihän se oikeassa elämässä niin ole.
nuorten suhteellisuuden taju on kadonnut.
sitten taas pahaan oloon.. siihenkin on niin monta syytä kun on seurauksiakin. jokainen tuntee asiat eri tavalla. jollain on vaikeaa perheen rikkoutumisen jälkeen, jollain läheisen kuoleman.
ketä kiusataan tai mitä nyt vain.
onko kellään tullut ajatusta ahdistuksesta, miten tässä maailmassa ja tässä ympäristössä voi elää ja selvitä?
voiko tässä selvitä? koulusta pitäisi saada kunnon paperit, vanhemmat ehkä vertailee sukulaisiin ja kavereihin: "voi miten säki olisit vähän enemmällä lukemisella saanut paremmat numerot" "kun kuulin tuola töissä että se naapurin tiinakin sai matematiikasta 9:n! miten sinulla voi olla seitsemän?"
tuo jos mitkä hajottaa.
tällainen pakko päästä korkealle ja tehdä kaikkea järjetöntä, esim, itselläni työharjoittelusta portfolio, joka olisi saanut sisällökseen selosteen vessan putkien maalaamisesta. miten sellaisestakin saa muutaman sivun selostuksen?
kaikki osaa mätätä maalia putkiin ja seiniin. ei sitä tarvi erikseen kuvailla mihin suuntaan vedot tulee ja kummasta pääsät aloittaa.
jos kaikki tuollainen turhuus ja tyhjänpäiväisyys jätettäisiin pois, ei ehkä aikuisillakaan olisi niin paljoa stressiä.
ja tuosta vielä. koska aikuisetkaan eivät näytä pärjäävän ja jaksavan, miten nuorelta, melkein lapselta sellaista voi vaatia? lapsi ottaa kuitenkin myös aikuisten taakat kannettavikseen liian usein. mihin nuori voi enää turvautua kun aikuisetkin ovat poissa pelistä?
sanoisin että tämä painaa monen mieltä perhe- ja kaverisuhteiden rinnalla.
onko kukaan samaa mieltä?
Nyt tuli asiaa. Nämä päättäjät ja miettijät eivät osaa ajatella monen ihmisen kannalta.
Esim. Tämä Euro....
tv:stä voisin senverran sanoa että varsinkin pikkulasten ei tarvitsisi katsoa sitä ollenkaan, niinkuin ei tarvitsisis alle 13vuotiaiden käyttää tietokonettakaan eikä välttämättä edes pleikkaria.
tuon ikäisillä, lapsilla ja nuorilla hyvintärkeä asia mielestäni on se että ottaa kontaktia muihin ihmisiin. siis ulkona. ei pelkästään jumita kotona katso tappajahaita, pelaa seegarallyä ja lähettele sähköposteja tuntemattomille ihmisille.
kasvaakseen täyspainoikseksi ihmiseksi lapsen olisi hyvä tutustua kaikenlaisiin ihmisiin. liika suojelukaan ei ole hyväksi. muuten sitten pelkää aikuisenakin esim. juoppoja tms. jotka tunnetusti harvoin kenellekkään pahaa tekevät.
jeah.
ja väkivaltaa on aina ollut olemassa. televisisosta sitä vain pursuaa. lasten ei olisi hyvä katsella mättöpätkiä ennenkuin osaavat nauraa tälle typerälle viihteelle.
näin, ehkä sä kuitenkin olet sillä niinsanotulla voittajapuolella tässä asiassa. vaikeaa on ollut, kuitenkin pystyt asioista puhumaan ja tiedostat menneisyytesi. kuitenkaan sinun ei mielestäni missään nimessä kannata laittaa kaikkea sen syyksi että sinulla on ikävä menneisyys. tosin sitä ei kannata unohtaakaan.
nuorten ja lasten pahaa oloa on ollut niin kauan kuin ihmisiäkin. kaikki eivät rupea nisteiksi ja murhaajiksi. sellaiseksi voi muuttua ihan normaalinkin ns.hyvän perheen kasvatti.
mulla ei sinänsä ole mitään sanottavaa. kirjoitinpa kuitenkin.