Englannin ja ruotsin tunneilla ei opi mitään siellä tehdään vain jotain turhia tehtäviä joista ei opi mitään tai jos oppii niin ainakin aivan liian hitaasti. Sitten kaikki sanat joutuu kuitenkin opettelemaan itse kotona kirjan takana olevasta sanastosta ja tunneilla istuttu aika menee aivan hukkaan. Ainoa tapa oppi kieliä on avata kirjan takana oleva sanasto ja opetella sanat sieltä suoraan eikö olekin?
Kielten tunneilla ei opi mitään
kuolussaeiopimitään
8257
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kielten opiskelu sopii pitkälti kuulemalla ja tekemällä oppiville ihmisille. Olet luultavasti siis visuaalinen oppija, joille kielten opiskelu tarkoittaa sanojen ja sääntöjen pänttäämistä kirjasta. Itselläni oli vähän sama ongelma kuin sinulla, mutta opin ruotsin kun pääsin puhekurssille jossa opin kuinka tavut äännetään jolloin pystyin muuttamaan puheen paremmin visuaaliseen muotoon päässäni. Tein jo aiemmin samaa englannissa, mutta ruotsissa en kun ei sitä kieltä tule kuunneltua tuntien ulkopuolella. Minusta sinunkin kannattaisi kokeilla tätä niin sanat ehkä jäisivät paremmin päähän.
Pakkoruotsi on suora jatkumo ruotsalaisuuden historian rumuudelle. Ruotsinkieliset tahot jarruttivat suomen kielen ottamista viralliseksi kieleksi ja opetuskieleksi kaikissa vaiheissa.
Ruotsinkieliset eivät rakenna enää piikkilankaesteitä suomenkielisten lasten koulujen ympärille mutta pakkoruotsilla he ovat rakentaneet sivistyksellisen piikkilankaesteen kaikille suomenkielisille lapsille.
Pieni lista ruotsalaisuuden rumasta historiasta.
Agricola joutui odottamaan 4 vuotta painolupaa että sai Uuden Testamentin painettua. Kesti sata vuotta että löytyi rahat Raamatun kääntämiseen kokonaisuudessaan.
Vuoteen 1860 asti onnistuivat ruotsinkieliset tahot estämään suomenkielisen kirjallisuuden painamisen. Ja siten kirjallisuuden ja lukutaidon kehittymisen suomenkielisten joukossa.
Mikkeliin anottiin koulua suomenkielisille mutta saatiin ruotsinkielinen koulu v. 1873, vaikka alueella ei ollut tarvetta ruotsinkieliselle koululle.
Vuonna 1908 Espoossa suomenkielinen koulu saarrettiin piikkilangalla että lapset eivät pääsisi kouluun.
Helsingin yliopisto suomalaistettiin vasta hivenen ennen Talvisotaa 1937, vaikka suurin osa opiskelijoista oli ollut suomenkielisiä jo pitkään.
Nykyinen pakkoruotsi tuli peruskoulu-uudistuksessa yli neljäkymmentä vuotta sitten.
Uusin piikkilanka-aita on Rassenburgin (Raasepori) pakkoruotsin aloittaminen jo ensimmäisellä luokalla kaikille suomalaisille lapsille vaikka suurin osa halusi englantia ensimmäiseksi.
*************
Ruotsalaisuus on oman kielen (pakkoruotsi, virkamiesruotsi, kaksikielisyys), kulttuurin (Ruunebergi ym.) ja oman elintapojen tyrkyttämistä ja pakottamista. Mistä tälläinen kieroutunut suomenruotsalainen identiteetti on saanut lähtönsä?
Se on saanut lähtönsä siitä että he pitävät suomalaisia alempinaan ja ovat entisestä enemmistöstä Ruotsin valtakunnassa joutuneet vähemmistön asemaan. Sekös heitä v..ituttaa kuin pientä oravaa...buaaahhahh....
Mulla sama. Haluaisin opiskella enemmänkin kieliä, mutta koulun opetustyylit eivät vaan sovi minulle. Esimerkiksi ruotsin tunnit koostuvat suureksi osaksi parikeskusteluista, jotka lähinnä pitkästyttävät, ja sitten aineiden kirjoittamiset, sanaston opettelut, yms. jäävät kotona tehtäviksi, jolloin motivaatiota ei enää kunnolla löydykään. Näin ainakin meillä.
Tunnit ovat ainoa mahdollisuus harjoitella puhumista - siksi niitä parikeskusteluja ja vastaavia tehdään tunneilla. Kirjoitustehtävät jätetään kotiin, koska kirjoittaminen vaatii rauhaa ja pohdiskelua. Kirjoittamiseen painottuva oppitunti harvoin onnistuu kovin hyvin.
Lisäksi opettajan kannalta on järkevämpää tarkastaa kirjoitustehtävät rauhassa tuntien ulkopuolella ja antaa palaute - tunnilla homma menee liikaa siihen, että opettaja korjailee muutaman opiskelijan kirjoituksia sieltä täältä, mutta ei kuitenkaan ehdi jokaisen luo kunnolla eikä varsinkaan ehdi kunnolla antaa palautetta palautteen antaminen tällä tavalla ex tempore on äärimmäisen vaikeaa. Joitain asioita pitää opettajankin usein tutkailla ja miettiä - kielessä kun ei kaikkeen ole yksiselitteistä oikea/väärä-vastausta. (Toki nyt vaikkapa jotkut perusjutut kuten esim. artikkelien peruskäyttö, jotkut perusprepositiot, oikeinkirjoitus, välimerkit jne. hoituvat suht. helposti ex tempore.)
Näin usein ajatellaan. Vaikka puhuminen luonnollisesti onkin hyvin suuri osa kielitaitoa, oppituntien käyttäminen melkein pelkästään siihen on usein tuhlausta. Kielioppiasioiden ja sanaston osaaminen antaa pohjan puhumiselle. Jos ei niitä oikein osaa, puuttuu puheharjoituksista luottamus omaan osaamiseen - eikä sitä hyvin suuressa osassa oppikirjojen harjoituksista edes voi varmistaa. Kunhan menee vähän sinne päin.
Kirjoitustehtävien tekeminen tunnilla on erinomaisen hyödyllistä, joko yksin tai kaverin kanssa. Tällöin ope (tai kaveri) voi neuvoa aina just siinä kohdassa, kun neuvoa tarvitaan. Olen huomannut, että kun saa ohjeen silloin kun sitä tarvitsee, asia myös jää oikeasti hyvin mieleen.
Ei ole mitään estettä sille, etteikö puhe/keskusteluharjoituksia voisi tehdä oppituntien ulkopuolella - ihan itsekseen, kavereiden kanssa tai perheen avustuksella. Eihän oppitunneilla paljonkaan saa palautetta siitä, miten puhe sujuu, opettaja saattaa korjata yksittäisiä virheitä, mutta siinä se.
Meistä suurin osa haluaa puhua oikein, emmekä ole hyviä avaamaan suutamme, jos olemme epävarmoja siitä, miten asia sanotaan. Teorian osaaminen antaa puheeseen varmuutta. Jos ei osaa sanastoa, on aika onnetonta yrittää keskustella.
Asiahan on todellisuudessa niin, että koulu (ja lukiokin) antaa valmiudet harjoitella kielen suullista käyttöä, mutta selväähän on, ettei kahdella viikkotunnilla puherutiinia voi syntyä. Oikeastaan se, että nykyisissä opetussuunnitelman perusteissa korostetaan suullista kielitaitoa, ei välttämättä ole kovinkaan hyvä asia. Kieltä oppii kyllä käyttämään suullisesti tarpeen vaatiessa - mutta vain, jos on riittävät perustiedot. Ne pitäisi olla mahdollista saada koulusta.
Olen samaa mieltä siitä, että koulussa pitäisi opetella ne kielen perusjutut eli kuinka lauseet muodostetaan oikein. On äärimmäisen turhauttavaa, kun osaamattomat pannaan keskustelemaan keskenään.
Ei sitten ole ihme, että jotkut kuvittelevat osaavansa englantia, kunhan juttua vaan tulee. Mutta ikävä kyllä oikeasti englantia osaava ei saa selvää, mitä tämä "osaaja" haluaa sanoa.
Mitä se on, että osaamattomat pannaan keskustelemaan keskenään? Mitä siitä oppii? Siitä oppii vain väistämään kunnollista, täsmällistä opettelemista.
Minä ainakin inhoan typerää keskustelua osaamattomien kanssa.
Itselleni ne lukion kielet oli täyttä tervanjuontia. Sai tehdä kovaa työtä jo rimaahipoen läpipäästäkseen, vaikka miten hyvin osaisi sen kielen.
Minä tykkäsin kielistä muuten, mutta parikeskusteluja inhosin. Ei ole mitään typerämpää kuin olla keskustelevinaan toisen kanssa, joka ei osaa.