Eli minulla ja miehelläni on ollut aina koiria, nyt kun viimeisestä aika jätti niin päätimme seuraavaksi ottaa keskikokoisen villakoirauroksen.
Monilla tutuilla on näitä villakoiria ja sitä kautta ihastuimme rotuun, miten esim liikunnallisia ja älykkäitä ovat.
No meidän oma koira on nyt 2 vuotta ja reilu vuoden ollut vaikeaa.
Ollaan totuttu kouluttamaan monia koiria ja pääpointtina onkin se, että kaikki mitä tehdään tapahtuu meidän aloitteesta. Tällä periaatteella kaikki koiramme ovat olleet "kelpoyksilöitä".
Tämä koira mikä meillä nyt on, niin tuntuu pitävän lähinnä meitä pilkkanaan.
Suurin ongelma on jatkuva huomionhakuisuus.
Jos koiraa ei huomioi vaikka 5 minuuttiin niin alkaa vinkuminen, jos se ei tehoa niin sitten tuijotetaan ja räksytetään. Tämäkään kun ei toimi, niin käydään näykkimään, mistä nyt kiinni saadaan.
Koskaan ei olla reagoitu tähän, joten jo pikkuhiljaa turhauttaa kun käytöksessä ei näy muutosta parempaan.
Kun koira jää yksin, vaikka tunniksi niin kämppä on kirjaimellisesti tuhottu kun palaamme. Ollaan yritetty rajata se johonkin tilaan, mutta ketteränä ja viisaana hyppää porttien yli ja osaa ovetkin avata.
Myös vieraat ovat ongelma, koira ei jätä niitä rauhaan ja kun käsketään koira pois niin murisee ja irvistelee.
Ulkona koiran käytös on moitteetonta ja tottelee hienosti. Kuitenkaan sille ei voi esim keppiä heittää. Jos ottaa kepin käteen niin koira alkaa räkyttää ja tällöin ei tietenkään heitetä, olisi edes hetken hiljaa ja silloin voisi heittää. Koira kuitenkin haukkuu niin kauan kun keppi on kädessä.
Suoraan sanottuna emme ymmärrä yhtään tuota koiraa, miksi se käyttäytyy näin?
Periksi ei olla annettu sille ikinä, miksi siis edelleen testaa?
Toivon, että kun koira on vielä ns. Nuori niin käytös parantuisi sen kasvaessa.
Huolestuttaa kuitenkin kun mitään muutosta ei ole nähtävissä.
Monilla tutuilla on näitä villakoiria ja sitä kautta ihastuimme rotuun, miten esim liikunnallisia ja älykkäitä ovat.
No meidän oma koira on nyt 2 vuotta ja reilu vuoden ollut vaikeaa.
Ollaan totuttu kouluttamaan monia koiria ja pääpointtina onkin se, että kaikki mitä tehdään tapahtuu meidän aloitteesta. Tällä periaatteella kaikki koiramme ovat olleet "kelpoyksilöitä".
Tämä koira mikä meillä nyt on, niin tuntuu pitävän lähinnä meitä pilkkanaan.
Suurin ongelma on jatkuva huomionhakuisuus.
Jos koiraa ei huomioi vaikka 5 minuuttiin niin alkaa vinkuminen, jos se ei tehoa niin sitten tuijotetaan ja räksytetään. Tämäkään kun ei toimi, niin käydään näykkimään, mistä nyt kiinni saadaan.
Koskaan ei olla reagoitu tähän, joten jo pikkuhiljaa turhauttaa kun käytöksessä ei näy muutosta parempaan.
Kun koira jää yksin, vaikka tunniksi niin kämppä on kirjaimellisesti tuhottu kun palaamme. Ollaan yritetty rajata se johonkin tilaan, mutta ketteränä ja viisaana hyppää porttien yli ja osaa ovetkin avata.
Myös vieraat ovat ongelma, koira ei jätä niitä rauhaan ja kun käsketään koira pois niin murisee ja irvistelee.
Ulkona koiran käytös on moitteetonta ja tottelee hienosti. Kuitenkaan sille ei voi esim keppiä heittää. Jos ottaa kepin käteen niin koira alkaa räkyttää ja tällöin ei tietenkään heitetä, olisi edes hetken hiljaa ja silloin voisi heittää. Koira kuitenkin haukkuu niin kauan kun keppi on kädessä.
Suoraan sanottuna emme ymmärrä yhtään tuota koiraa, miksi se käyttäytyy näin?
Periksi ei olla annettu sille ikinä, miksi siis edelleen testaa?
Toivon, että kun koira on vielä ns. Nuori niin käytös parantuisi sen kasvaessa.
Huolestuttaa kuitenkin kun mitään muutosta ei ole nähtävissä.
Vastaukset 16
Vanhimmat
vaan jatkat sitkeästi tavoille oppimista kunnes koira on kolme vuotta. Silloin todennäköisesti yllätyt iloisesti miten hyvinkäyttäytyvä koira teillä onkaan.
Nyt vain kehiin 10-20 kilsaa lenkkiä päivässä, opetat koirasta pienen apulaisen itsellesi(nuohan on sirkuksissa hyvin suosittuja joten takuulla onnistuu). Erilaisia tehtäviä sille, niin että väsyy. Silloin ei tarvitse kitistä koko ajan.
Nuori koira vaatii paljon, mutta jos sen rumban jaksaa niin se myös antaa myöhemmin paljon takaisin.
Kannattaa pyyttää ihan oikeaa kouluttajaa tulemaan paikalle auttamaan, useampaakin, että löytyy juuri oikeat metodit käsitellä tätä yksilöä. Te teette mitä luultavimmin jotakin nyt kumminkin väärin kun käytös jatkuu yli vuodenkin jälkeen. Se että olette saaneet muut koirat aikaisemmin kasvatettua kunnon kansalaisiksi ei tarkoita että onnistuisitte yksin tässä tapauksessa.
Joo, unohdin sanoa että puolivuotta sitten meillä kävi kouluttaja.
Hän näki heti, että syystä tai toisesta koira ei kunnioita meitä eikä pidä johtajinaan.
Mielestäni olemme aina olleet johdonmukaisia, mutta kuitenkin reiluja koiraa kohtaan.
Ja tuolle huomionkerjäämiselle ei olla koskaan reagoitu.
Mutta olen itsekkin sitä mieltä, että jotain teemme väärin koska käytös ei lopu tai edes vähene.ja kaikki koirat ovat erilaisia, tiedän sen.
Enkä sano, että olemme ammattilaisia koska edelliset koiramme ovat olleet hyvätapaisia, mutta jotain kokemusta meillä kuitenkin on. Keinomme eivät vain toimi juuri tähän koiraan. Uskon, että koira on vaan liian fiksu meille:).
Niin siihen kouluttajaan vielä palaten. Hän oli sitä mieltä, että koiraamme voisi tepsiä 2-3 viikon huomioimattomuus koulutus eli kaikki huomio pois eikä koiraa saa edes kieltää. Päätimme kokeilla tätä, koska mikään mukaan ei ollut toiminut.
Kun muutama päivä oli kulunut ja koira tajusi ettemme huomio sitä, niin se alkoi murista meille johon emme tietenkään kiinnittäneet huomiota.
Istui, tuijotti ja murisi. Jos liikuimme asunnossa, se murisi.
Tätä murinaa kesti juurikin se 2 viikkoa ja sitten koira ikäänkuin masentui.
Lopetti oikeastaan kaiken ka makoili vain omissa oloissaan.
Kouluttaja kävi katsomassa tilanteen ja antoi luvan pikkuhiljaa lisätä huomiota, ja niin teimme ohjeiden mukaan.
Noin 3 viikon päästä tilanne oli kuitenkin yhtäpaha kuin aina ennenkin:(.
Nyt kouluttaja ehdotti tämän uusimista, mutta hieman epäilyttää.
Viimeksikään se ei auttanut ja olihan se aika vaikeaa ja rankkaa meillekkin.
poistaneet sitä samasta tilasta kun vieraita käy? Ellet, niin teepä se. Et välitä proteisteista tai muista vaan kylmän rauhallisesti eristät toiseen huoneeseen. Tee vielä toisen kerran sama kun tulee vierahia ja kolmannella sitten katsot puolivälissä visiittiä että kuinkas nyt suhtaudutaan. Jos sama peli jatkuu, niin takaisin, jos käytös on rauhallista ja moitteetonta, niin tervetuloa mukaan.
Samaa taktiikkaa voi käyttää varmaan tuohon huomiokerjäämiseen. Itse käytin tekniikaa myös kaiken sisähaukkumisen kitkemiseen. Koira haukahti ja välittömästi toiseen huoneeseen, ovi sai tuossa olla auki mutta koira pysyi poissa. Kunnes lupa tuli, ensin muutaman sekunnin päästä sitten aina viiteen minuuttiin. Kirsu oli mitta joka ei saanut ylittää kynnyslistaa. Se tehosi päivässä. Ensin parvekehaukun kitkemiseen, ja kun onnistui hyvin niin siirryttiin sisämetelöintiin.
Vie koirasi metsään, siellä kettu opettaa häntä tavoille!
energinen pakkaus ja siihen auttaa vain aktivoinnin lisääminen. Saako koiranne tarpeeksi virikkeitä. Itselläni on villis-käppänä mix ja todellinen hybridipaketti. Meillä mennään arkisin ainakin se 5 km päivässä ja tämän lisäksi pallon noutoa sekä pihalla kotiagivälineitä. On tunneli, rengas, este, pujottelukepit sekä keinu. Koira rakastaa niitä. Nyt kun sataa aion hyppyyttää koiraa eteisessä ja rakennan esteen sille ja esineen etsiminen vie paljon energiaa. Pääsee käyttämään nenäänsä. Olen kyllä opettanut kun sanon loppu, niin se on loppu ja tietty sit murjotetaan. Saa murjottaa rauhassa. Tietääkseni villakoirakin on alun perin ollut noutava lintukoira, siis joskus 200 v. taaksepäin. Illalla vielä rentouttava hieronta telkkua katellessa. Kodinhoitohuoneessa on portti ja ei se sieltä tule yli. Vaativa on ja todellakin komentaa ja vaatii haukulla (tosi kimeä sellainen), niin että korvat soi kun oikein vaatii. Sinulla on siis koira, jonka energisyys on aivan omaa luokkaansa. Fiksu, tulinen, tempperamenttinen. Opeta siis koira odottamaan esim. toisessa huoneessa ja piilota sen lempilelu. Voit aloittaa ihan niin, että ensin näkee kun piilotat ja vaikeutat sitten pikkuhiljaa asteittain. Kaikki koirat tykkäävät etsinnästä. Ainakin minun molemmat koirani ihan syöksyvät odottamaan toiseen huoneeseen, jotta piilotan niiden pikkupallot, molemmille omat. Heitän ensin, jotta erottavat omansa. Siis enenmmän tekemistä. Itse käytän päivittäin aikaa koirille n. 3 tuntia ja viikonloppuisin siinä 5 tuntia. Viikonloppuisin aina yksi isompi lenkki 7-12 km ja kun tullaan kotiin olisi tuo valmis uuteen kierrokseen. Hyppyä ei ruokailun jälkeen pariin tuntiin. Jos asut isossa taajaamassa, niin saattaa sielläkin olla jotain aktivointihalleja koirille. Nyt kun tästä lähden ja otan heittokepin käteen tai pallon, niin meteli on sen mukainen, koska on niin innoissaan, että ihan tärisee ja huutaa suorastaan. Toisin sanoen pallo pitäisi jo ajatuksen voimalla lentää tai piiloutua. Joskus ajattelin, että semmonen pallotykki ois hyvä. Tsemppiä ja kovaa menoa.
Koira saa kyllä niin hyvin liikuntaa, leikkiä ja tehtäviä etten mitenkään pysty uskomaan käytöksen johtuvan tästä. Vaikka koira onkin todella energinen niin mielestäni se saa todella paljon aktiviteetteja.
Aamulenkki klo 9, noin 50 min
Päivälenkki klo 16 noin tunti, yleensä pyörällä tai vapaana metsässä
Iltalenkki klo 21, noin 40 min
Tämän lisäksi pääsy takapihalle aina välillä.
Koirapuistossa käymme 2 kertaa viikossa ja pääsee usein muutenkin juoksemaan muiden koirien kanssa.
Metsässä piiloleikkiä, joku ihminen menee piiloon ja koira etsii
Pallon noutoa
Käpyjen etsimistä, heitän koiralle kävyn johonkin missä on paljon käpyjä ja koira etsii juuri oikean, tuo sen minulle niin uusi käpy lähtee matkaan.
Esteiden yli hyppimistä
Temppuja
Sisällä annan koiran katsoa kun piilotan herkkuja, sitten vien sen hetkeksi toiseen huoneeseen ja sitten etsimään
Vetoleikkiä
Koiralla aina luita ja leluja
Uusia temppuja kun vanhat hyvin hallussa
Jne
En enää tiedä missä ne mokaamme näin pahasti :(
Se ongelman ydin löytyy tuosta alkupäästä eli liikunnasta. Meidän resepti oli silloin nuorena hauvana tämä: Aamulenkki n. kl.8.00 kesto 40min. Päivälenkki n. kl. 11.00 kesto 1,5-2 tuntia, Iltalenkki n. kl 17.00 kesto 1,5-2 tuntia ja lopuksi iltalenkki kl.21.00 kesto 40 min. Noista kahdella "pitkällä" lenkillä saattoi ajasta jopa puolet kulua myyränkoloilla luomulihaa maasta kaivaen. Matkaa ei välttämättä tullut kuin 10 km päivässä, mutta koira oli illalla jo ihan väsy.
Muutoin tuo listauksesi oli jokseenkin samanlainen. Eli panosta vaan siihen liikuntaan, vaikealuontoinen koira kyllä vielä palkitsee ponnistelusi kun aikuisuus koittaa.
Minusta kuulostaa nyt siltä että aktiivisella koiralla on vähänlaisesti tekemistä. Ja sitten johtajuusongelmalta. Koira ei välttämättä ole oikealla kohdallaan vaikka kuinka on oltu huomioimatta. Se ei vaan kaikille koirille riitä. Ihan rankaisua ja poistamista suosittelen, ja napakkaa puuttumista jos koira mitenkään yrittää omista tarpeistaan lähtien ns vaatia jotakin. Villis on tavattoman älykäs koira, se todennäköisesti salamana löytää löysät mitkä sille arvojärjestykseesä annetaan, ilmeisesti niin ettei omistaja ole lainkaan asiasta tietoinen. Viittaan siihen että kouluttajakin sanoi koiran olevan kova.
Ja haastavampia tehtäviä, piilotetaan esim käpy niin ettei koira näe missä se on, vaan joutuu todella käyttämään nenäänsä, ja sama juttu kotona, koira esim kylppäriin, sieltä haetaan etsimään tavaroita. Ja lukekaa esim jäljestämistämisestä. Miten sitä voi kouluttaa, ja tottelevaisuukoulutusta, Paljon, paljon tottelevaisuusharjoituksia.Pelkkä liikunta kohottaa vain koiran kuntoa, ja taas se jaksaa vain vaatia lisää.Villakoira ei ole välttämättä helppo koira. Se on älykäs, energinen, vilkas ja tehokas, niin hyvässä kuin pahassa. Se vaatii paljon koirasilmää ja koiranlukutaitoa. Mutta tekemällä oppii. Ja virheistään oppii, niitä pitää vaan harjoitella, ja taas kerran harjoitella.
on erittäin vilkas ja energinen hauva. Vastahan tuo kohta alkaa enemmän kuulemaankin paremmin. Tuo meidän mix oli siinä 2,2 vuotias kun alkoi ykskaks tekemään paremmin asioita ja silti vieläkin on niin täpinöissään kun pitäisi jotain tehdä, että ei oikeesti maltti riitä kaikkeen. No, vastahan tuo on 2,5 vuotias, joten odotellaan rauhassa. Eilen tein eteiseen esteen ihan vaan semmosen 40-50 cm korkean ja huutaen siinä hyppi yli ja meni ali. Meitin koira vielä silleen jännästi tassuttelee etutassuilla, kun esim. pyydän istumaan ja odottamaan. On siis niin jännittynyt, että häntäkin on pystyssä ja käy pieni vapina, vähän kuin ois kalkkarokäärmeen hännänpää värisemässä. Ehkäpä sinunkin koirallasi on vielä junnuikää jäljellä. Kärsivällisyyttä pitää treenata tosi paljon. Itse veikkaan, että meillä menee vielä se reilu puolivuotta ennen kuin maltetaan olla paikoillaan. Käytätkö vastaehdollistamista vai mitä? Itse lähden kohta metsään koirien kanssa ja heitän palloa kalliorinnettä ylöspäin (sammaleista). Se on ainakin meillä energiaa syövä liikuntamuoto. Tosi tarkkana pitää olla, ettei ammu yli ja vettä aina mukana. Olen siihen kerran syylistynyt ja koira makas reporankana reippaan vuorokauden. Eli siis juoksutin liikaa ja joi liian vähän. Nykyään pistä pelin poikki 15. minuutin jälkeen (siis ylämäkijuoksussa). Piilotan myös palloa vanhan lakanan, t-paidan, pyyhkeen sisään ja solmuun. Siinä menee energiaa, kun niitä availee. Meillä myös koira helposti kantelee vieraille palloa ja jos heittävät, niin sehän kiljuu vieressä koko ajan heittämistä. Tällöin otan pallon/t pois ja todellakin niin, että koira näkee laitan pois ja sanon painokkaasti LOPPU. Kyllä se pienen murjottamisen jälkeen tokenee. Yrittää koko ajan kumminkin päästä yläpuolelleni ja se on sitä hermojen venytystä, ettei anna periksi. Kaikki mitä pyydän, niin yritän viedä loppuun. Tosin meillä taas tämä toinen puolisko antaa liikaa periksi ja vesittää moniakin asioita. Kyllä se siitä teilläkin, joinain päivänä.
Älä viellä luovuta, joillakin koirila kestää sen 3-4vuotta, sitten alkavat paremmin kuunnella omistajaa.Murkkuikäinen viellä, kokeilee teitä.Kannattas ottaa sille joku koulutus jakso, sellasessa paikassa missä muitakin koiria.Noin on fiksuja oppivat vaikka mitä.ÄLä luovu siitä,siitä tulee mahtava koira, kun jaksat vain kouluttaa sitä viellä.Monilla koirilla se nuoruus on haastavaa, mutta sitten loppuikänsä ovatkin kuin ihmisen mieli.
todellakin se villakoira. Tätivainaani villis eli peräti yli 20 vuotiaaksi, että eihän tuo ole päässyt edes vielä kakaravuosista eroon. Nyt jäitä hattuun ja vahvista sitä mitä jo osaa. Sitten kun alkaapi taas kuuntelemaan, niin uusia juttuja. Sillä on energiaa vaikka muille jakaa. Ja jos et käytä jatkojalostukseen, niin kastraatiokin olisi paikallaan. Ei muuten, mutta kuunteleekin paremmin ja omistautuu myös enemmän. Nukkuu kait yöt kunnolla? Meinaan, ettei aktivointi myöskään mene yli, jolloin käy ylikierroksilla. Se on kumminkin niin ihana, usko pois. Osaako katso käskyn jne.
Minusta vaikuttaa siltä että sillä on paha eroahdistus(oireilee selvästi) ja et ole osannut opettaa itsenäiseksi..
Avainkysymys on miten koira alkaisi touhuta myös omiaan ja alkaisi ottaa levollisesti ja osaisi rauhottua..ja miten saada eroahdistuksen pyörre katkaistua nyt menee paniikin ja stressin kaltaisesti kierroksille ja kierrokset sekä stressi kun kasvaa niin herkkyys reagoida kaikkeen vahvenee.
On tehtävä oma aikataulu koiralle ja opettaa itsenäiseksi eli oppii touhuamaan nyt myös omiaan(olette opettaneet että koira ei tee mitään omaaloitteisesti vaan teidän mukaan eli olette järjestäneet aina ohjelman sille ja välttäneet koiran omaa itsenäisyyttä irti teistä eli on ruiippuvainen teistä kaikessa)
Eroahdistus kärjistynyt eli opetetaan jälleen itsenäiseen oloon pikkuhiljaa ja rauhallisesti ei mitään riehuntaa vain seesteistä oloa ja touhua itsenäisesti. Kun tulet kotiin älä noteeraa ja kun koira nätisti palkitse ja usein varsinkin vain rauhallisesta makaamisesta ja omista touhuiluista kehua anna touhuta muiden koirien kanssa jolloin touhuaa jälleen omiaan. Älä hermostu koiraan vaan ohjaa hyvään. Ajattele aina että huono käytös on oire stressistä. Ja maltii on valttia. Hieronta rauhallinen voi olla hyväksi samoin oma jooga jolloin hermosi vahvat ja toimit aina maltillisesti. ;) Kesällä uinti hyvä ..
Lenkit oltava normaaleja kunnolllisia mutta hyvin rauhallisia eli vain nuuskuttelua ja irtioloa. Rauhallisuus ja maltti ja kannustus itsenäisyyteen on a ja o.
Ota asia opettavaisena juttuna ja jos annat kiertoon niin seuraava omistaja vieläkin heikommalla ja koira voi jäädä huonoon jamaan ja lopulta lopetukseen. Eli koulutus mutta uusin silmin koska osaat kouluttaa mutta tämä yksilö erilainen mihin olet tottunut. Teet ihan oikein ettet palkitse levottomuudesta ja huomiohakuisuudesta..(tälläinen opus oli myös kirjastossa eli huomiohakuinen koira)
eroahdistusohjeita löytyy paljon myös..
Ympäripyöreätä kun ei näe koiraa ja sen oloja ja sen luonnetta. Ole kriittinen missä teet vian tämäntyyppisen koiran kanssa joka ei ole helppo. Tämä on selkeästi koira joka tulee opettamaan sinua paljon jos vain haluat. Itse meinasin antaa koirani pois mutta en antanut ja aika kun kului olin siitä erittäin tyytyväinen ongelmistamme huolimatta ja opetti eniten kun mikään muu koira ja kaikista eniten on ikävä juuri tuota koiraa eli 15v ja en vieläkään ollut valmis luopumaan koirastani(sairaus)..ongelmamme sain parempaan jamaan mutten täysin koska ilmeni myös hermostollista sairautta joka osittain sai aikaan ongelmamme mutta pärjäsimme hyvin lopulta.
Villakoiratkin on työkoirapohjaisia eli kaipaavat älyllistä haastetta ja tehtävän..eli mieti mikä se olisi..vaikka tokoa hakua vanhainkotikäyntejä(voi alkaa rentoutua kun jutustelee muidenkin kanssa ja saa ilmaisia hierontoja ;) )..mikä vain tuntuu teidän jutulta..:)
toista "kaveriksi", koska silloin on kaksi ongelmaa. Varmaan sen ymmärrätkin, koska koiria on ollut muitakin. Tämä nyt sattuu olemaan tuollainen superpakkaus, joka varmasti seuraavan vuoden kuluessa alkaa kuuntelemaan enemmän. Tuo oma mixaukseni tosiaan kun sai korvat takaisin reilun parin vuoden iässä, niin sitä vähän niin kuin hämmenty, kun toinen yks kaks kuulikin ja jopa totteli. Meillä kyllä vielä mennään silti ihan ens kevääseen saakka "lujilla". Rupeaa vielä öykkäröimään, kun näkee toisen koiran ja haluaisi niin kovasti tutustua. Meillä nyt sentään mennään joskus OHI kauniisti ja joskus taas ihan "HIRVEÄSTI". Parempaan suuntaan kumminkin. Oisko sinulla aikaisemmin sitten sattuneet ne helpot tapaukset. Itselläni tämä toinen rekku ollut tosi iisi. Välillä tuntuu, että osaa lukea ajatukseni, koska aina oppinut ja nopeasti. Tälle nuoremmalle ei vieläkään esim. ole katsekontakti lähelläkään sitä mitä haluan. Taasen vanhempi ottaa katsekontaktin vaikkapa kun olemme kahvilan terassilla, niin katsoo, että saako mennä moikkaamaan ihmistä vai ei. Tulee sivulle ja korjaa asentoa ihan jutustelulla, ei tarvitse edes komentaa. Sinulla kumminkin on tietääkseni älykäs koira, no yksilöitäkin on, mutta suurella työmäärällä saat siitä oivan kumppanin. Se on kumminkin vasta parivuotias, joten oppii vaikka mitä, sillä elinikäistähän se oppiminen on. Ja kuten tuossa yllä on sanottu, niin sitä rauhallisuuttakin voi ja pitää opettaa. Kokeileppa vaikka niitä hierontajuttuja. Mielestäni kaikki eläimet tykkäävät, jos niitä sitten välillä hellitään. Mutta niin, että sinä määräät aikataulun.
Mitens aamuherääminen, menettekö heti aamusta pitkälle lenkille (sen 50 min.) Meillä aamulla vain käydään hädät tekemässä suht. nopeaan, jottei koirat aktivoidu liikaa. Kumpikin nukkuvat viikonloppuisinkin niin kauan kuin mekin. Itse nousen monesti seitsemän hujakoilla, mutta koirat jatkavat uniaan aina kello kymmeneen, koska isäntäkin nukkuu. Ok, ne tietävät myös, että sitten lähdetään tosi pitkälle lenkille, mutta eivät hätäile sen ulos menon kanssa. Nää on niin tietty jokaisen omia juttuja, siis miten on talon tapa. Meillä esim. koirat tietää, että isännän kanssa saa mellastaa, mutta eivät edes yritä minun kanssani. Sekin stressaa koiraa, kun toinen tekee toisin kaiken. No jaa, niin monta koiraa, niin monta tarinaa. Ja kun käyt koirapuistossa, niin eikö sielä ole ketään kivaa koirakkoa, jolta voi kysyä apuja eri tilanteisiin. Välillä ulkopuolinen osaakin neuvoa ja ehkäpä näkee asian eri tavalla kuin itse. Olen ainakin itse aina kuunnellut mitä joku sanoo ja myös soveltanut oppeja, jotka sitten ovatkin toimineet. Touhuaminen muiden kuin omistajien kanssa tekee hyvää välillä. Onko naapurustossa ketään fiksua, aktiivista koiratyttöä/poikaa, joka tykkäisi välillä touhuta koirasi kanssa. Meidän koirat suorastaan jumaloivat naapurin likkaa (14 v.), joka käy ihan vaan moikkaamassa ja vähän leikkimässä joskus.
luovuta kakaraa, vaan rauhassa odota aikaa rauhallisempaa.