Tere
Olen huomannut sellaisen seikan, että mitä pitempi karva kissalla on, sen vähempi on sen kiinnostus tuttavuuteen ihmisen kanssa ts. aina kauempana sylikissasta.Nyt kun maaseutu tyhjenee, myös parhaimmat katit luonteeltaan ovat vaarassa hävitä sukupuuttoon...
Olen huomannut sellaisen seikan, että mitä pitempi karva kissalla on, sen vähempi on sen kiinnostus tuttavuuteen ihmisen kanssa ts. aina kauempana sylikissasta.Nyt kun maaseutu tyhjenee, myös parhaimmat katit luonteeltaan ovat vaarassa hävitä sukupuuttoon...
Vastaukset 12
Vanhimmat
maalaiskissat ovat terveitä ja perinnöllisiä kissoja. siis ei liikajalostettuja niin kuin esim. persialaiset. en väitä etteikö persialaiset olisi kivoja myös, mutta niiden on hankala olla kun henki krohajaa. maatiaiskissat ovat myös luonteeltaan kiintyväitä ja I-H-A-N-I-A. olet oikeassa.
1. "maalaiskissat ovat perinnöllisiä". Kaikki kissat ovat perinnöllisiä, tarkoitit kaiketi perinteisiä joka on aivan eri asia.
2. "...hankala olla kun henki krohajaa". Ei kaikkien perskien henki krohaja, ei pidä yleistää jos ei voi olla varma ja nähtyään yhden tai muutaman perskin ei voi tuomita koko rotua.
3. kissojen kiintymys ei ole kiinni niinkään rodusta kuin siitä kuinka ihminen on niitä käsitellyt tai kissan luonteesta.
Perskien kasvattajana ja näyttelyissä aktiivisesti käyvänä tiedän, että suurin osa tämän päivän perskeistä (kasvattajien ansiosta) on terveitä eikä suinkaan ylijalostettuja, ne hengittävät ja syövät normaalisti (muutenhan ne olisivat kuolleet). Tunnen myös maatiaisia joista ei voi sanoa, että ne olisivat mukavia, vaan lähinnä "päällekäyviä" tai karkuun meneviä, enkä silti yleistä, että kaikki on sellaisia. Itselläni on myöskin maatiaiskissa (16 v.) ja aivan ihana luonteeltaan vaikka elämän alku onkin ollut kova (villiintyneen emon jälkeläinen).
Ei pidä paikkaansa. Minulla on pitkäkarvainen ihka ihana todellinen sylikissa. Aina sylissä, ihan riesaksi asti.
tosiaankaan pidä paikkaansa tuo väite, puhun nyt kokemuksesta yli 10 kissan omistajana (suurin osa perskejä). Meillä nimittäin istuminen tai makuuasentoon käyminen "laukaisee" päälle ryntäyksen kun osa kissoistamme yrittää vallata parhaan paikan emäntänsä päältä - yleensä mahdollisimman läheltä kasvoja. Eilen illalla esim. menin makuuhuoneeseen torkuille ja 3 kissaa (2 perskiä ja yksi exotic) tuli mukaani, yksi mahan päälle (ja tietysti polkemaan), yksi olkapään kohdalle ja tassut päälleni ja pää tyynylle (todella hellyyttävää) ja kolmas aivan liki minua sekä olkapään kohdalla ollutta urosta (uros otti naaraan kainaloon ja alkoi pestä sen naamaa). Tämä on enemmän sääntö kuin poikkeus.
Kissat ovat yksilöitä eikä ihan selviä malleja voi palkän rodun perusteella sanoa, puhumattakaan karvan pituuden perusteella.
Moi,
yleisesti ottaen olen sitä mieltä, että ihmisten tekemä risteyttäminen ja jalostus kissoilla (ja varsinkin koirilla !)ei ole tuonut mitään lisäarvoa eläimille, on vain tyydyttänyt ihmisten kulloistakin kauneuskäsite-kuvaa, pitää olla pörröinen, karvaton jollekkin jne...
yksinkertainen juttu; monia koiria on jalostettu myöskin käyttötarkoituksen mukaan joko ulkoiselta ominaisuudeltaan tai luonneominaisuudeltaan johonkin tarkoitukseen sopiviksi (metsästys, puolustus, tottelevaisuus, vesipelastus jne.), osalla kun ominaisuudet ovat johonkin paremmat kuin toisella - korvien muoto (luppakorviin ei mene vettä esim. spanielit vesilintumetsästys), pienikokoisuus ja ärhäkkyys luolakoirilla jne. Vetokoirat (ovat olleet elinehtona esim. eskimoille).
Kissoistakin suurin osa on jalostettu jo olemassa olleista roduista ja vain muutama on esim. mutaation kautta tekemällä tehty. Valikoiva jalostus on sitten mennyt siihen suuntaan, että eri roduilla on painotettu eri asioita, jolloin on saatu/syntynyt toisistaan paljonkin poikkeavia rotuja (ulkonäkö). Kissoja ei tietenkään arvosteta samalla tavalla kuin koiria koska "eihän niiden kanssa voi tehdä mitään" tai "ei niitä mihinkään tarvita" kuten koirista yleisesti on totuttu ajattelemaan. Kissoillakin on tehtävänsä; ennen aikaan ne olivat hiiriä varten ja todella hyödyllisiä, nykyisin lähinnä ihmisen mielenterveyden hoitajia (monelle ainut ystävä) ja ei mielestäni mitenkään vähemmän arvokas, vaan ehkä tulevaisuudessa, ihmisten etääntyessä vielä enemmän toisistaan tulee kissojenkin arvostus "hoitajina" nousemaan, tämä on muuten oikein todistettu esim. vanhainkodeissa.
Se onko järkevää jalostaa esim. karvatonta koiraa tai kissaa on sitten eri asia.
Mites tämä karvan pituus tähän aiheeseen kuuluu? Vai ajatteletko ettei ole pitkäkarvamaatiaisia? Meillä on pitkäkarvainen maatiainen joka on todella hellyydenkipeä halilöllykkä, ja lyhytkarvainen joka ei niin ole. En nyt tajua tästä sinun johtopäätelmästä hörön kukkua.
Tere
Pitkäkarvaisia maatiaisia ei ns. ole olemassakaan. Sama kuin 2 viikkoa aikaisemmin Helsinkiin muuttanut Kajaanilainen sanoisi itseään stadilaiseksi...
perustat väitteesi, ettei pitkäkarvaisia maatiaisia muka ole olemassakaan? Minä ainakin tunnen montakin sellaista.
sanoisivat ne Suomalaiset "kissaihmiset" jotka aikanaan olivat ajamassa meidän puolipitkäkarvaista kotikissaamme metsäkissarotuun, pahuksen Norjalaiset vaan ehtivät ensin omansa kanssa.
Ei suomessa asustavista puolipitkäkarvaisista kotikissoista suinkaan kaikki ole jonkin rotukissan ja lyhytkarvaisen (jota pidät ainoana oikeana maatiaisena) sekoituksia, osa tietysti on ja vieläpä tahallaan tehtyjä, mutta eivät kaikki.
et kai vain luule että kotikissat on rotukissojen sekoituksia? ei maatiaisia saa sekoittaa sekarotuisiin! ne on oma rotu eikä mikään alentavasti sanottu sekoitus....
oli tarkoitettu minulle, niin minä tiedän mikä on mikäkin, jotkut muut eivät sitä näytä tietävän;-)