Heill aurinko, muill kaamos, meill vain pimeys!
Näin kai voisi vanhaa hokemaa mukaillen puhua tästä marraskuun alusta.
Päivät harmaanpimeitä ja sateisia, yöt pimeänharmaita. sateisia ja tuulisia. Ja politiikka täysin mustaa, mikään ei toimi, eivät edes uusvaalit innosta. Itärintamalla ei mitään järisyttävän uutta, Putin, Putin, Putin…, eihän siinä ole tietääkseni mitään erikoista.
Linnut ovat lähteneet kaukomaille vuotuisen syklinsä mukaisesti. Valtaosa lomailijoista odottaa hetkeä, jolloin voi kiinnittää laskettelusukset jalkoihinsa unohtaakseen joulualen aiheuttaman stressin. Lehtipuiden lehdet ovat tulleet tarpeettomiksi, eihän aurinko halua edes pilkahtaa paksun sadepilviverhon takaa hetkeksikään näkyviin. Yksinäinen koiran ulkoiluttaja juuttunut näkökenttääni, asiallisesti sadeasuun pukeutunut. Bussipysäkillä meitä on kaksi hytisijää, myöhästyimme edellisestä bussista ehkä tuollaiset sata metriä, seuraavan tuloon vielä kymmenkunta minuuttia. Kostea viimatuuli ei ole unohtanut meitä. Pekka Poudan mukaan ei tule unohtamaankaan lähimmän viikon aikana. Pari paketillista paperisia nenäliinoja on kastunut lyhyen ajan kuluessa käyttökelvottomiksi jouduttuaan kosketuksiin nenäni kanssa. Yksi lohduton toteamus kaiken tämän auvon keskellä: aurausautot eivät vielä kulje.
Kaikesta huolimatta marraskuiset säät ovat miltei jokavuotinen ilmiö sekä hyvässä että pahassa. Kirkkovuosi on juuri päätynyt, on aika alkaa henkisesti odottaa jotain uutta. Syksy on kuin vedenjakaja eilisen ja huomisen, vanhan ja uuden välillä. Lohdullista tietää, että syksy on kuin kopio käärmeen nahan luonnista. Voi sanoa pimeydelle: kyllä tämä tästä, palataan asiaan ensi syksynä
Näin kai voisi vanhaa hokemaa mukaillen puhua tästä marraskuun alusta.
Päivät harmaanpimeitä ja sateisia, yöt pimeänharmaita. sateisia ja tuulisia. Ja politiikka täysin mustaa, mikään ei toimi, eivät edes uusvaalit innosta. Itärintamalla ei mitään järisyttävän uutta, Putin, Putin, Putin…, eihän siinä ole tietääkseni mitään erikoista.
Linnut ovat lähteneet kaukomaille vuotuisen syklinsä mukaisesti. Valtaosa lomailijoista odottaa hetkeä, jolloin voi kiinnittää laskettelusukset jalkoihinsa unohtaakseen joulualen aiheuttaman stressin. Lehtipuiden lehdet ovat tulleet tarpeettomiksi, eihän aurinko halua edes pilkahtaa paksun sadepilviverhon takaa hetkeksikään näkyviin. Yksinäinen koiran ulkoiluttaja juuttunut näkökenttääni, asiallisesti sadeasuun pukeutunut. Bussipysäkillä meitä on kaksi hytisijää, myöhästyimme edellisestä bussista ehkä tuollaiset sata metriä, seuraavan tuloon vielä kymmenkunta minuuttia. Kostea viimatuuli ei ole unohtanut meitä. Pekka Poudan mukaan ei tule unohtamaankaan lähimmän viikon aikana. Pari paketillista paperisia nenäliinoja on kastunut lyhyen ajan kuluessa käyttökelvottomiksi jouduttuaan kosketuksiin nenäni kanssa. Yksi lohduton toteamus kaiken tämän auvon keskellä: aurausautot eivät vielä kulje.
Kaikesta huolimatta marraskuiset säät ovat miltei jokavuotinen ilmiö sekä hyvässä että pahassa. Kirkkovuosi on juuri päätynyt, on aika alkaa henkisesti odottaa jotain uutta. Syksy on kuin vedenjakaja eilisen ja huomisen, vanhan ja uuden välillä. Lohdullista tietää, että syksy on kuin kopio käärmeen nahan luonnista. Voi sanoa pimeydelle: kyllä tämä tästä, palataan asiaan ensi syksynä
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jo viime vuonna ilmastotieteilijät ennakoivat, että pohjoisten alueiden talvet muuttuvat kymmeniksi vuosiksi pilvisiksi ja leudoiksi.
Pilvisyys tietysti estää kovien pakkasten tulon. Sitä en huomannut, ennustivatko myös sateisuuden lisääntymistä.
Jos näitä, päivisinkin hämäriä päiviä tulee jatkossa, niin ihmisten pitäisi hankkia purkista D-vitamiiniä. Hyvätasoisista kirkasvalolampuista lienee myös pientä apua.