Olen hoitoalalla, jossa kiirettä ja stressiä riittää. Toki mukaviakin asioita löytyy ja pidän työstäni.
Oli puhetta erään ihmisen kanssa empatian tärkeydestä töissä. Se on tietysti kaikki kaikessa.
Kuitenkin mietityttää, missä kulkee raja. Ei varmaan voi olla liian empaattinen ja myötäelävä. Mutta hoitaja on itsekin ihminen, joka väsyy, eikä aina jaksa kuunnella kaikkia suruja ja murheita niin antaumuksella, tai välttämättä ei edes ehdi. Sitäpaitsi olemme kaikki yksilöitä ja empatiakyky vaihtelee, myös tällä alalla.
Mikä on riittävästi? Onko tarpeeksi, jos yrittää parhaansa ja toteaa, että enempään ei pysty?
Oli puhetta erään ihmisen kanssa empatian tärkeydestä töissä. Se on tietysti kaikki kaikessa.
Kuitenkin mietityttää, missä kulkee raja. Ei varmaan voi olla liian empaattinen ja myötäelävä. Mutta hoitaja on itsekin ihminen, joka väsyy, eikä aina jaksa kuunnella kaikkia suruja ja murheita niin antaumuksella, tai välttämättä ei edes ehdi. Sitäpaitsi olemme kaikki yksilöitä ja empatiakyky vaihtelee, myös tällä alalla.
Mikä on riittävästi? Onko tarpeeksi, jos yrittää parhaansa ja toteaa, että enempään ei pysty?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Laiskan mielestä normaali työ on kiireistä ja stressaavaa. Laihduta ja vähennä juomista. Lopeta myös lääkkeiden varastaminen.
On tarpeeksi. Olen nähnyt tapauksia, missä se empatia on mennyt liian pitkälle ja tullut vakava loppuunpalaminen.
Empatiaominaisuuden takia kukaan ei loppuun pala, se pikemminkin auttaa jaksamaan pitempään. Loppuun palamiseen vaikuttavat kaikki muut erilaiset ja yhtäaikaiset asiat ja asiain tilat; oma terveys, oma motivaatio, työympäristö, työn kuormittavuus, ymmärryksen ja tuen saaminen työyhteisöltä, viihtyvyys ...
Yleisesti sotketaan ja sekoitetaan empaattisuus ja "sydämellä" työn tekeminen, josta tietyillä palstoilla paljon puhutaan. Empaattisuus on luonteenpiirre, jolla on helppo samaistua ja elää mukana, lähellä. Oman sydämen sekoittaminen muitten murheisiin takaa liian raskaan taakan, jonka alle nujertuu. Hoitajan ammattitaito on sitä varten, että osaa rajoittaa ihmisten surut ja murheet oman itsensä ulkopuolelle, tehdä työnsä empaattisesti ja sympaattisesti, mutta kantamatta koko maailman murheita omilla harteillaan.
Kiitos kommenteista ja mielipiteistä! Niistä oli apua. Oikein hyvä huomio tuo empaattisuudesta ja "sydämellä" tekemisestä.
Mukavaa syksyä teille! =)