Onko teillä jotka seurustelevat hoidon alkaessa tullut ongelmia parisuhteessa? Kun hormoonit alkaa vallata ja villitä, miten se on vaikuttanut parisuhteeseenne?
Itsellä kumppanini alkoi prosessin ja teston alettua kaikki muuttui. Tuli halu mennä ja tehdä asioita itselleen, nuorempi nainen löytyi kainaloon ja minkäänlaista selitystä on vaikea saada. Ihan kuin toista ei kiinnosta enää yhtään yli 10 vuoden historiamme.
Vastaukset kyselyihin on töksähtäviä ja lyhyitä, minun tunteista ei puhuta eikä jos hänelle niistä laitan, reagoida milläänlailla.
Minä ymmärrän kyllä hänen itsensä etsimisen ja jopa toisen naisen, jotenkin minussa elää toivo että kun hän tarpeeksi painaa villinä ja kokeilee ja löytää itsensä, hän palaa minun rakkauteni luokse.
Onko tämä itsensä pettämistä ja hänen löydettyä itsensä, hormoonien tasaannuttua hän on siellä missä on ja minä lopullisesti historiaa?
Miten kauan teillä on se etsikkoaika kestänyt? Millaisia tunteita kumppaninne teissä herätti, oliko hän tylsä ja kaikki uusi oli jännittävää.
Minun rakkauteni ei ole sammunut eikä ymmärrykseni hänen prosessiaan kohtaan. Tuntuu vain että se mihin yhdessä sitouduttiin, menemään yhdessä tämä läpi, onkin nyt enää vain minun puolelta sitova. Myllerryksestä varoitettiin, sanottiin että kaikeen pitää olla valmis. Nyt kävi vain niin että hän ottaa ne hyvät asiat prosessista minä ne iskut. Järkeilen asiaa itselleni ettei hän pysty ehkä ymmärtämään mikä häntä vie jne.
Onko kellään mitään kokemuksia tällaisesta.
Itsellä kumppanini alkoi prosessin ja teston alettua kaikki muuttui. Tuli halu mennä ja tehdä asioita itselleen, nuorempi nainen löytyi kainaloon ja minkäänlaista selitystä on vaikea saada. Ihan kuin toista ei kiinnosta enää yhtään yli 10 vuoden historiamme.
Vastaukset kyselyihin on töksähtäviä ja lyhyitä, minun tunteista ei puhuta eikä jos hänelle niistä laitan, reagoida milläänlailla.
Minä ymmärrän kyllä hänen itsensä etsimisen ja jopa toisen naisen, jotenkin minussa elää toivo että kun hän tarpeeksi painaa villinä ja kokeilee ja löytää itsensä, hän palaa minun rakkauteni luokse.
Onko tämä itsensä pettämistä ja hänen löydettyä itsensä, hormoonien tasaannuttua hän on siellä missä on ja minä lopullisesti historiaa?
Miten kauan teillä on se etsikkoaika kestänyt? Millaisia tunteita kumppaninne teissä herätti, oliko hän tylsä ja kaikki uusi oli jännittävää.
Minun rakkauteni ei ole sammunut eikä ymmärrykseni hänen prosessiaan kohtaan. Tuntuu vain että se mihin yhdessä sitouduttiin, menemään yhdessä tämä läpi, onkin nyt enää vain minun puolelta sitova. Myllerryksestä varoitettiin, sanottiin että kaikeen pitää olla valmis. Nyt kävi vain niin että hän ottaa ne hyvät asiat prosessista minä ne iskut. Järkeilen asiaa itselleni ettei hän pysty ehkä ymmärtämään mikä häntä vie jne.
Onko kellään mitään kokemuksia tällaisesta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kertomasi täsmää oikein hyvin myös cis-ihmisiin eikä transsukupuolinen ihminen poikkea tässä mitenkään. Ei voi syyttää hormooneita sillä kyseinen käyttäytyminen (kummaltakin puolelta) on hyvin tyypillistä parisuhteissa. Pitkäkin parisuhde hylätään kun kiinnostus lopahtaa ja löytyy uusi parisuhde, eikä tämä ole mitenkään testosteronihoidon laukaisemaa. Testosteronin aiheuttama seksuaalisuuden aktivoituminen voi tietenkin vaikuttaa jonkin verran kun sitä seurataan aiemmin estroilla olleen ihmisen käyttäytymisessä. Mutta tässä ei ole mitään erityistä kun sitä vertaa cis-miehiin, käyttäytyminen on samanlaista ja siihen pitää vain tyytyä.