Tämä on jo liikaa "EN KESTÄ TÄTÄ" ja miten selvisit.SE voi auttaa toisia selviämään.
Omista ongelmistaan!!.MR NouBadi..
Omista ongelmistaan!!.MR NouBadi..
Milloin tuntui
Että
8671
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
koko kuluvan vuosituhannen ettei kestä tätä.
Pitäs valoa näkyä siellä "TUNNELINPÄÄSSÄ"
OLen vilpittömästi liikkeellä kirjoituskin sattaa
jotain lähimmäistä "AUTTAA":))
on tuntunut ihan liian monta kertaa että ei voi olla totta!! Olenko minä aina väärässä?!
Ja kun aikaa menee,ns."pöly laskeutuu"-asiat rauhoittuu taas ja eletään sitä hetkeä kunnes taas
kolahtaa ja kaikki alkaa alusta.Mutta:Ei huonoa ettei jotain hyvääkin-joskus jopa pyydetään anteeksi,minulta...Käsitä noita miehiä ja heidän putkiaivojaan!!
On vaikeeta ymmärtää Naisia joskus.
Aivan kuin Mopon sytytys järjestelmä
sekin on vaikee.
kun jäin työttömäksi, mies muutti pois, poika lähti opiskelemaan, jopa kissakin hävisi, kaikki samana syksynä.
Tuntui, että siitä ei selviä millään.
Alku oli vaikeaa, masennuin ja lamaannuin aika pahasti mutta nousin siitä "lamasta" läheisteni avulla.
Sellaisessa tilanteessa on tärkeä "päästää
kaiken ulos puhumalla, sekä pahan että hyvän, jos vaan kuuntelijoita riittää.
Itsesäälille ei saa antaa yliotetta, pitää pahalla sisulla nousta sieltä sohvan pohjalta.
Minulla oli tapana hoitaa "yksi asia päivässä"
jotta oli pakko lähteä kotoa ihmisten ilmoille.
Elämässäni on ollut paljon vastamäkeä mutta
vaikeuksieni kautta minusta on tullut
lujempi ihminen. Nyt vain riimittelen,
luehan muutama, niin tulee hyvä mieli.
Tuleekin luettua jä hyvä mielikin tullut
kiitos vaan.
Hei!
Kukapa sitä selviäisi elämän läpi ilman karikoita.
Oman elämäni parin karikko oli silloin, kun neljä tytärtäni olivat pieniä, alle kouluikäisiä, ja mieheni löysi uuden rakkauden.
Minä kun olin luullut, ettei avioliitossamme ole mitään vikaa.
Aika auttoi, ei oikein mikään muu. Loppujen lopuksi oli mukavaa elää viiden naisen taloudessa ja kasvattaa tyttäriä. Enää en tunne entistä miestäni kohtaan yhtään mitään, en vihaa, en rakkautta.
Olen löytänyt elämääni nyt viisikymppisenä uuden ihanan ihmisen ja elän onnellisena.
sairastuin vuosi sitten rintasyöpään. Sen jälkeen elämäni muuttui. Ennen en paljon itseäni ajatellut. Aina muita. Nyt olen oppinut rakastamaan itseäni ja teen mitä haluan. Sain jatkoaikaa elämälleni ja toivon eläväni vielä pitkään. Tajusin, että elämän suurin asia ihmiselle on , että pysyisi terveenä. Muista ongelmista selviää kyllä ajan kans.
Positiivisuutta elämäänne :=)