uskaltaakohan änkäytyä tänne teidän palstalle mielipiteellä..toivottavasti ei tule ihan "ulos heitto vastaanotto".
täällä näyttää juttu luistava,järkeväkin, kun taas bi-palstoilla itketään samoja asioita eikä näytetä tietävän edes miksi suurinpiirtein ollaan kirjoiteltu sinne..!! ehkä kun tiedätte ns.mitä olette ja mitä haluatte, niin sekin voi vaikuttaa teidän keskustelujen suureen osanottomäärään ja keskustelujen "järkevyyteen" tietty on bi:jä joista jotkut ainakin ja minä bi-tytteli mukaan lukien tiedän mitä haluan(tiennyt viimeiset 10vuotta), mutta useat aika hakoteillä tunteidensa ym. kanssa.minä toivoisin tapaavani naisen jonka kanssa vaihtaa helliä suudelmia, mukavia keskusteluja, viimeisenä sitten,,jos ja jos.. sitä sexiä!!voisin seurustella kummankin sukupuolen kanssa, joten taidan teidän silmissä olla aika"seko"?
joku laittanut bi-palstalle keskustelun perheen merkityksestä ja yllätys yllätys kukaan ei ole vastannut. kertoo aika paljon. mitä mieltä te siitä jos ns.ihastuksellenne on lapsia?
täällä näyttää juttu luistava,järkeväkin, kun taas bi-palstoilla itketään samoja asioita eikä näytetä tietävän edes miksi suurinpiirtein ollaan kirjoiteltu sinne..!! ehkä kun tiedätte ns.mitä olette ja mitä haluatte, niin sekin voi vaikuttaa teidän keskustelujen suureen osanottomäärään ja keskustelujen "järkevyyteen" tietty on bi:jä joista jotkut ainakin ja minä bi-tytteli mukaan lukien tiedän mitä haluan(tiennyt viimeiset 10vuotta), mutta useat aika hakoteillä tunteidensa ym. kanssa.minä toivoisin tapaavani naisen jonka kanssa vaihtaa helliä suudelmia, mukavia keskusteluja, viimeisenä sitten,,jos ja jos.. sitä sexiä!!voisin seurustella kummankin sukupuolen kanssa, joten taidan teidän silmissä olla aika"seko"?
joku laittanut bi-palstalle keskustelun perheen merkityksestä ja yllätys yllätys kukaan ei ole vastannut. kertoo aika paljon. mitä mieltä te siitä jos ns.ihastuksellenne on lapsia?
Vastaukset 22
Vanhimmat
Tylsä edes ajatella että joutuisi tekemisiin lasten isän ja lasten isän sukulaisten kanssa, tarhatätien ja lastenlääkäreiden. Ei kiitos.
olen seurustellut naisen kanssa, jolla oli lapsia. ei siinä minusta mitään hankaluutta ollut. tulin hyvin toimeen näiden lasten kanssa ja ikävä niitä tuli sitten kun tuli ero. minä en sitä eroa halunnut, tämä nainen vain päätti että haluaa sittenkin miehen.
Seurustelin joskus bi-naisen kanssa joka oli raskaana. Kuitenkin se loppu siihen kun hän olikin sitä mieltä että haluaa kasvattaa lapsen miehen kanssa. Tai mikälie oli syynä, mutta eikai ne lapset haittaa jos niistä tykkää :)
Minä olen synnyttänyt kolme lasta eli olen se "ns. ihastus".
Muutaman pidemmän seurustelun perusteella sanon että kumppaneita on kahdenlaisia, niitä, jotka eivät halua olla missään tekemisissä ja unohtavat entisen (tai siltä se ainakin vaikuttaa) kevyesti ja jatkavat omia polkujaan.
Ja sitten niitä, jotka kiintyvät, mukautuvat muuttuneisiin olosuhteisiin, tapaavat lapsia ja muodostavat minun ja lasten kanssa jonkinlaisen heimon, jossa on suunnaton määrä hellyyttä ja huolenpitoa, intiimiä lämpöä, joka tulee toisen elämän perinpohjaisesta tuntemisesta ja kunnioituksesta. Ilman näitä exiä ja heidän sukulaisiaan en olisi jaksanut mitenkään...
että minun kohdallani kaikki tyttöystävät ovat tällä hetkellä exiä.
mistä päin "june "olet? ikäluokka? itse oulun läänistä..28v.
Ihminen jota rakastan, hänen lapsensa ovat minulle sanomattakin hyvin tärkeitä ja rakkaita vaikken heitä hyvin tunnekaan. He ovat hienoja nuoria ihmisiä. Hänen lastensa hyvinvointi on tärkeintä maailmassa. Muuten rakkaani ei voisi olla onnellinen.
Eva Dahlgeren sanoi juuri HS:n haastattelussa, että hänen lastenkirjoissaan on aineksia hänen ja hänen elämänkumppaninsa ja tämän lasten elämästä. Lapset ovat teini-ikäisiä jo. Tuntui hyvältä lukea siitä.
Haluaisin itsekin lapsia, ehkä joskus saankin. Enkä ketään muuta tahtoisi kasvattamaan lapsiani kanssani kuin hänet, rakkaani, suurenmoisin ihminen maailmassa. Ja hän tulisi ilolla osaksi elämäämme, sen tiedän. Ehkä vielä niin käykin.
"minä toivoisin tapaavani naisen jonka kanssa vaihtaa helliä suudelmia, mukavia keskusteluja, viimeisenä sitten,,jos ja jos.. sitä sexiä!!"
Seksistä mä sanon sen verran että kun olin vielä "neitsyt", asenteeni oli tuollainen, mutta sitten kun päästiin vaiheeseen hellät suudelmat niin sänkyyn meno oli ihan luonteva jatko sille ja huomasin yllätyksekseni olevani ihan mielettömässä kiimassa eka kertaa koko kolmannesvuosisataisen elämäni aikana.
"voisin seurustella kummankin sukupuolen kanssa, joten taidan teidän silmissä olla aika"seko"?"
Masokisti. Kukapa syö kaurapuuroa jos sisäfilettä on tarjolla?
"mitä mieltä te siitä jos ns.ihastuksellenne on lapsia?"
Vaikeahan siinä on mitään tehdä jos kerta on korviaan myöten ihastunut, mutta näin etukäteen karsin kaikki lapselliset, anorektikot ja alkoholistit pois siltä listalta joiden kanssa seurustelisin, sori vaan.
Mä en mitään niin inhoa kuin kiljuvaa, vinkuvaa ja kitisevää lasta joka hyppii sängyssä sokerihumalassa ja kiukuttelee kaupassa paitsi ehkä teiniä joka oksentaa ruoat vessanpönttöön ja viltelee salaa itseään. Tulee loppuunpalaminen kertakaikkisesti.
Jostain kumman syystä lapset kuitenkin tykkäävät minusta ihan mielettömästi ja yleensä käyttäytyvät hyvin minun seurassani.
Ehkä se johtuu siitä että vaadin kuria ja järjestystä mikä lapsille tarkoittaa turvallista aikuista ja toisaalta sitä että olen kuitenkin siitä huolimatta niin anarkistinen ja lapsellinen että minusta tykkäävät nuoret ja lapsetkin.
Sinä taidat olla aika fyysinen ihminen, siis keskityt enemmän tuohon suhteen fyysiseen puoleen. Eikö suhteen rakentaminen pitäisi aloittaa kuitenkin henkisellä tasolla? Sielujen pitää sopia yhteen. Jos rakastaa, ei toisen lapset ole este, mutta ehkä se voi olla hidaste. Lapsetkin pitää ottaa huomioon. Lasten etu on mielestäni tärkeämpää kuin aikuisten, mutta joskus voi olla niin, että aikuisten etu on myös lasten etu, vaikkei sitä heti tajua eikä ymmärrä, ei lapset ainakaan. Minun ihastuksillani on ollut lapsia, ja ajattelen niin, että heillä on suurempi oikeus äitiinsä, kuin minulla rakkauteeni. Ajattelen myös niin, että jos ihminen on bi, se on hänen oma asiansa. Itse en voisi kuitenkaan koskaan tyydyttää biseksuaalia, koska olen vain nainen. Toivon kaikkea hyvää, onnea etsintään, ehkä joskus tulee vastaan joku, joka vastaa toiveisiin!
Klaudialle!
Kirjoituksiasi on mukava lukea. Ehkä myös siksi, että monet ajatukset tuntuvat "omilta", niin tämäkin kirjoitus. Elämäni on paljolti juuri lasten vuoksi muovautunut tällaiseksi kuin se nyt on. Ja näin tulee olemaan jatkossakin.
Yksi asia kirjoituksessasi kuitenkin hätkähdyttää! Miten niin et voisi tyydyttää biseksuaalia, koska olet vain nainen??? Minä elän kohtuudella toimivassa heterosuhteessa ja olen käsittääkseni bi. Olen myös jo pitkään ollut kaapista käsin ihastunut erääseen naiseen (jolla tietääkseni on melkein aikuinen lapsi). Jos tilanteeni ajan kuluessa muuttuisi ja minulla olisi mahdollisuus solmia suhde tähän naiseen, minulle ei kyllä tule mieleenkään, etteikö rakastamani nainen voisi tyydyttää minua myös seksuaalisesti! Enkä varmasti kaipaisi miestä, en varsinkaan seksiin (joku tuttava talonmies, sähköasentaja, remonttireiska voisi olla hyvä, mutta vain em ominaisuudessa). Minä ymmärrän kyllä, että moni lesbo ei halua suhdetta bi-seksualin kanssa, eikä se minua loukkaa, onhan minullakin monia "rajoituksia" sille ketä voisin haluta ja ketä en. Tämä "riittämättömyys" vain tuli niin yllätyksenä.
Itselläni on menossa sellainen vaihe, etten enää haluaisi ainakaan pieniä lapsia elämääni. Mutta eihän sitä koskaan tiedä, mitä tapahtuu (ties vaikka joku noista lapsistani hankkisi lapsen, joka sitten jostain syystä "kertyisi" minulle ja siinä sitä taas oltaisiin, ei ole mahdotonta sekään!)
Minusta välillä aina tuntuu, että lesbotkin kaipaavat miestä. Ehkä se on kuvittelua minun puoleltani ja johtuu siitä, etteivät tapaamani lesbot ole olleet kiinnostuneita juuri minusta. Ehkä he ovat kaivanneet enemmän omanlaistaan seuraa (tapaamani lesbot ovat olleet aika "miehisiä"). Koen, etten riitä naisena naiselle, en edes lesbolle - saati sitten biseksuaalille. Sanovat, että olen liian... Muuta en tiedä.
Sinä olet varmasti tarpeeksi hyvä niin ihmisenä, naisena, kuin rakastettunakin kunhan vain löydät sen oikean ihmisen!
Uskon että sinuun rakastuneelle bi-seksuaalille riittäisit oikein hyvin. Bi ainakin tietää, mitä ilman lesbo-suhteessa jää ja tosiasiassa kaikille meille bi-seksuaaleille se heteroseksi ei todellakaan ole niin tärkeä asia!!!
Kirjoitin jokin aikaa sitten pitemmän version tästä aiheesta ja mielestäni lähetinkin, mutta eipä ilmestynyt!!! Joskus ennenkin joku kirjoitukseni ilmaantui palstalle tosi pitkällä viiveellä.
En minä sitä seksiä niin ajattelekaan. Voihan sitä miestä kaivata muutenkin.
Kai mies on turvallisempi ja tavanomaisempi vaihtoehto, jotenkin "helpompi" (ei tosin minulle). Sinäkin elät suhteessa miehen kanssa etkä edes kuvittele rikkovasi liittoanne. Kuitenkin haaveilet - näin olen ymmärtänyt - naisen rakkaudesta.
Minä uskon olevani tarpeeksi hyvä ihmisenä ja naisena ilman rakastettuakin. Jotenkin tuntuu, etten enää jaksa oikein uskoa siihen, että joskus löytäisin sen oikean ihmisen. Vielä vähän aikaa sitten jaksoin toivoa, mutta en enää, en tosissani.
En todellakaan usko, että minulle sopivaa naista löytyy ikinä. Siksipä minäkin unelmoin kuten sinäkin... erona se, että minulla ei ole sitä miestäkään.
Toivottavasti kukaan ei vie minulta minun kauniita unelmiani, kun ei minulla muutakaan ole.
Ajatukseni ovat ihan realistisia. Joku on ehkä joskus saattanut ihastua minuun, mutta tuskin nyt rakastumisesta voi puhua. Ei ole ainakaan kukaan koskaan sanonut minulle niin. Enkä muuten minäkään usko enää sanovani kenellekään, että rakastan, en ainakaan rakkauteni kohteelle.
Tällaiseksi on tämä elämä mennyt. En minä silti valita vaan olen ihan tyytyväinen, että näinkin hyvin menee. Monella lesbokaverillani menee ihan yhtä huonosti. En ole siis ihan yksin yksin.
Hei Klaudia!
Tuli sellainen asia mieleen, että jonkinlainen ilmapiirin vaihdos voisi tehdä Sinulle hyvää. En tiedä, mutta tuntuu, että asut kovin pienessä tai nurkkakuntaisessa kaupungissa. Jo se sinällään saattaa aiheuttaa "ahdistusta".
Voisitko työn/opiskelun/muiden olosihteiden takia ajatella muuttavasti johonkin toiseen kaupunkiin? Onhan se radikaali muutos, mutta voi antaa elämällesi uuden suunnan.
Tuntuu kurjalta lukea, että olet rakkauden suhteen jo lähes menettänyt toivosi. Ei sen niin kuuluisi mielestäni olla.
"Bi ainakin tietää, mitä ilman lesbo-suhteessa jää ja tosiasiassa kaikille meille bi-seksuaaleille se heteroseksi ei todellakaan ole niin tärkeä asia!!!"
Voisitko vähän tarkentaa?
Minä asun keskisuuressa kaupungissa. Ei tämä asia ole varmaankaan paikasta kiinni, vaan se on enemmänkin ehkä omien korvien välissä. Voihan olla niinkin, etten tosian ole kohdannut sitä oikeata, mutta miten voi olla, että olisin tähän asti tavannut vain vääriä ihmisiä?!
Uskoakseni vika on minussa ja sehän ei parane ympäristönvaihdoksella. Ehkä minä olen itsekin epävarma sen suhteen, mitä haluan. Sen tiedän, etten halua muuttaa mihinkään, vaikka jotenkin välillä tuntuukin siltä, etteivät kysyntä ja tarjonta kohtaa.
Elän toiveissa sen suhteen, että saavat tännekin paikkakunnalle Setan bileet, kun ne lopetettiin joku aika sitten tilaongelmien takia. Mitäpä minä oikeastaan muuta kaipaisinkaan... Vähän elämää ympärilleni silloin tällöin.
Olen jo vähän vanhempi, ja siitä seuraa se ajatus, että koska minun mielestäni ennen seurustelusuhdetta menee pitkä aika tutustumiseenkin, useita vuosia, niin eihän minulla riitä elinikä!
Tein muuten astrologisen syntymäkartan, jonka mukaan löydän rakkauden vasta vanhemmalla iällä, että en siis ole menettänyt toivoani täysin, mutta eihän tämä ehkä nyt ole ihan sitä, mitä itse olen joskus ajatellut elämästäni. Puute sekin, etten minä usko horoskooppeihin.
Ensimmäisellä - pitkäaikaisella - naissuhteellani oli kaksi lasta. Pidin molemmista. Vanhin (tytär) oli jo sen ikäinen, että viihtyi omilla teillään (vaihto-oppilaana yms), nuorempi (poika) oli innostunut seurastani. Mutta oltiin kaapissa, joten faktat eivät kai ikinä paljastuneet. Este ei siis kumminkaan. Tosin, jos olisin alun pitäen tiennyt koko tilanteen, en olisi ryhtynyt kanssakäymisiin. Onneksi en tiennyt, paljastui vasta myöhemmin. Pikkuisen hankalaa silti, kaappiuden takia.
"lapsellisen" naisen kanssa suhteeseen alkamista sen takia että ehtisin suhteen aikana kiintyä lapseen/lapsiin ja mahdollisen eron jälkeen minulla ei olisi mahdollisuutta/oikeutta pitää yhteyttä näihin pieniin ihmisiin. Toki äiti päättää, mutta silti olisi kova pala pidemmän suhteen jälkeen hyvästellä lapsetkin.
kolme lastani ei ollut este eikä edes hidaste..
Kolmatta vuotta ollaan yhdessä ja nyt jo asutaankin. Pitää vain huolehtia että jää sopivasti myös ihan kahdenkeskistä aikaa..;)
En ikimaailmassa alkaisi minkäänlaiseen vakavaan suhteeseen sellaisen naisen kanssa, jolla on lapsi/lapsia. (Lapsi = alle 18-vuotias).
Kaikki velvollisuudet - ei oikeuksia - ei kiitos!
pohdittuani, erään keskustelun käytyäni, jäin miettimään asiaa, ja ei minulla sittenkään taida olla mitään väliä onko rakkaallani lapsia tai ei, ihmisen sisin, se on tärkein...ja jäi vielä miettimään omia kirjoituksia, tämä entinen mustavalkoisen ajatusmaailman omaava, näe värejä ja elä =)