Meil meni jätkän kans poikki tos vähä aikaa sitte. Käytännössä se olin mä joka jätti, olin jo jonkun aikaa miettiny sitä ettei meijän suhde toimi ja ettei mulla oo tarpeeks tunteita. Seurusteltiin noin 5kk, mut se et nähtiin niin harvoin (kerran viikossa joskus vaan 2 kertaa kuussa) oli yks suurimmista syistä siihen miks erottiin...
Mut nyt mulla on ikävä sitä ja haikailen sen perään! En tajuu tätä! Onks tää normaalii et tavallaan jumittuu suhteeseen? Ehkä tää on vaan sitä että pelkään jääväni yksin? Vai välitänks mä siitä oikeesti? No tuskin te voitte tietää, mut onks toi normaalii ja millon menee ohi??
Tavallaan mul pyörii päässä kokoaika ajatus siitä et kerron koht tälle jätkälle et mul on ikävä ja haluun sen takas....mut pelkään et satutan sitä vaan uudestaan (jos se siis huolis mut takas), kun huomaankin taas ettei se suhde ehkä sittenkään oo mua varten??
Ehkä siis parempi olla vaan hiljaa ja antaa ajan kulua? Vai mitä mieltä ootte??
En kyl tienny et eroaminen ois näin vaikeeta...
Mut nyt mulla on ikävä sitä ja haikailen sen perään! En tajuu tätä! Onks tää normaalii et tavallaan jumittuu suhteeseen? Ehkä tää on vaan sitä että pelkään jääväni yksin? Vai välitänks mä siitä oikeesti? No tuskin te voitte tietää, mut onks toi normaalii ja millon menee ohi??
Tavallaan mul pyörii päässä kokoaika ajatus siitä et kerron koht tälle jätkälle et mul on ikävä ja haluun sen takas....mut pelkään et satutan sitä vaan uudestaan (jos se siis huolis mut takas), kun huomaankin taas ettei se suhde ehkä sittenkään oo mua varten??
Ehkä siis parempi olla vaan hiljaa ja antaa ajan kulua? Vai mitä mieltä ootte??
En kyl tienny et eroaminen ois näin vaikeeta...
Vastaukset 6
Vanhimmat
itellä oli sama juttu, oltiin muutama kuukaus yhdessä ja jätin jätkän, epäröin tunteitani ja kun sekin kaipaili niin alettiin oleen uudestaan, mutta muutaman kuukauden päästä jätin taas, ei meitä oltu tarkotettu yhteen. Silti pitkäks aikaa jäi ikävä ja kaipuu. Pitää vaan ajatella positiivisesti eikä jäädä liikaa muistelemaan menneitä.. mäkin pelkäsin yksin jäämistä ja yksin jäinkin, kunnes törmäsin elämäni rakkauteen kun olin jo luopunut toivosta.. :)
Juuri sama juttu... Ei nähty kovin usein vaikka oli kyllä mahdollisuus... sit tuntu et ei toimi. No jäin kans kaipaamaan. En tiedä kyl ite vieläkään että sen takia kun jäin yksin vai että kaipaan oikeasti. Mieti oikeasti mitä haluat. Mutta jos olet jo jättänyt sen niin oisko mahdollista että se voisi vielä toimia?
pistä sähköpostisi niin laitan sulle mailia.
me ollaan kohtalon tovereita...
[email protected]
mulla on ihan sama tilanne.. tosin ei ihan noin pitkää aikaa seurusteltu, mut tyyppi oli sitäki ihanampi, muttei kuitenkaan se, jota rakastin (en kyllä rakastanu ketää muutakaan, kuten en vieläkään). oon pohtinu, että josko sitä tekis just niinku sanoit - sanois, että kaipaan sitä hirveesti jne. mutta sitten päätin että en sitä tee, koska mun mielestä rakastan vain sitä, että joku rakastaa minua, enkä kyseistä henkilöä. jos me alettas taas seurustella, mulle tulis ihan varmasti samallainen tilanne uudestaan eteen, kuin ennen sitä, kun erottiin.. se ois liian tuskallista mulle, mut sitä kymmenisen kertaa tuskallisempaa sille jätkälle. en vois tehdä sitä, joten päätin unohtaa että me koskaan seurusteltiinkaan. kohtelen häntä kuin ystävääni, mutta en halua vahingossakaan osoittaa sitä, että mulla ois sitä ikävä, vaikka onki. näin se on helpompaa meille molemmille.
en tiiä mitä sun kannattaa tehä, mutta kannattaa ainakin ajatella sitä, että ootko vain riippuvainen rakastetuksi tulemisesta vai pidätkö tyypistä oikeesti. tätä paremmin en voi auttaa. tsemppiä ihan hirveesti, kyllä kaikki vielä kääntyy hyväks.
tuo on sellainen asia joka on melko yleistä, itellä oli sama mut ei se mitään, kannattaako jatkaa valkoista elämää ja jättää mustaks menneisyydet. yritä jatkaa elämääs ilman sitä toista. hankala keksiä parempaa vastausta koska en tunne teitä...