Korpraali Puron kanssa vartiossa

Puhtinen miettii hetken tuskallinen ilme kasvoillaan, mutta lähtee kuitenkin niska kyyryssä kohti telttaa. Poterosta, tai pikemminkin kuopasta, kuuluu tyttömäistä kikatusta ja samassa olotilani paranee kuin taikaiskusta. En tiedä miksi en ollut aikaisemmin tajunnut, mutta tänä yönä saisin vihdoinkin olla Puron kanssa kahdestaan vartiossa. Korpraali Veera Puro, joukkueen, komppanian ja helvetti soikoon, varmaan koko Suomen armeijan kuumin asevelvollinen.

Aiemmin päivällä koko joukkue harjoitteli haavoittuneen taistelutoverin evakuointia. Luutnantti Aro määräsi taisteluparit ja kerrankin minulla kävi mäihä. Otin Puron kantoon olalleni ja lähdin taivaltamaan kohti evakuointipaikkaa määrätietoisesti. Tunsin kuinka hänen pehmeät rintansa painautuivat selkääni. Puron muodokkaat, erittäin treenatut pakarat olivan vain noin sentin päästä poskestani. Puro kiljui minua menemään nopeammin, jotta voittaisimme muut. "Ota kunnolla kiinni että en tipu!". Minäpoika tottelin tietenkin Korpraalin "käskyä" ja tarrasin oikealla kädelläni tiukasti takareisistä kiinni ja juoksin kuin sankari. Kesken juoksun sormeni lipsahti hieman ja huomasin keskisormeni olevan pilluvaon kohdalla. Jykevän seisokin kanssa on muuten todella hankala juosta, jäimme lopulta viimeisiksi, koska jouduin teeskentelemään kaatuvani, jotta kukaaan ei näkisi. Viisi päivää leirielämää tarkoittaa viisi päivää ilman runkun runkkua ja yhtäkkiä tiukka 19-vuotias punapäinen tyttö äärimilleen treenatun pyllynsä kanssa roikkui selässäni. Koita siinä sitten juosta. Jäin maahan makaamaan kippuralle, muka pitelemään jalkaani. Kauhukseni huomasin Puron vilkuilevan sepalukseni suuntaan, hän varmasti tajusi tilanteen, mutta ei tietenkään kehdannut mainita mitään.

Jutustelemme tovin Puron kanssa leirin tapahtumista ja tulevasta päivästä, kunnes vaivuimme hieman kiusalliseen hiljaisuuteen. Puro on kasvoiltaan niin kaunis, että on minun on hankala käyttäytyä luonnollisesti hänen seurassa. Luonnollisen punertavat lyhyehköt hiukset roikkuivat osittain vapaana kypärän alta. Silmät olivat isot, ymmärtäväiset, kirkkaat ja väriltään sinivihreät. Nenällä ja silmien alla oli jonkin verran pisamia, Puron iho oli muuten tasaisen vaalea.. leireillä hän ei juurikaan meikannut. Puro oli naiseksi melko pitkä, noin 175 senttinen ja hän oli erittäin tiukassa kunnossa. Kasarmin jokainen mies on varmasti jossain vaiheessa nähnyt hänet iltalenkillä, treenattua peppua myötäilevissä fitness-housuissaan. Periaatteessa iltalenkilläkin olisi pitänyt käyttää intin omia urheiluhousuja, mutta en ihmettele ollenkaan että Puro on saanut erikoisluvan.

Kaivan taskustani kannettavan, näytöllisen MP3/video-soittimen ja nappikuulokkeet.
"Tykkäätkö Puro South Parkista?", tiedustelen vieressä istuvalta taistelutoveriltani
"-No kuka nyt ei!?", Puro vastaa innostuneena
"Niinpä. Katotaanko?"
"-Katotaan katotaan. Ja hei, ihan vaan Veera mielummin kuin Puro"

Armeijan yövartiot on suuri vitsi. Kouluttajat kuumoittelevat yllätystarkistuksilla, mutta kukaan ei ollut toistaiseksi kohdannut yllätyksiä viiden yön aikana. Tästä vuorosta oli tulossa paras ikinä. Jaan napit Veeran kanssa, molemmille yksi, ja laitan sarjan pöyrimään. Kiitän ja ylistän itseäni hiljaa mielessäni, koskan olin ostanut niin lyhytlankaiset nappikuulokkeet. Joudumme istumaan aivan kylki kyljessä kiinni kuopan pohjalla. Naisen lämpö vierelläni herättelee taas kaveria housuissani. Veera kertoo pettyneenä nähneensä jo tämän jakson. Vastaan hajamielisesti, että selaile sieltä lisää, on sielä vaikka mitä jaksoja. Olen eksynyt ajatuksiini, kunnes yhtäkkiä havahdun korkeaääniseen vaikerointiin ja huutamiseen. Voi paska. Veera on löytänyt vahingossa pornokansioni ja ruudulla pyörii jo sen luokan toimintaa, ettei mitään selittelyn varaa ole.