Onko ihan mahdotonta alkaa selvittelemään omaa isänpuoleista sukuaan, jos isä on jo kuollut ja olen hänen au-lapsi. Tietääkseni isän puoleinen suku ei minusta tiedä, tiedän kyllä kuolleen isäni nimen ja henkilötunnuksenkin. Onko minulla siis "oikeutta" tutkia isänpuoleisia sukujuuria ja jos on, niin mistä aloittaisin? En tiedä isän sukulaisten nimiä, enkä tohtisikaan heihin ottaa yhteyttä, koskeivat minusta tiedä. Kuitenkin itseäni kiinnostaisi ruveta selvittelemään sitäkin puolta itsestäni. Voiko jostain alkaa kyselemään esim isäni vanhempien nimiä ja sitä myöten selvittää muitakin nimiä ja paikkoja? Pääsisi johonkin alkuun.
miten aloittaa
suvuton
91343
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jos tiedät isäsi synt.paikan & synt.päivämäärän, niin lähetät siihen kirkkoherranvirastoon kyselyn, jonka otsikoit "sukututkimusta varten". Sitten erittelet, mitä haluat tästä henkilöstä tietää, eli esim. hänen vanhempansa ja sisaruksensa.
kyllä sinä voit alkaa tutkimaan isäsi puolta suvusta sillä kuulut sukun isäsi kautta .
parhaiten pääset alkuun kun tiedät isäsi nimen henkilötunnuksen ja paikkakunnan niin menet kirkkoherranvirastoonja pyydät tietoja isästäsi sukutukimusta varten .sen jälkeen kun olet saanut tiedot niin suosittelisinsukututkimuksen peruskurssia niitä järjestää työväenopistot kannataa käydä kurssi jos itse haluat aloitaa sukututkimuksen
Kiitoksia kannustavista neuvoista. Itse olen ollut hiukan epäilevällä kannalla, koska en tunne kuuluvani sukuun siksi, koska isyyttä ei ole vahvistettu, jolloin en ole juridisesti kuuluva sukuun, vaikka biologisesti olenkin. Bio-isäkin kuitenkin kuollut, eikä hänen sukunsa tiedä minusta tietääkseni. Ajattelinkin lähinnä sitä, että onko edes mitään oikeutta minun saada em tietoja, koska sukulaisuussuhdetta isääni ei ole vahvistettu... Olisi kuitenkin mukava tietää sieltäkin puolelta suvun taustoja ymta, omat juuret kuitenkin..ainakin geneettiset:) Jospa sitten uskaltautuisi alkaa etsimäänkin niitä juuria. Hui:)
Niin ja muista käydä tutustumassa Suomen Sukututkimusseuran eli SSS:n internet-sivustoon. Sieltä löydät myös sivut, joilla kerrotaan, miten aloittaa sukututkimus. Paljon hyödyllisiä neuvoja aloittelijalle!
Opaskirjoja löydät kirjastosta, ellet halua ostaa itsellesi käsikirjoiksi.
Sukututkimuksen alkeiskurssi on myös hyödyllinen, jos sellaisia asuinpaikkakunnallasi järjestetään.
Ei sinun tarvitse olla ns verisukua henkilölle, josta pyydät tiedot sukututkimusta varten, kyllä sellaisen pyynnön voi esittää kuka tahansa.
Toivotan onnea uuden ihanan harrastuksen parissa!
Onnea uudelle harrastuksellesi suvuton .voin sanoa,että itsekin olen aivioton lapsi tosin isäni on minut tunnistanut omakseen .
Se sukutukimuseuransivu on http://www.genealogia.fi/ ja sieltä kohta aloita sukututkimus. onnea löytöretkelle isä suvun puolellla ai niin varaudu kirkkoherran virastossa todistamaan henkilötyysesi .itse en ole joutunut.mukka seurakuntakohtaisia roja on kylläkin p.s aloitin itsekin isänii puolen sukujuurien tutkmisen .jos tarvitse lisää tietoa tai neuvoa niin vastaan kyllä.
Kiitos kaikille vastaajille. Pitänee ruveta sitten selvittelemään kurssimahdollisuuksia ymta. Hyviä neuvoja, linkkejä ja tietoja sain teiltä, ja tsemppausta:))
Palailen asiaan taas, jos uudessa harrastuksessani:) tulee mutkia matkaan.
Onnellista marraskuuta kaikille ja löytämisen=) iloja.
Hei suvuton ! Tsemppiä sinulle,olen samanlainen (nainen)tapaus ja nyt olen löytänyt sisarpuoleni. Tutkin isäni sukua ja olen päässyt 1700 luvulle asti.
Minut on otettu avosylin vastaan sisarpuolieni keskuuteen, vaikka olinkin jymy-yllätys.
Näillä neuvoilla pääset hyvään alkuun.
Onnekas
Ei ole pakko kuulua johonkin sukuun, vaikka haluaa sukua tutkia. Siinä sinulla ei ole minkäänlaista estettä. Jos haluat tutkia jo kuolleen henkilön sukujuuria, ei mikään laki ja asetus sitä estä. Kun tiedät hänen nimensä ja s.aikansa, niin ko. kirkkoherranvirastosta saat hänen vanhempansa, syntymäajat, mistä he ovat kotoisin, milloin muuttaneet tähän seurakuntaan ja mistä, sekä isäsi tiedot ja hänen kaikki sisaruksensa. Sellainen sukuselvitys antaa hyvän pohjan jatkolle.
Paha vain, että sinun on päästävä näissä tiedoissa kunnolla 1800-luvun puolelle, ennen kuin voit mennä maakunta-arkistoon tai Helsingissä kansallisarkistoon tutkimaan mikrofilmattuja kirkonkirjoja. Niin että jos saamassasi sukuselvityksessä ollaan vielä 1900-luvulla, on sinun pakko jatkaa sukuselvityksen metsästämistä isoisäsi seurakunnasta ja pyytää taas vanhempien tiedot.
Sukututkimus on mukava harrastus, joka antaa tietoja entisistä ajoista laajemmaltikin. Tutustu paikallishistorioihin.
Menestystä etsinnöillesi!
Kirjoitit " ... 1800-luvun puolelle, ennen kuin voit mennä maakunta-arkistoon tai Helsingissä kansallisarkistoon tutkimaan mikrofilmattuja kirkonkirjoja"
Ei se asiaintila sentään niin huonosti ole! Kyllä nykyään jo useimmissa kirjastoissa on mf-korttien ja/tai mf-rullien lukulaitteita, paikalliset filmit kirjastolla itsellään ja kaukolainausmahdollisuus sitten muista filmeistä.