Hei!
Odotan vielä esikoistani, mutta innokkaana matkailijana haaveilen ensimmäisestä perheen yhteisestä lomasta.
Toiset kun sanoo, että alle 1-vuotiaan kanssa on liian työlästä lähteä ulkomaille, mutta joidenkin mielestä juuri vauva on helppo matkakumppani; pärjää rintaruokinnalla eikä alituista peräänkatsomista ole, koska vauva ei vielä erityisemmin liiku.
Kaipaisinkin kokemuksia vauvan kanssa reissaajilta. Minkä ikäisen vauvan kanssa olette olleet reissussa ja kuinka matkanne onnistui? Mitä seikkoja olisi hyvä huomioida matkaa suunnitellessa? Missäpäín maailmaa olette vauvanne kanssa matkanneet?
Kiitos!
Odotan vielä esikoistani, mutta innokkaana matkailijana haaveilen ensimmäisestä perheen yhteisestä lomasta.
Toiset kun sanoo, että alle 1-vuotiaan kanssa on liian työlästä lähteä ulkomaille, mutta joidenkin mielestä juuri vauva on helppo matkakumppani; pärjää rintaruokinnalla eikä alituista peräänkatsomista ole, koska vauva ei vielä erityisemmin liiku.
Kaipaisinkin kokemuksia vauvan kanssa reissaajilta. Minkä ikäisen vauvan kanssa olette olleet reissussa ja kuinka matkanne onnistui? Mitä seikkoja olisi hyvä huomioida matkaa suunnitellessa? Missäpäín maailmaa olette vauvanne kanssa matkanneet?
Kiitos!
Vastaukset 7
Vanhimmat
olin itse ensimmäisen pitkän lentomatkan (HEL-MIA) n.10h esikoiseni kanssa kun hän oli 5kk. ja mielestäni se on paras ikä matkustaa. lapsi nukkuu paljon ja hereillä ollessaan vain syö ja jos hiukan seurustelee, niin on hyvällä tuulella.
nousun ja laskun ajan kannattaa muuten antaa juotavaa, jotta vauva nielisi - niin ei mene korvat lukkoon.
nyt lapsei on lähes 15kk ja lentomatkoja takana jo 6meno-paluuta eli 12yhdensuuntaista. ja kaikki on mennyt todella hyvin.
vaikeudet alkavat vasta sitten, kun lapsi toden teolla kävelee.
ja muista vielä, matkasi sujuu sitä helpommin, mitä vähemmän sinulla on käsimatkatavaraa mukanasi, ne kaksi kättäsi tarvitset vauvan hoitoon. pakkaa siis suosiolla suurin osa kimpsuista ruumaan menevään laukkuun ja ota vain lennolla tarvittava määrä vaippoja yms mukaan.
vastaus, olen reissannut sekä kotimaassa, Euroopassa että Jenkeissä lentäen lapseni kanssa.
Me olimme tänä syksynä Italiassa 7kk ikäisen lapsen kanssa ja lennot meni yllättävän hyvin, noususta lapsi ei välittänyt ollenkaan,mutta laskut oli hieman kivuliaita,vaikkakin annoimme jo ennen lähtöä puuduttavia korvatippoja ja lisäksi pullosta vettä. Varasimme vauvakorin lennon ajaksi,jolloin lapsi pystyy levähtämään jos alkaa väsyttään istumien.Ainakin meilä se toimi, tyttö nukku toista tuntia,vaikka paikat on etuosassa konetta ja meteliäkin enemmän.
Itse kohteessa oli melko haipakkaa,koska kuumuus vaivasi ( 30)ja tunnin aikaerokin vähän lasta vaivasi.Hotellissamme oli melko kuumaa,joten siellä ei päikkärit maistuneet,vaan piti lähteä etsimään varjoisa puisto.
Ruokaa otimme mukaan lähes koko viikon satsin ja ostimme vielä paikallista lastenruokaakin loppuajasta. Kannattaa selvittää ruoan saaminen,mikäli lapsi syö jo kiinteää ruokaa, koska kaikista maista ei purkkiruokia tahdo saada. Aamupuuroksi otimme Bonan puurojauhetta,johon keitimme vedenkeittimellä vedet.Se oli tosi kätevää,kun ei tarvinnut lähtä etsiin mikroa tms.
Vaippoja saa melkein mistä vaaan,joten niitä emme ottaneet paljoa kotoa mukaan. Matka oli hyvin antoisa,vaikkakaan en yhdy väitteeseen,että vauvan kanssa olis helppoa matkustaa. Se on omanlaista reissaamista ja vauvan ehdoilla kulkemista,mutta ehdottomasti käymisen arvoinen reissu.Ensi kerralla vaan valitsemme kohteen,jossa ei olis noin kauhean kuumaa (Nimimerkillä Islantiin seuraavaksi)
Kuukauden saarikierroksella oltiin aikoinaan 90-luvulla Kreikassa, mukana 9kk ikäinen vauva. Pelkät lentoliput ostettuina Ateenaan, sitten saaria kierrellen lämpimässä syyskuun säässä. Merivesikin on noihin aikoihin lämpimimmillään. Huoneistoja löytyi helposti aina saarilta, joilla saatettiin olla vaikkapa viikko kerrallaan, kun turistikausi oli jo paljolti ohitse. Matkaan oli varattu noin kolmen viikon Piltit, jonkun verran niitä saatiin Ateenasta lisää. Vähän vaatteita kevyessä repussa, isompi rinkka täytettyinä Pilttipurkeilla!
Matkaan sisältyi lentomatkan lisäksi tietenkin useita laivareissuja, paikallibussireissuja ja paljon kävelyä; vauva kulki aina rattaissa. Välillä nukkui niissä rattaissa omppupuun alla aasin vieressä jossain pienessä kylässä, tavernoissa, rannoilla puun alla jne. Kreikassa erityisesti poikalapset tuntuu olevan kaiken huomion kohteena, ei ollut pienintäkään hätää tai edes ongelmanpoikasta koko reissulla. Vaippoja sai joka paikasta. Lasten valmisruokia ei silloin paljoa löytynyt, joten niitä sitten Pilttien välissä piti tehdä itse.
Haluan vaan sanoa, että jos lapsi on terve, niin järkeä käyttäen onnistuu vaikka mikä matkustaminen! Meidän reissu nyt ehkä oli tavallisesta poikkeava, mutta niinpä sitten poikakin on päässyt syntymästään lähtien käymään suunnilleen vuosittain ulkomailla. Useimmiten Kreikassa. Parivuotiaasta lähtien usein vieläpä yksin isänsä kanssa eikä aina suinkaan turisteille osoitetuissa paikoissa!
Ne lapset ei tosiaankaan mene rikki helposti, eivät ehkä vielä vuoden ikäisenä juuri ympäristöään ymmärrä. Silti pojan nauru ja kikatus tuolla reissulla on jäänyt pysyvästi mieleen, yhtään itkua en muista!
Mainitsen vielä, että poika oli nelisen kuukautta ennen syntymäänsä myös Interraililla Eurooppaa kiertelemässä, vielä äidin masussa, kuukauden verran. Että olihan hän jo synnyttyään kokenut konkari tuolla Kreikan reissulla seuraavana vuonna!
Vauvojen paikka on kotona, kyllä ne ehtii reissata sitten kun jo jotain ymmärtävät.
Näin toki on, mutta mikäli lapsi on hyvin kehittynyt niin esittelemäni tavallaan turvallinen ja lämmin vaihtoehto on olemassa. Eihän lapsi siitä mitään ymmärrä, mutta vanhemmille se voi olla nautinto, rauhallinen saaristomatkailu Kreikassa, jos lapsi on tyytyväinen vauvana. Ei tuo luultavasti missään muussa Euroopan maassa niin helppoa olisikaan, kovin paljoa vaatteita kun ei tarvitse mukana kantaa. Ohuita vaatteita on tarvittaessa helppo pestä ja leppeä tuuli kuivattaa ne alta aikayksikön.
Eikä varmaankaan tee mieli lähteä kiukkuisen tai itkeskelevän lapsen kanssa matkaan! Totta kai vaaditaan myös itseluottamusta ja rohkeutta tuon tapaisen reissun tekemiseen. Rohkeus ja viitseliäisyys viettää aikaansa poissa turistipyydyksistä palkitaan, näkee miten "köyhä" kokemus loppujen lopuksi omassa hotellissa uima-altaalla vietetty viikko tai pari itse asiassa onkaan, vaikka kävisikin retkillä tai lähikaupungissa!
Tapasimme siellä kuukauden Kreikan reissulla muuten ruotsalaisen nuorenparin, jolla oli aivan samanlainen pitkä matka meneillään pikkuvauvan kanssa.
Meille tämä reissu sopi. Halusin tämän kertomuksen laittaa näkyville sen vuoksi, että vanhemmat pelkää ihan lentomatkojakin tai lyhyitä lomia vauvan kanssa. Järkeä käyttäen se on ihan turvallista - eikä lämpimässä leviä räkätaudit ja vaivaa korvakierre niinkuin päiväkodissa! Toki veden, sääskien ja muiden ötyköiden ja etenkin auringonvalolta suojaamisen kanssa on oltava erittäin tarkkana. Vauva ei aurinkoa tarvitse eikä ihan pienet lapset muutenkaan. Minua järkyttää joka kerta etelässä nähdä jokunen ekana lomapäivänä porsaanpunaisiksi palanut lapsi. Valitettavasti iholla on "muisti", se ei saa palaa kertaakaan eikä ainakaan lapsena.
En tunne ketään suomalaista, joka olisi vastaavan pitkän reissun vauvan kanssa tehnyt (ja lapsen kanssa 1... 3 viikon etelänmatkoja jopa rinkkareissuina - toistakymmentä kertaa myöhemminkin!). Se sopii minun arvomaailmaani ja vieraiden kulttuurien näkemiseen hieman pintaa syvemmältä. Kokemukset on olleet lapsenkin kannalta pelkästään myönteisiä - kerran on Kreikassa tarvittu laastaria, kerran Bulgariassa lääkäriä silmätulehduksen kanssa. Siinä kaikki nyt jo yläasteella olevan lapsukaisen murheet yhteenlaskien aika monen kuukauden reissuista! Lapselle jää toivottavasti henkiseksi perinnöksi vähän toisenlaisiakin kokemuksia kuin luokkakavereilla Rhodoksesta, Aya Napasta tai Espanjasta.
Et ole varmaan käynnyt Tallinnaa pitemmällä.