Oletko, ovatko lapsesi solmineet liiton vierasmaalaisen kanssa?
Kuin on pyyhkinyt?
Itse olen nähnyt monenlaista kohtaloa. Oma ystäväni meni yhteen jo nuorena amerikkalaismiehen kanssa, ja ovat edelleen ylen onnellisia.
Luokkakaverini nai Lähi-idästä kotoisin olleen miehen, liitto loppui lyhyeen.
Kuin on pyyhkinyt?
Itse olen nähnyt monenlaista kohtaloa. Oma ystäväni meni yhteen jo nuorena amerikkalaismiehen kanssa, ja ovat edelleen ylen onnellisia.
Luokkakaverini nai Lähi-idästä kotoisin olleen miehen, liitto loppui lyhyeen.
Vastaukset 117
Vanhimmat
Erään tuttavan tytär meni naimisiin tunisialais/ranskalaisen miehen kanssa, elänyt ja asunut Tunisiassa parikymmentä vuotta.
Kolme lasta jotka puhuvat hyvin suomea.
Olisiko niin, että mies, varsinkin itämaalainen on kovin perhekeskeinen.
Silloin avio-onni säilyy paremmin, jos nainen muuttaa hänen kotimaahansa?
Luulottelen, en toki tiedä
Voi se olla noinkin, yks entinen naapurin tyttö on itämailla aviossa, mies on arabi, opetellut suomea, vaikka harvoin täällä käy.
Lapsetkin puhuvat karjalanmurretta sujuvasti.
Serkkuni joka on naimisissa englantilais/irlantilaisen miehen kanssa ja asunut Englannissa ihan seitskytluvun alusta asti puhuu suomea lapsuutensa karjalanmurteella ja kirjoittaa myös karjalanmurteella. Hänen Englannissa syntynyt tyttärensä pubuu suomea auttavasti.....ja myös karjalanmurteella.
Viisaita juttelet,huomatkaa pisteet.
Sekaannusten vuoksi olisi hyvä kirjoittaa rekatullaan.
Saa sen pilkun jälkeen jättää sen välinkin. On helpompi lukea sitten. Näin kansakoulun ym äidinkieli 8 :n pohjalta arvostelen...
Itsellä tulee paljon kirjoitusvirheitä ja oikoluku tahtoo unohtua. Osasyynä voi olla myös näppäimistöön kerääntynyt pöly. Jotkut kirjaimet ei aina tulostu...
Pilkun jälkeen kuuluu olla välilyönti.
Se on kumma, että minun lukemistani ei häiritse kirjoitusvirheet juurikaan. Olen facella nähnyt kaksikin tekstin pätkää, jotka olen lukenut ja lopussa on seisonut, että jos ymmärsit mitä tässä lukee, niin linkitä eteenpäin. Kumpaakin olen katsonut, että miten niin, miksi tuota ei olisi ymmärtänyt. Sitten olen tarkemmin tutkittuani huomannut, että toinen oli täynnä kirjoitusvirheitä, missä kirjaimet olivat vaihtaneet paikkaa melkein joka sanassa ja toisessa kirjaimia oli korvattu numeroilla.
allahin uudet tyttäret
Kellon lähestyessä puoli kahtatoista Fatima, suomalaiselta nimeltään Jaana, 27, aloittaa kokoontumisen ehdottamalla esittelykierrosta, sillä joukossa on uusia ihmisiä.
Kahdeksan arabiankielistä nimeä, niitä on vaikeaa muistaa. Naiset ympärilläni näyttävät huiveissaan ja pitkissä hameissaan samalla tutulta ja vieraalta. He ovat muslimiksi kääntyneitä suomalaisia. Tällä kertaa joukossa on vain yksi maahanmuuttaja, irakilaissyntyinen Songya, hänkin Suomessa pitkään asunut.
Näillä naisilla on monenlaisia tarinoita kerrottavanaan. Useat heistä ovat naimisissa muslimimiehen kanssa,
Kääntymykseni oli hyvin kokonaisvaltainen kokemus, tunsin alkavani uuden elämän. Tämän muutoksen vahvistukseksi halusin itselleni myös uuden, arabialaisen nimen”, kertoo Haniyyah (Nina), 29-vuotias lastentarhanopettaja.
Liittyminen maailmanlaajuiseen islamilaiseen yhteisöön.Naiset kypsyvät pikkuhiljaa ajatukselle pään ja ruumiin verhoamisesta omaksuessaan islamin käsityksiä siveydestä ja pyhyydestä. Samalla huntu vahvistaa heidän muslimi-identiteettiään ja sitoo uskovien yhteisöön.
Nyt minua kuunnellaan ihan toisella tavalla. Kun vieraat näkevät minusta vain hyvin vähän, pääsevät ajatukseni esille paremmin”, pohtii Safiya (Paula), 18.
Alya (Aili) lukee päivän tekstin, joka käsittelee muslimien yhteyttä.Siskojen yhteisö on tila, jossa opitaan islamin mukaista naiseutta.
Koska miehet ovat olemukseltaan rationaalisempia, yhteiskunnallinen päätöksenteko kuuluu luonnostaan heille. Naisten vahvuus puolestaan on emotionaalisuus, josta on paljon hyötyä äidin eli kasvattajan tehtävässä.
Politiikan siskot jättävät äänestämistä lukuun ottamatta mielellään miehilleen.Suomalaisilta he toivovat suvaitsevaisuutta.
http://fifi.voima.fi/voima-artikkeli/2004/numero-3/allahin-uudet-tyttaret
Luin artikkelin, kiinnostavaa. Toivon vain että nämä nuoret naiset ovat kääntyneet islamiin omasta vakaumuksestaan eikä ainoastaan rakkaudesta muslimipuolisoihinsa. Useimmat olivat naimisissa muslimimiesten kanssa. Tuli mieleen vain että jos ja kun tulee eteen sellainen tilanne että haluaa erota islamista ja littyä johonkin toiseen uskontoon tai vain yksinkertaisesti ei enää jaksa uskoa mihinkään jumaliin? Voiko islamista erota?
Olen. Erittäin hyvin pärjäsimme.
Tytär naimisissa vierasmaalaisen (ruotsalaisen kanssa) tai siis se svedu on naimisissa vierasmaalaisen (ulkomailla syntyneen) kanssa. Hyvin menee, täydentävät toisiaan.
Ihmiset kun on vain ihmisiä, ensisijaisesti.
Olisin kyllä vähän nikotellut jos tytär olisi ottanut muslimimiehen ja laittanut sille hijabin tai burqan päälle. Tuntien tyttäreni olisin epäillyt hänen mielenterveyttään. Ei millään pahalla muslimeja kohtaan, mutta tyttäreni on hyvinitsenäinen ja rämäkkä luonne.
Eiköhän siinä nyt ole oieni ero onko suomalainen naimisissa ruotsalaisen vaiko jonku afriikkalaisen kanssa?Minusta tämmäsiä itsestäänselvyyksiä ei kannata vaivaantua edes kirjottaan !!!!
Itse olen naimisissa ruotsalaisen kanssa*Ruotsin ja Suomen elämäntavat on hyvin lähellä tisiaan;
Pari pikku juttua joihin tarvitsee tarkennusta: ensiksikin, minä olen suomalainen ja olin aviossa kolumbialaisen kanssa ja asuimme hänen maassaan. Toimi todella hyvin.
Toiseksi: tyttäreni on kolumbialainen ja naimisissa ruotsalaisen kanssa. Hyvin heillä näkyy pyyhkivän.
Ei mitään itsestään selvyyksiä. Kulttuuri, kieli, uskonto jne. erot hyvin suuria.
Sinulla, jos jollakin, on todellista painoarvoa sanoissasi, tässäkin asiassa.
Ihminen on aina ihminen, mutta monet muut asiat, kellä enemmän, kellä vähemmän vaikuttavat myös.
Uskonto on yksi suurimmista.
Itsestä tuntuu, että muuttaminen ihan outoihin, uusiin olosuhteisiin, jättäen taakseen tutun ja turvallisen, on myös yksi melkoinen uskallus.
Ikä on myös osatekijä. Nuorena uskaltaa paremmin, sopeutuu paremmin ja koska elämä on vasta alussa ei tunnu niinkuin olisi luopumassa niin paljosta. Menin itse avioon 24-vuotiaana, eli siis ihan täysi-ikäisenä, kahden vuoden seurustelun jälkeen (asuin mieheni kotimaassa so silloin). Uskonto ei ollut mikään tekijä, koska kumpikaan emme olleet kauheen silleen kirkollisia. Kirkkohäät tosin pidettiin, roomalaiskatolisen kaavan mukaan ja lapset ristittiin aikoinaan roomalaiskatolilaiseksi. Minulle asialla ei ollut mitään suurempaa merkitystä.
Riippu paljon luonteesta, iästä, soputumiskyvystä...ja monista muistakin tekijöistä, mutta kun kaikki muu on kohdallaan ja rakkaus vielä pelissä, niin kaikki kolahtaa paikoilleen. Olen täysin vakuuttunut siitä että jos mieheni ei olisi kuollut nuorena (leukemiaan) niin olisimme edelleen yhdessä. Hän oli minun ns. "soulmate".
Juuri luonteesta, niin minäkin ajattelen, jos on utelias elämälle, sopeutuva, ulospäinsuuntautunut on muutos varmasti helpompaa.
Toisaalta, tuskin kovin arkajalka uskaltaisi edes rakastua kovin suuresti omista tavoistaan eroavaa.
Minusta aina, kun sinua luen, kun kerrot entisesta asuinmaastasi, näen sieluni silmin värikästä, kuulen puheliasta elämää.
Nyt opetin itseäni, kun ihan kartalta katsoin, missä se sijaitsee.
Olen luullut ihan eri kohtaa maanosassa.
Oletko jo tehnyt, tekemässä, aikonut tehdä kirjaa elämästäsi?
Olen kirjoitellut joitakin lukuja Kolumbianvuosistani englanniksi muistitikulle, lapsiani varten ja tarkoituksenani oli tehdä jonkinlainen kirja mahdollisesti valokuvien kanssa. Mutta jotenkin intoni on lopahtanut. Lapseni tietävät jo kaikki tarinani sieltä ja mikään ei ole heille oikeestaan uutta. Ehkä lapsenlapset jaksaisivat kiinnostua.
Molemmat veljeni ovat (olleet) naimisissa ulkomaalaisten kanssa tai sitten sen voi myös katsoa että koska he asuivat jo muualla niin he olivat niitä ulkomaalaisia. Amerikkalaisten kanssa avioituneita tunnen pilvin pimein; monet liitot varsin onnistuneita, etenkin jos vaimo on suomalainen ja asuu miehensä maassa.
Mitäkähän tilastot näyttäisivät: epäonnistuuko ulkomaalaisen kanssa solmittu avioliitto keskivertaa useimmin?
Onko merkitystä kumpi puolisoista on se ulkomaalainen? Minulla on aina ollut se käsitys että suomalainen nainen ja ulkomaalainen mies on toimivampi yhtälö kuin suomalainen mies ja ulkomaalainen nainen.
Onpa teillä kansainvälinen suku. Tämän löysin netistä.
"Kylmä tilastotietokin kertoo, että suomalaisen ja ulkomaalaisen väliset avioliitot päättyvät eroon keskimäärin useammin kuin suomalaisliitot. Synkimpien tilastojen mukaan jopa 80 prosenttia monikulttuurisista liitoista purkautuu."
http://www.kirkkojakaupunki.fi/arkisto/paakirjoitus-ja-kolumnit/10254/
Tuli vain mieleeni tuosta artikkelista että oliskohan nuo prosentit eroista kuitenkin vain Suomessa rekisteröidyistä avioliitoista ulkomaalaisen kanssa? Monet jotka menevät ulkomailla naimisiin eivät välttämättä rekisteröi siviilisäädyn muutoksiaan Suomessa.
Toinen juttu joka kiinnitti huomiota oli se että suomalainen mies avioituu usemmiten venakon, thaikun tai virolaisen kanssa ja olettaisin että nämä liitot ovat ne jotka kasvattavat avioerojen statistiikkaa, koska Suomeen avioiutuvat kehitysmaiden naiset eivät välttämättä jää kovin kauaksi aikaa suomalaisen siippansa rasitteeksi; toisaalta kysymys voi olla hyvinkin pinnallisesta tuttavuudesta ja sitten kun ollaan yhdessä tulee paljon yllättyksiä esille jotka eivät aina ole niin positiivisia. Suomalainen nainen avioituu amerikkalaisen, ruotsalaisen jne. kanssa ja silloin todennäköisesti (vaikka artikkelista ei tullut sitä ilmi) he muuttavat miehen kotimaahan. Jos avioero tulee, se ei aina näy statistiikassakaan.
Turkkilaisen tai venäläisen kanssa avioitunut suomalaisnainen jääkin ehkä Suomeen ulkomaalaisen miehensä kanssa useimmin kuin esim. Amerikkaan avioitunut.
Eipä tietoa tilaston tekijän metodeista.
Ja löytyneekökään mainitsemiesi aiheiden mukaan laadittuja.
Ei varmaan, mutta nuo tilastot ei näytä koko todellisuutta. Sitä vain yritin sanoa. Ne näyttävät vain SUOMESSA rekisteröidyt avioerot.
Yksi mikä ei näy tilastoissa on erot jotka on vain paperilla, kun on tehty taloudellisistä syistä,itsellä tämmöinen tapaus,olen venakon kanssa yhdessä vaikka paperilla ollaan erottu,näin saatiin raha-asiat järjestykseen,hyvä ratkaisu,jos jompikumpi haluaa häipyä suhteesta,ei enään tarvitse ositella omaisuuksia,
Onnellisesti aviossa ulkomaalaisen kanssa jo yli 40 vuotta ja ehtinyt asuakin useammassa maassa ja varsin erilaisissa ympyröissä.
Myös lapseni nai ulkomaalaisen ja hyvin menee.
Suuri osa tuttavistani on avioliitossa, missä molemmilla on erilaiset etniset tai uskonnolliset taustat ja tyytyväisiä ovat.
Rakkaudella on mahtava yhdistävä voima.
Vaikea enää tietää, minkä maalainen kukakin on. Minun vävykokelaistani ovat monet olleet risteytyksiä, jos nyt kaikkia niitä muistankaan (tai olen tavannutkaan). Eestiläisruotsalaista, unkarilaisitalialaista... Nyt taitaa olla puhdasverinen japanilainen kierroksessa toisella, koska on alkanut opiskelemaan japanin kieltä. Miksi ne ei suosi suomalaista.
Miksikö?
En minä vaan tiedä. Kysy niiltä!
Vanha suomalainen kysymys kuuluukin: Mitä tekee suomalainen nainen nähdessään ulkomaalaisen miehen? Oikea vastaus: Lentää hämmästyksestä selälleen ja ottaa jaon kahteen.
On tämä niin vanha juttu, että minäkin kuulin tämän jo ainakin 60 v sitten.
Ruotsista on varmaan vaikea löytää enää sellaista aivan puhdasrotuista ruotsalaista. Alkaa olla kaikkien suvussa jotain muun maalaista. Eikös tämän Ruotsin kruununprinsessan puolisollakin (Danieko hänen nimensä on?) löytynyt suomalaisia sukujuuria. Koko Ruotsin kuningassukukin on ulkomaista perua.
Jos minä olisin työssä käydessäni lentänyt selälleen aina ulkomaalaisen miehen nähdessäni, niin en olisi työmatkalla päässyt koskaan Slussenia pitemmlle.
Napoleonin kenraali Jean Babtiste Bernadotte, Kaarte Kustaan esi-isä.
Ihmeellisiä kysymyksiä ei suomalainen ole sen parempi kuin kukaan muukaan.
Kuka muu kuin sinä, on moista puhunutkaan? Yritä ymmärtää aloituksen aihe.
k.k.
Kirjoitin joku päivä sitten monen kuukauden paussin jälkeen ja heti olit . huomauttamassa. Voit olla lukematta tyhmiä sanojani, mutta jätä minut rauhaan.
Onko joillakin erikoisoikeudet toisten nälvimiseen? Ehkäpä luotsimme kertoo.
Sinäkö olet att2? Hänellehän viesti oli osoitettu
Oli sinulle, jos olet hän.
Muuten, minun tapoihini ei kuulu moittia, riidellä eikä luulotella.
Oikeastaan en ollenkaan tajua viestiäsi.
Koskaan en ole kirjoittanut tällä nikillä.
Osaat kai lukea, alun--Luokkakaverini nai Lähi-idästä kotoisin olleen miehen, liitto loppui lyhyeen. - ja lopun me kaikki ihmiset olemme samanlaisia maailmassa.
Ärsytän tätä suomalaisuutta,, mitä tänään Suomi on kuin Venäjä tai ainakin osa kuin aikoinaan ei munulla ole mitään vastaan venäjäläisiä he ovat ihmisiä kuin me kaikki, vaikka heidän johdossa voi olla vikaa.
Sulla on hyvä nikki ,kirjottele pois vaan ,mäkään en nyt muista mistä olisin att2 niskaan hyökänny mut ehkä se selvii.
Miksi kirjoitat k.k. nikillä .
Onko sinulla vaikeuksia hahmottaa?
Miksi kirjoittaisin k/k:n nikillä?
k.k. tuntui iisimmältä kuin aloituksen kohtalo kuljettaa.
k.k.:ta en enää käytä, kun joku valopää keksi sen anastaa, eipä haittaa yhtään.
mahallista
Minusta suomalaisuus on ihan mukavaa.
Mitä ihmeen kehumista on, jos kertoo koulukaverinsa liiton loppuneen lyhyeen, monella varmasti on ollut iän kestävä.
Koulukaverini liitosta tai sen erosta minulla ei ole harmainta hajuakaan, eikä kiinnostakaan.
Miksi nollaat meitä?
On att2:lle.
Tavallaan olet oikeassa, pyydän anteeksi.
Samoin täällä ex 24näen minua painostettavan voi olla tekniikka.....
Sano Aina totuuden. Olen aina Suomalainen siinä ala kastissa.
Lisä: Molemmat lapseni ovat aviossa ruotsalaisen kanssa kaikki hyvin, samoin varmaan satoja tuhansia suomalaisia naimisissa eri kansalaisuuksien kanssa.--- ei tietenkään Suomessa, koska Suomi on jotain muuta.
Serkkuni meni 70-luvulla Ruotsiin, hyvin sopeutuvat, sinne jäävät.
Kumpikin lapsi ruotsalaisen kanssa naimisissa.
Näin onnea elämään sinulle.
Ikäni ja kumppanini iän ja terveyden huomioon ottaen en vaihtaisi suomalaiseen.
Minä olen taas ihka tyytyväinen ensimmäiseen live-in suomalaiseen mieheeni. Vanhoilla päivilläni löysin aarteen.
Niin löysit ja minä kirjoitin iästä ja terveydestä.
Suomalaisilla ikäisilläni ihmisillä on jos jonkinlaista sydän- ja verisuonitautia.
Juttelimme Petzen kanssa, että haluaisimme kuolla saappaat jalassa. Katsotaan miten meidän käy ; ))
Miksi moista kyselet?
Kerro syysi kyselyysi, niin minä kerron kokemukseni avioliitosta vierasmaalaisen kanssa.
Miksi, miksi?
Tämä on keskustelupasta. Aloitukset ovat usein kyselyjä, se ja sama, vastaatko sinä.
Mitän hiton omituista kysymyksessä on?
Ihmisyys koskettaa monia meistä, sinusta en tiedä.
Miksi ihmisyys ei koskettaisi minuakin? Mutta mitä tarkoitat ihmisyyden koskettamisella?
Vertailua aviomiesten kelpoisuudesta perustuen heidän kansallisuuteen/synnyinmaahan/ihonväriin?
Johan meni metsään.
Yksikertaisesti sitä, moniko ulkomaalaisen kanssa solmittu liitto johtaa eroon, moniko säilyy, niin minä sen käsitän.
"kansallisuuteen/synnyinmaahan/ihonväriin", kai liitto on solmittu ilman niiden painolastia, huolimatta niistä.
Loppukaneettisi on sieltä, mihin ei aurinko paista, kuu kumota.
Mitä merkitystä on avioeroon joutuvan kansallisuudella?
Vai oletatko että ulkomaalaisen kanssa solmittu avioliitto johtaa normaalia useammin avioliittoon?
Kysymyksen asettelusi on sieltä minne ei aurinko ole koskaan paistanut.
Korjaan ...useammin avioeroon?
80% näytti luku olevan
Hyvää unta, lisää lunta!
Höpö höpö.
Hyvää unta, itsetuntoa, tervettä järkeä ja joustavuutta kaikille avioon menijöille alkuperästä riippumatta!
Etkö osaa lukea, johan se on mainittu?
Synkimpien tilastojen mukaan jopa 80 prosenttia monikulttuurisista liitoista purkautuu.
http://www.kirkkojakaupunki.fi/arkisto/paakirjoitus-ja-kolumnit/10254/
Kyllä minä uskon että tuo statistiikka voi olla osittain tottakin, mutta se kuvaa vain Suomessa reksiteröityjen monikulttuuristen aviolittojen kestävyyttä. Ulkomailla solmittujen avioliittojen statistiikka ei ole mukana.
Avio/avoliitto ihmisen kanssa joka on samankielinen ja joilla on sama kultuuri on tarpeeksi vaikea ja johtaa usein avioeroon, niin prosentti voi olla korkeampi kun kieli-ja kulttuurierot sekä uskonnot ja koko arvojärjestelmä ovat täysin erillaisia. Jotkut kulttuurit ja uskonnot sopivat paremmin yhteen, jotkut huonommin.
Täällä tavataan sanoa että "lika barn leka best"
Olen kanssasi samaa mieltä. Jopa länsimaalaisetkin avioliitot eivät välttämättä kestä vaikka kulttuurierot eivät ole suuret.
Suhteet lapsiin on eri kulttuureissa erilaisia. Esim. kuinka kauan lapset asuvat vanhempiensa/vanhempansa taloudessa vaihtelevat. Jos on kyse esim. uusioliitoista tämä ero voi johtaa suuriinkin ongelmiin.
Jos olisin nuorena avioitunut ulkomaalaisen kanssa uskoisin, että kulttuuri erot eivät olisi juurikaan painaneet, mutta mitä vanhemmaksi tulemme sitä vaikeammaksi menee esim. sukulaisuhteiden harmooninen yhteen loksahtaminen. Kiviä tahtoo lentää hierämään ratteisiin tahtomatta tai tahtoen.
"korpikirjailija"
Ei hassumpi kommentti.
Olen taipuvainen uskomaan statistiikkaan 80 pieleen, 20 sinne-päin.
Osittain samoin perustein kuin Paloma ja sinä.
Kokemukseni avio-liitoista ovat pelkästään Suomalaisia(1 kpl.)
Tiedä vaikka olisin onnistunut paremmin Ruotsin-Suomalaisen tai Colombialaisen
kanssa.
Ruotsissa tuli käytettyä puu-kenkiäkin.
Loogikkona olen kuitenkin onnellinen.
Kun olen lukenut tarinoita avio-liitoista.
Minun/minun kanssani on melkein mahdotonta tulla toimeen, jos puoliso olisi
jotenkin rönsyilevä, romanttinen, unelmoiva, höttö-pullia leipova, kummallinen
olento.
Mikä olisi sitten ollut paras vaihto-ehto...
Kuivan Britti-huumorin omaava outo.
Jolle purskahtaa nauruun vasta muutaman ajatus-hetken jälkeen.
Nainen joka tarkistaa hartoitteni leveyden, ennen-kuin alkaa tyynyä minulle
kutomaan.
Nainen, jolle ei tulisi mieleenkään puuttua mihinkään mitä perheessäni syödään tai juodaan.
Ainoastaan valitsee itse-varmasti kylmäköt keittiööni.
Minulla olisi paljonkin kirjoitettavaa vielä.
Mutta mitäs sitä nyt enää vaivautumaan...
Ehdokkaat ovat jo toisten miehien pilaamia.
H.
Just toi ikä luulen että on iso tekijä. Nuori ihminen on seikkailunhaluinen ja elämännälkäinen ja kulttuurierot tuntuvat vain kiinnostavilta ja suorastaan houkuttelevat kokeilemaan rajojaan. Mutta jokainen pariskunta on oma tapauksensa ja mitään yleistä sääntöä on vaikea värkätä. (Esim. kun mainitsen että ensimmäinen mieheni oli kolumbialainen niin useimmat ihmiset kai kuvittelevat jotain lanteitaan ketkuttelevaa iloista veikkoa....hän oli pikemminkin älykkö ja kotona viihtyvä ihminen ja todennäköisesti ainoa caleño joka ei osannut tanssia salsaa :) Vakka kantensa valitsee, olivat leveysasteet mitkä tahansa.
Pohjoismaisena naisena minun olisi vaikeaa kuvitellakaan että olisin avioitunut jonnekin missä minua ei olisi kunnioitettu yksilönä ja naisena ja missä pukeutumiseeni, uskontooni, jne arvomaailmani olisi puututtu. Sen toki tiesin jo 24-vuotiaana kun lupasin rakastaa kuolemaan asti. Minkä teinkin.
Joku mun kaveri sanoi minulle vuosia sitten että odotas vaan Paloma tulet näkemään että se on suomalaisen miehen käsi joka kiikkastuoliasi liikuttaa... nauroin koko idealle. Nyt se voi olla niin että minun käteni heiluttaa sen suomalaisen miehen kiikkastuolia vielä joskus, jos saamme elää niin kauan.
"Paloma.se.co"
Rakas halpa ajan-vietteeni.
Milloin koittaa aika, jolloin vanhasta rakkaudestaan pystyy kirjoittamaan, ilman
laajoja viitauksia nuoresta rakkaudestaan?
Voiko kuolemaan saakka luvattu rakkaus muuttaa kohdettaan?
"Voi sinun kättäsi mieheni rakas
yhä tutumpi turvallisempi.
Kuten satoja käsiä toisiakin
katson kättäsi muuttuvin tuntein.
Kun sä hiivut miltä sun kätesi tuntuu
onko tunne kuin käden ensimmäisen"
luv
H.
Tai miehet naisten, liian monien.Siis lian moni mies on liian monen naisen päällä maannut, avioliitolla tai ilman.
Siis hippikin.
Varmasti vaikea enää löytää yhtään lähellekään ikäistään naista, joka ei olisi toisten miesten pilaama, kun ottaa huomion, että pikkuveljeni asuu samassa maassa.
Kerran otin hänet puhutteluun ihan vakavasti. Yritin saada hänet ymmärtämään lähellekään, mitä hän tekee niille sadoille naisille, jotka hän saa rakastumaan itseensä, eikä toiset huomaa hänen olevan pelkkä kaunis saippuakupla, mikä poksahtaa rikki ja haihtuu yllättäen. Pystyvätkö he enää luottamaan keneenkään pitkään aikaan. Kysyin, onko hän yhtäkään niistä rakastanut oikeasti. "Kaikkia!!!", hän vastasi alta ajan. Jatkoin tiukkaamista, että mutta rakastanut niinkun silleen tuolleen, että olisit niinkuin vaikka ajatellut hänen olevan se kaikkein suurin ja viimeinen ihastuksesi. Hän katsoi minua kuin tyhmää katsotaan ja sanoi: "olen joo, mutta sinähän olet sisareni".
No kiva. Niin pitkällä jo.
Pilaamia?
Vai jalostamia?
Pilaamia.
Jäävät itkemään ja vaikertamaan tyhjän perään, niinkuin siankasvattaja sinun perääsi. En minä sitä jalostuksena voi pitää, että menettää luottamuksensa kaikkiin miehiin. Kas kun kaikki eivät kuitenkaan ole saippuakuplamiehiä. Monelta voi mennä onni ohi siksi, että ei pysty luottamaan keneenkään enää.
Voihan sitä noinkin ajatella. Puhuen edelleen itsestäni, olen varmasti parempi, sekä naisena (ja partnerina parisuhteessa) että ihmisenä nyt päälle kuuskymppisenä ja muutama liitto takanani. Koen olevani vain pitemmälle jalostettu, siis niinkuin ne toisen ja kolmannen polven Pokemonit. Viimeisin kehitysvaiheeni.
No ok. Annan sitten kunniamitalin veljelleni naisten jalostajana.
Ihan eri asia, jos on suhteessa tai liitossa, mikä kariutuu molempien tai toisenkin hyväksyessä sen. Nyt ei olekaan kysymys siitä, vaan aivan erilaisesta jalostamisesta, miehen oman vetovoiman pönkittämisestä toisten ihmisten tunteiden kustannuksella. Monta rautaa tulessa samaan aikaan, eikä itsekään enää muista, kuka tämä tällainen ***** on, jolta tulee sydäntä särkevä kaipaus- ja nyyhkyviesti kännykkään.
Taidamme puhua vähän eri asioista. Minä puhun naisista yleensäkin jotka kasvavat, kaunistuvat ja vahvistuvat koko elämänsä aikana, sinä puhut veljestäsi joka käyttää hyväkseen naisia ja joka "pilaa" naisia.
Niin ja ne naiset tuskin kasvavat, kaunistuvat ja vahvistuvat. Ei itkun turvottamat silmät ja nenästä roiskuva räkä tee ketään naista tee kauniimmaksi. Veljeni pilaamista naisista minä ensin aloin puhumaankin, enkä yleensä naisista, kun joku kyseli pilaamattomien naisten perään, helläsydäminen kuin olen.
Karvaselkäinen,rannekoruinen Jorgos kelpaa jokaiselle Suomalaisnaiselle.
Kaikki vaan eivät pääse yksin matkoille,realisoimaan haavettaan.
Niin, vaikka pääsee, Tuttu turvallinen perusjuntti mies Suomesta luontuu suomalaiseen maisemaan kotoisasti.
Jokaselle on aikansa ja paikkansa, me Suomalaiset ollaan ehkä vähemmän koreita ja siroliikkeisiä selkäkin taitaa olla pitkä ja jalat lyhyet.
Lähestyvä vuorenaika on jälleen osoittava Suomalaisen miehen oikeutuksen olemassaoloonsa.
Ei sovi etelän pulevardi keekoilijat tänne tuiskuun ja loskaan, kun taas se persjalkanen patukka tummissa vaatteissaan on ku huippunsa jalostettu täsmäohjus siin ympäristös.
Esimerkiks mä itte olen toisinaan pikkasen epävarma jossakin etiketin noudattamisis jutuissa.
Toisaalt jos lykkäät mut pimeeseen mettään niin tahti muuttuu, mähän oon ku äitini kohdussa,ei mitään hätää.
Nii, voihan hän olla kaunis katsella:). Mutta muuten liian lipevä miun makkuun.
Minä en ole koskaan ole ollut kiinnostunut halvasta ajanvietteestä. Rakkaudessa en edes kalliista ajanvietteestä.
Tarkoitat toivottavasti halvalla ala-arvoista etkä rahallisesti halpaa?
Niin. Toivottavasti, vaikka maksaahan se niiden rattopoikien tänne tuottaminenkin ja sitten tulee kalliit ylöspitokustannukset jne....ja lopuksi voi jäädä vaikka millainen velkataakka. Kalliiksi voi tulla, rahallisestikin.
Ei vaan, tarkoitin helppoa ja ala-arvoista. Eikö meille opetettu jo ihan pieninä tyttöinä että etelän gigoloiden ja latnalaisten bolerojen valheisiin ei kannata uskoa? Saa vain särkyneen sydämen ja tyhjän pankkitilin.
Mulle käy halapaki ajanviete muttei koskaan sillä ole tekemistä miesten kanssa siinä mielessä.
Älä yleistä.
Kukahan valopää täällä taas kerran on heittänyt lapsen pesuveden mukana.
Missä aloituksessa puhuttiin gigoloista tai rahan perässä metsästävistä tissiblondeista?
Minä puhuin ihan tavan tallaajista, joita asuu muuallakin kuin Suomessa.
Kuka gigolo avioliittoa haluaa, tuskin moni, ja tuskin kukaan järjissään oleva nainen sellaisesta aviomiestä aikoo.
Samalla sanon noin yleisesti. Minulle ei tarvi tulla käskyttämään nikinkäyttöäni.
Suutarit pysykööt lestissään, vaikka se olisi kuinkakin vaikeaa.
Eilisen, jo minulta loppuneen nikin k.k. otin vain alkunikin lyhentääkseni.
Tarkoitettu suomalainen p... siis ed viestini.
k.k.
Ainakaa minuu et siit valopäisyyrest voi syyttää niin monest on muuta toristettu.
En eres sanatarkasti alotusta lukenu ,otin vauhtia matkan varrelta.
Sen verran olin huolissani samanlaisesta nikistä et pisteet kehoitin huomioimaan.
Kun näköjään asiaa kirjottelit niin kehotin jopa samalla nikillä jatkamaan jos joku sinuu tual eri alotukses alko matkimaa nii älä mulle siitä ala.
Minä taisin olla se valopää kun laajensin keskustelua käsittämään mahdolliset syyt miksi 80% monikulttuurisista (Suomessako solmituista?) avioliitoista päätyy eroon.
Samalla kun kerroin omista kokemuksistani (tavallisena tallaajana) aviossa ulkomaalaisen miehen kanssa, niin halusin myös keskustelua siitä miksi nämä avioliitot onnistuvat/eivät onnistu.
Toisaalta taas, kohtalo kuljettaa myös miehiä, eikä vain meitä naisia. Miksi miehet avioituvat ulkomaalaisen naisen kanssa? Rakkaudesta ? Saadakseen rakkaalleen oleskeluluvan? Molemmista syistä?
Vielä yksi näkökohta on miten ja missä tähän ulkomaalaiseen aviopuolisoon on tutustuttu ja kauanko tuntenut ennenkuin sanotaan "tahdon".
Jos tähän nyt joku puolileikillinen kommentti "tissiblondeista" tai "rantalejonista" on tullut joukkoon niin haitanneeko sekään? Voisit yllättyä jos tapaisit ihmisiä (miehiä ja naisia) jotka ovat tuottaneet ulkomailta itseään nuorempia ja kaunimpia (mutta varattomia) puolisoita. Ihan normaalit, järkevät ihmiset, ainakin muissa asioissa.
Sinähän teit erittäin hienosti.
Etkö huomannut, että karvani nousivat pystyyn, kun täällä on alettu gigoloimaan.
Emmää kehtoo enää enentää kookottelua. Mehän ne kyllä erotettaisiin, mutta ei näy aukenevän kaikille.
Minähän en osaakaan muuta puhua, kuin asiaa. Siinähän minun vikani onkin.
En minä suutahtanut sinulle, vaan ihan muualle.
Sinulla ei ole tapana kiivetä vuorelle julistamaan omia käskyjäsi kivitauluista.
Samoin. Kallein ajanviete minulla lienee teatteri. Siihen menee ihan luvattoman paljon rahaa, mutta se sitten onkin ainut huumeeni (tupakkaa ja kahvia lukuunottamatta) ja siitä on pökkyrässä monta päivää jälkeenpäin. Miehiin en ole hintalappuja laittanut koskaan.
Onkos sinulla teatterin kausilippu?Tuleeko se halvemmaksi kuin yksittäin ostetut?
Ei ole mitään kausilippua, kun käyn niin monissa eri teattereissa. Eläkeläisalennuksetkin niissä on aika minimaaliset, jos kaikissa ollenkaan. Ja sitten minulla on sellainen päännousema, että aina on saatava istua siinä kaikkein kalleimmalla paikalla ihan ykkösrivissä, missä näytelijöitten sylki roiskuu päälle ja näkee niitten jokaisen hikipisaran, hampaitten kunnon ja joka vivahduksen ilmeissä. Muuten ei olisi mitään mieltä mennä jonnekin taakse katsomaan näyttelijöitten ääriviivoja.
Minusta paras paikka on siellä katsomon puolivälissä keskellä, sieltä näkee koko lavan ilman et tarttee niskoja väännellä laidasta laitaan.
Näkee siitä keskeltä edestäkin koko lavan. Joskus hätätilanteessa ollut viidennessä rivissä, mutta mielestäni ihan liian kaukana. Eteen osui vielä aika kookas ihminen, joka heilutteli päätään koko ajan sivulta toiselle. Minä siinä mukana samaan tahtiin.
Tiistaina menen katsomaan Chicagon.
http://kulturhusetstadsteatern.se/Teater/Evenemang/Chicago/?scrollTo=content-anchor
Nekin liput varasin jo kesällä mukamas heti kun tuli myyntiin, mutta eka rivin paikkaa ei kerennyt napata ennenkuin marraskuulle vaikka se on nyt mennyt jo pari kuukautta.
Taidettiin taas eksyä ketjun aiheesta. Vaan mistäpä sen tietää, jos sieltä löytyisi lapsilleni vierasmaalainen joku, mikä se piti olla.
Nii, vierasmaalaista ajanvietettä :).
Eipä mitteen, kauemmin asiaa ajateltuani, olen onnellinen, että sain synnytettyä elävän ketjun. OIkein kunnon jälkeläisen, joka potkii ja huutaa. :))
Silti itse en kuvittelisi, että itse olisin koskaan nainut Gunnar-vierasmaalaisen.
No sitäpä ei voi mennä vannomaan jos elämä olisi mennyt toisin, toisia polkuja.
En minäkään. Tarjouksia on kyllä tullut ja hintaakin olisi maksettu, että saavat oleskeluluvan. Ei niin isoa rahaa olekaan, että itseni möisin. Mieluummin vapaa ja onnellinen kuin rikas ja elinkautisessa.
Vannoahan ei kantsi.
Mutta kun parhaat naidaan naapurista. :))
Onneksi on mennyt tähän asti mainiosti, siitä kiitän.
Paljon on elämää, josta minulla ei ole hajuakaan.
Ettet vain itsekin uskonut jonkun latinoboleron juttuja? Muistelen sinun kertoilleen yhtä ja toista...
Älä höpise.
Minulle ei kukaan pienenä tyttönä opettanut sellaista, eikä isonakaan. Jonkunlainen oma vaisto vain varoittanut. En minä ole koskaan tuntenut vetoa etelämaalaisiin miehiin jos niin paljon muihinkaan.
Hyvin oli itävaltalaisen miehen kanssa, nyt leski. Se vain oli rakkautta ensi silmäyksellä, 40 vuotta kestänyttä.
Samoin oma kaukainen sukulaiseni. Viimeksi oltiin puheissa 70-luvulla.
En ole kovinkaan läheltä katsonut liittoa....jossa toinen vierasmaalainen...
Tuli mieleeni tuosta kun taas puhuttaa uusi avioliittolaki...
että ei siitäkään ole satoja vuosia aikaa ...kun avioliitto eri rotujen kesken on ollut kiellettyä....Mustien ja valkoisten välisen avioliiton uskottiin likaavan ja rapauttavan yleisen moraalin...ja koko avioliittoinstituution.... Näin ne käsitteet muuttuvat....
On se ollut aikaa.
Telkkarista joskus seurannut ohjelmaa, jossa erittäin kuulut artistit kertoivat, kuinka heitä kohdeltiin heidän esiintymisravintoloissaan 50- 60-luvuilla.
Kulkea piti palvelijoiden ulko-ovesta.
Ruoka piti tehdä omassa hotellihuoneessa, hotellin ravintolaan ei ollut menemistä.
Voi taivahan talikynttilät, mitä typeryyttä.
Eikö sitten muka ole musta rotu pilannut valkoista kun ovat sekarotuisia tehneet? Tatu Vanhasellahan oli oikein tutkittua tietoa tumman rodun älyllisistä ominaisuuksista. Niistä vain ei saa puhua koska se olisi vastoin uuden siionistisen maailmanjärjestyksen tavoitteita, joita on mm valkoisen rodun hävittäminen ensin ja tumman sitten. Siitäkään ei saa puhua, vaikka todisteet ja tavoitteet ovat kaikkien nähtävillä.
Aatuko se sieltä kurkistelee?
Minä uskon vain yhteen rotuun: siis ihmisrotuun, homo sapiens, kosminen rotu.
Mitä sen väliä mistä se toinen on kuhan yhteen sopii ;D
Mä olen ollut naimisissa kymmeniä vuosia Trinidadin naisen kanssa ja on lapsiakin ja hyvin on menny eikä ole ongelmia ollut.
Hommahan menee siten, että kestä tykkää ja rakastaa niin siitä puoliso.
Onnea vaan elämään kaikille.
Ei mitään väliä, kysyinhän vain omakohtaisia kokemuksia.
Onnea teillekin elämäänne!
Lähes 97% Suomalaisista naisista on matkamuiston tuonut lomakohteistaan ulkomailta. Suomessa mennään matkamuiston kanssa naimisiin. Sitten kun matkamuisto saa oleskelu luvan ja ehkä kansalaisuuden,niinpä matkamuisto ottaa eron ja kusettaa toista Suomi neitoa.Tuollahan niitä ruskea silmä kiharapäitä,sossun elättejä pyörii pilven pimein joka isomman kauppa keskuksen baareissa ja kauppojen kulmilla,etsien "JOTAIN"
Enpä ole moista prossaa missään nähnyt.
Unessako kuulla sä sait sen?
OLEN VIENTI RAKENTAJA! KIERTÄNYT TYÖNI PERÄSSÄ MONET MAAILMAN KOLKAT! NYTKIN LÄHDEN SAKSAN MAILLE 3KUUKAUTTA. POIKAMIEHENÄ HYVÄ OLLA ERONI JÄLKEEN. KOSKA VIENTI RAKENTAJAN MOTTOHAN ON: VAIHTAA KULTAINEN VAIMO KAHTEEN RAUTAISEEN HUORAAN!!
Voi surkua suurta. Millään maailman mammonalla ei saa kultaista vaimoa, se on miehen suurin onni ja autuus, kultaisen miehen.
Hyvä voittaa itselleen hyvää.
RAKKAUSHAN ON SAMA MUTTA KOHTEET VAIHTUU!!
Ei vaihdu, kun sen oikean tapaa. Kaikki eivät tapaa.
itse olen naimisissa israelilaisen kanssa, ja meillä menee erittäin hyvin :)
Ottakaa Vaimo Venäjältä! Ne ovat niin uskollisia ja omistuksen haluisia! Kokemusta minulla on! Asun Turun lähellä ja minulla pieni uudehko maatila metsineen. Tapasin Vologdasta kauniin eronneen naisen ja hänen tyttären 2vuotta sitten jolloin menimme kihloihin myös. Irina tuli käymään luonani,minulla tontilla on muutama visakoivu kasvamassa jotka toin Itä-Suomesta.Irina heti sanoi parhaasta koivusta tämä Irinan koivu ja tämä toinen hänen tyttären Luban koivu. Myöhemminhän Luba saa nämä kaikki ja talonkin,totta kait lupasin mutta kutsua Suomeen en enää lähettänyt,saavat etä kastella visakoivuni ja leikata nurmikot.
@ Venäjä5
Ei oikein auennut tuo sun avioliittosi venakon kanssa....
Siis olet naimisissa Irinasi kanssa jota et enää halua kutsua luoksesi. Olet naimisissa mutta silti asut yksin edelleen, vai mistä kysymys?
Miksi mennä naimisiin jos ei aio viettää aikaa kumppaninsa kanssa? Perijäksikö vain nait jotta saat jättää maatilasi Irinalle ja Irinan tyttärelle? Varo vain ettei Irina lähetä sun luoksesi elinpäivies lyhentäjiä halutessaan nopeuttaa omaisuutesi saantia!!!
Et sitten ymmärtänyt lukemaasi.