Nykyperhe-elämää

En tiedä olenko liian perinteinen, mutta mieheni sukulaisen perheessä jokin kyllä mättää. Eli siellä on 3 lasta kaikkiaan, nuorin menee 1.luokalle ja vanhin menee 5.luokalle. Lapsilla ei ole mitään harrastuksia, vaan kaikki pelaa tietokonepelejä. Vanhemmista myös toinen pelaa tietokonepelejä, ja toinen kuluttaa aikansa tv:n ääressä facebookkia päivittäen. Kaikki ovat neljän seinän sisällä iltapäivät. Sisällä on aina kauhean sotkuista ja pölyä joka puolella. Ruoaksi perhe syö suurimmaksi osaksi valmisruokia, emäntä ei osaa kokata lainkaan, joskus ranskanperunoita osaa laittaa.

Ai mistä tiedän. No siitä, että käyn 1-2 kertaa viikossa siellä höpisemässä ja juomassa kahvia. Ja on tullut kurkattua jääkaappiin, valmisruokia koko kaappi täynnä. Perunoista, lihasta, kasviksista ei tietoakaan. Pelkkää saarioista kaappi täynnä. Emäntä on itsekin sanonut, että hävettää kun ei osaa kokata, mutta on hänen mielestään niin helppoa laittaa ruoka mikroon ja saa heti syödä. Joskus hakevat kotipizzasta pizzan. Onneksi lapset saavat sentään kouluruoan, mutta silti.

Olen monesti pyytänyt heidän lapsista jotain mukaan esim metsäretkelle, elokuviin, huvipuistoon, uimahalliin, jne. Mutta aina sama vastaus, ei ne ehdi kun tietokonepeli on kesken. Lapset tulevat koulusta siis, ja ovat iltakymmeneen saakka tietokoneella. Aikuiset ovat myös tietokoneella tai telkkarin ääressä heti töiden jälkeen koko illan.

Heillä ei koskaan käy ketään vieraita, paitsi minä. Jotenkin käy sääliksi, että kaikki ovat omissa kopeissaan illat, ja kukin käy sitten jääkaapilla ja mikrouunilla silloin kun siltä tuntuu.

Itse olen kasvattanut omat lapseni siihen, että ruoka-aikaan koko perhe syö yhtäaikaa, ja leikit yms saa odottaa sen aikaa. Tietokonepelejä meillä ei edes ole, mitä nyt kännykällä joskus pelaavat autossa kauppareissun ajan, mutta kyllästyvät moiseen aika nopeasti. Järjestän lapsilleni koko ajan kaikenlaista aktiviteettia, harrastuksia, yleensäkin liikunnallisia juttuja sekä oman itsensä toteuttamista. Lapsille on muodostunut monta kaveria, joita tavataan melkein joka toinen päivä. Telkkaria meillä ei juurikaan katsota, vaan olemme paljon ulkona tai harrastusten parissa. Eikä lapsia tarvitse mitenkään patistaa liikunnallisiin harrastuksiin tms, vaan he suorastaan ryntäävät autoon kun vihjaan että kohta lähdetään jonnekin. Ja jos ei mitään keksi, niin varsin äkkiä lapset ovat ulkona jotain koheltamassa. Neljän seinän sisällä he eivät kauaa viihdy, vaan kaipaavat aktiviteetteja. Ja niitä minä koitan parhaani mukaan järjestää. Ja olen yrittänyt mahdollisimman paljon keksiä sellaisia aktiviteettejä, joissa saa miettiä omilla aivoilla, ja kaikki ei ole valmiiksi pureskeltua. Eli se itsensä toteuttaminen on minulla ainakin ollut avainsana.

En tiedä olenko vanhanaikainen. Mutta tietokonepelit eivät minusta ole kovin järkevää ajanvietettä. Luulisi että se surkastuttaa aivot kun illasta toiseen tekee samaa, katsoo jotain kuvaruutua, ja elää siellä jossain mielikuvitusmaailmassa. Luulisi että siinä putoaa todellisuudesta pois, ja ei osaa elää muiden normaalien ihmisten kanssa. Ja sen huomion olen tehnyt, että kyllä nämä lapset eivät oikein osaa meidän lasten kanssa leikkiä, kun joskus harvoin saa ne tietokoneen ruudun ääreltä pois. Esim vuorovaikutustaidot ovat huonot, ja he vain lähinnä seuraavat hämmentyneinä, kun meidän lapset leikkii jotain ulkona riemukkaasti. He ovat ulkona kuin vieraassa maailmassa, eivätkä osaa tehdä siellä mitään. Hyvin äkkiä he livahtavat takaisin sisälle, ja ovat heti tietokoneen ääressä.

Mitäs mieltä tämmöisestä? Asiahan ei tietysti minulle kuulu, mutta, niin, herättää vain itsessä hämmennystä. Mitä mieltä siis?