Onko teillä kokemusta rajattomuudesta.
Siis sellaisesta, että vaikka yhdet sisarukset ovat olleet meillä jo 8 vuotta, niin rajattomuutta tulee joka saralla.
Eivät osaa säännöstellä ruokaa tai mitään.
puuron päälle laitetaan sokeria enemmän mitä puuroa on tms.
Jos keittää perunoita, keitetään heti 20 kg.
Sitä mitä tehdään, tehdään heti kunnolla, ei ymmärretä rajoittaa, jos ei sano joka kerta.
Seuraavalla kerralla ei enään muisteta neuvoja.
Siis sellaisesta, että vaikka yhdet sisarukset ovat olleet meillä jo 8 vuotta, niin rajattomuutta tulee joka saralla.
Eivät osaa säännöstellä ruokaa tai mitään.
puuron päälle laitetaan sokeria enemmän mitä puuroa on tms.
Jos keittää perunoita, keitetään heti 20 kg.
Sitä mitä tehdään, tehdään heti kunnolla, ei ymmärretä rajoittaa, jos ei sano joka kerta.
Seuraavalla kerralla ei enään muisteta neuvoja.
Vastaukset 5
Vanhimmat
joka lapsella.
minun omat bioni eivät ikinä koko elämänsä aikana 14 ja 11v ole tuollaiseen sortuneet. eivät myöskään muut tuntemani ns. normaalit/normaali kotioloissa kasvaneet lapset.
joko sinulla ei ole omia biolapsia etkä ole ns. tavallisen keskivertoperheenlapsien kyvykkyyteen tutustunut, niin saatat toki pitää tätä normaalina. olet siis sijaisvanhempi joka on lapsettomana saanut sijaislapsen ja pidät normaalina kaikkea mitä esiin tulee. TAI SITTEN OLET PROVO.
meillä biolapset ovat osanneet jo 7 vuotiaasta keittää 2-3 perunaa per perheenjäsen ilman eri selitystä. lämmittää mikrossa ruokansa ja nnostella niin puuronsa kuin sokerinsakin.
kyse lienee syvemmällä kuin puurolautasella.
oletko alkuperäinen käynyt perheneuvolan testeissä? jokin nyt mättää ja pahasti jos kahdeksan vuotta opastusta ei normaalin lapsen käytökseen vaikuta. tarvitsette ihan takuulla apua. muutakin kuin ilkeilyä täällä.
meillä ylenpalttiseen makeansyöntiin auttoi raju yliannos sokeria siirapilla kostutettuna. ei ole tarvinnut sen jälkeenpelätä sokeria tuhlattavan. mutta kaikki riippuu lapsesta ja hänen taustastaan. keino joko tepsii tai sitten ei.
Molemmilla lapsilla terapiaa yli kahdeksan vuoden
ajalla.
Toisella on diagnooseja, mutta toisella ei (15-v)
psykiatrin mielestä ihan ok, koska osaa olla terapiassa 45 min ihan normaali ja fiksu
Meillä moista esiintyy toisella sijoituista lapsista (7v). Varsinkin jos ei olla valvomassa sokerin käyttöä sitä menee ihan varmasti puuroon useampi kun ne kaksi sovittua lusikallista, samoin on kaakaojauhon kanssa. Muuhun ruokatouhuihin ei meillä ole vielä paljon osallistuttu ihan vain pienen iän vuoksi. Makea on ainakin sellanen, josta minun mielestäni nämä ko. lapset hakevat jotakin tiettyä mielihyvää. Rajat ovat hakusessa asiassa kun asiassa, vaihtelevasti kuitenkin taantuen ja kehittyen. Olen vain pannut merkille että tämä kaikki rumpa vaatii todella tiukat rajat ja selvityksen miksi miksi miksi ja miksi. Pienikin lipsuminen rajoissa taannuttaa. Mietin vain missä vika on jos kahdeksaan vuoteen ei ole mitään tuloksia kun meilläkin on vaikea hoitoinen lapsi ja n.vuodessa on edetty paljon.
Kannttaa varmaan jutella asiantuntijoiden kanssa, oletko saanut työnohjausta??
Heippa!
Niin kyllä meilläkin pitää muistuttaa asioista tämän tästä ja katsoa aamusella, onko kaikki vaatteet päällä ja epäilen, että jokin varasto on kertynyt kerhoihin ja kouluun, kun usein on pipot, sukat jne...hukassa, mutta kuulemma on ne muillakin lapsilla monilla samoin.
Toiset ovat huolettomampia luonteeltaan, kuin toiset.
Sokeri purkkia ei meillä pöydässä pidetä ja lapset syövät puuronsa ihan hyvin ilman sokeria.
Rajoista pidetään tiukasti kiinni, sen olen huomannut, jos rupeaa lipsumaan, se luo turvattomuutta, vaikkei se kivaa aina itestä olekaan olla tiukkana ja se viekin paljon voimia.