Kaikki te joilla on oma ihana nöffi, haluaisin lukea tarinoita koirastanne. Onko koiranne yhtä huumorintajuinen ja vilkas kuin meidän? Haukkuuko paljon? Onko vahtiainesta (muuta kuin iso koko)?Meidän vanhus on vieläkin kuin pikkupentu!
Nöffeliinit
Mantsi
12287
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Nyt se on jo kuollut vanhuuteen mut kova oli vahtii..
Piti vesimittarin lukijan pari tuntia varastos kun luuli sitä varkaaksi, ja uimisesta ei tullu mitään jos koira oli jäänyt vapaaksi.
Ei kovin kova haukkumaan ollut.
Moninkertainen suomenmuotovalio tittelin se sai näyttelyistä.
Moi!
En itse omista nöffiä, mutta ajattelin että itse voisit kertoa omasta nöffistäsi kaiken mitä haluat/jaksat.
Olen jo pitkään halunnut nöffin, mutta en ole vielä sitä ostanut.
Joten otan mielelläni "irti" kaiken mitä kokeneet nöffin omistajat kertovat :)
Nöffi on maailman ihanin koira! Se on erittäin lempeä ja huumorintajuinen. Meidän neitimme on kohta jo 10-vuotias vanhus, mutta siltikin vielä ihan kakara..Nöffithän elää n.8-10 vuotiaiksi. Onhan tietysti vähäistä rauhottumista tapahtunut, mutta edelleen se on hyvin eloisa, pirteä ja riehakas! Se oli kerran näyttelyssä ja siitä sanottiin että viekää se kotio kasvamaan! Se on oma persoonansa, mutta parempi niin kuin raihnainen ja apaattinen. Sen jatkuvaa iloa on ihana katsella. Mutta nöffimme on myös herkkä! Loukkaantumisen näkee helposti sen kasvoilta, mutta kauaa se ei ole vihainen, vaan rakastaa sinut läpimäräksi!! Märäksi tosiaankin, varsinkin juomisen jälkeen! Sairastellut nöffimme on todella vähän, mutta kaverini nöffi ei tee muuta kuin sairastelee (se on myös pienikokoinen). Meidän neitimme pääsi lihomaan leikkauksen jälkeen ja on vieläkin ylipainoinen. Ennen leikkausta se oli hieman nirso! Sille tuli märkäkohtu joka tarvi leikata. Iho-ongelmia voi sillointällöin ilmaantua, mutta meillä ne onneksi ovat jääneet aika vähäisiksi. Mutta pyydänkin sinua kyselemään enemmän, että tiedän paremmin kertoa. Kerrottavaa olisikin vaikka kirjan verran, siksi on parempi että kysyt, että vältytään pitkiltä selostuksilta ja että pääpiirteittäin saisit kuvan nöffeistä. Eli kysy mitä sinua kiinnostaa ja toivonkin että myös muut nöffeilijät vastaisivat niihin. Jokainen koira on kuitenkin oma persoonansa ja veikkaankin että kaikki nöffit on melkoisia persoonia ja vain hyvällä tavalla! Niihin rakastuu hetkessä ja ne rakastavat kaikkia! Yhtäkään vihaista nöffiä en ole vielä tavannut!
Meillä on 3,5-vuotias musta nöffi-neiti emma nimeltään:) koirilimme on "silmäterämme", äiskän ja ukon oma vaavi..etenkin ukon koira, sillä ukko antaa helpommin herkkuja-kuivaa leipää..!;) neitimme on todella ihana luonteeltaan, eloisa mutta osaa myös nauttia myöhään nukkumisesta..silmät lurpottaa jos ei herkkuja tipu&muutenkin osaa murjottamisen taidon..helppo kuitenkin saada taas puolelleen!napatuuletus on neitimme erikoisuus(??? onko muita???) : eli kun oikeen on kiva köllötellä niin selälleen heittäytyy tuo pienokainen,tassut kohti taivasta!;) kissammekin on ottanut neidistä mallia..kun parannuimme pitkittyneestä korvatulehduksesta syksyllä, oli ilo ylimmillään!neiti alkoi haukkumaan ulkona juostessaan ihan vaan haukkumisen ilosta!ja juokseminen&muu riehuminen tuli taas pentuajoilta mieleen..tai noh,pentuhan se neiti on vieläkin..yritti alkaa uhitteleenki kuin pahainen kakara, mutta lempeän kovalla kädellä siitä selvittiin..perusjutut koulutuksesta osaamme, muita juttuja saa emäntä itte tehdä jos huvittaa..neitiä ei huvita;) kaupan edessä osataan odottaa, kerran vaan joutui muriseen pultsarille!muuten ei meidän neiti ole haukkunu vieraita, kaikki otetaan ilolla ja "lenkutuksella"vastaan=D Otamme jossain vaiheessa toisen nöffin emman kaveriksi, ellei sitten tehdä pentuja..iho-ongelmia oli nuorempana,nyt vain pieniä hot spotteja sillon tällön.karvaa lähtee,etenki juoksua ennen ja sen aikana..ulkona olemisesta neiti nauttii,etenkin pakkasella!parvekkeelle pitää päästä(asumme kerrostalossa), ja sieltä osataan pyytää takas sisälle "koputtamalla" seinää tassulla..=D Että sellanen on meidän päiväsäteemme!
minkä kokoinen teidän kerrostalokämppänne on? Onko koira viihtyny hyvin? Mones kerros? ym..
Ajattelin vain kun itsekkin asun kerrostalossa...
Onko sulla muuten muita koiria? Ajattelin vaan että ollaanko jo juteltu tuolla muista aiheista. Meidän nöffykkä on joskus asunut kerrostalossa. Siellä se oleili kanssa parvekkeella ja tuntui ihan viihtyvän koska oli kerrostaloelämään kasvanut. Nykyään tosin se asumismuoto on kostautunut siten, että vaikka nyt olisi pihaa, niin neiti ei siellä viihdy vaan haluaa olla seuroissa!
Minä, Mantsi-nöffis olen kanssa musta. Meillä äiskä on yleensä se joka minua hemmottelee herkuilla, usein kanssa korpuilla tai joskus jollain muulla hyvällä. Mä olen kans aika unikeko! Nukun mitä ihmeellisimmissä asennoissa, myös selällään. Lonkkavikaa minulla ei ainakaan ole kun löhöän usein myös "sammakko-asennossa". Minusta on vanhemmiten tullut kova haukkumaan. Usein kun ovi avataan ja olen lähdössä ulos, minä vain varmuuden vuoksi haukahdan pari kertaa että kaikki tietävät että tämä iso musta kuningatar on saapumassa. Joskus lenkillä tympäännyn haistelemiseen, joten silloin alan oleen uteliaampi ohikulkijoista ym. Joskus en ole niitä huomaavinaankaan! Minulla on aika pörröinen pää ja siinä on hassu irokeesi! Pienenä kanssa yritin kerran pistää vastaan, kun oli muka väärin että kalvoin tuolin jalat! Jäin toiseksi, mutta hyvä niin, sillä eivät noi tiedä että olen kuitenkin oikeasti ykkönen. Olenhan jo niin isokin! Niille kannattaa olla vain todella lempeä niin kaikki sujuu mukavammin ja minä olen tyytyväinen ollessani kuitenkin heidän tietämättään paikan pomo. Kyllä sinäkin kuitenkin siitä vielä rauhoitut ja viisastut iän myötä! Kaikki me koetaan toi hullu nuoruus, mutta minä olen aika pöhkö vieläkin! Joskus näytän heille hieman jääräpäisyyttäni, ja ensiksi saan nuhteluja mutta eivät he kovin kauaa voi olla vihaisia kun katson heitä lempeillä silmilläni. Jos joudun kaupan edessä yksin odottamaan, minua ottaa päähän että en päässyt mukaan sisälle kauppaan. Alan yleensä kiljumaan. Sinähän kova tapaus olet kun pulsulle murisit! Voisin kuitenkin itsekkin vastaavanlaisessa tapauksessa vähän uhkailla häirikköä...mutta varmaan sinullakin se on erittäin harvinaista! Minunkin iho-ongelmat jäivät iän myötä pois, pikkuisia sellaisia lukuunottamatta..Imuri meillä kanssa pauhaa päivittäin, kun kuulemma karvastan kanssa niin paljon. Minä en siitä välitä!! Pentuja en itse ole koskaan saanut ja impikin olen vielä! Joskus lapsenani oli semmoinen krokotiili, mutta se heitettiin kaappiin ja minut leikattiin pian sen jälkeen. Kohtuni oli täynnä mätää. Noh, on minulla onneksi tossa pikkusisko jota joskus kiusata. Hoivata en enää jaksa, mutta sisko hoivaa minua paljon kyllä. Olen aika tunteikas koira. En kyllä enää liiemmin ajattele pikkuisia, olen jo niin vanha...ja leikattu. Minulla ei ole kuin kerran ollut korvatulehdus, muuten olen ollut melko terve! Ilolla kanssa otan aina vieraat vastaan, muutaman haukun kera ja iloisesti eteenpäin jytäämällä! Keinuen, lenkuttaen ja joskus kuulemma myös luikerrellen. On hauskaa kun mummu tulee kylään, niin haen aina sen laukusta pullapaketin. Silloin olen todella iloinen, kerran jopa pääsi ilopissa alle!! Ikävästä aina joskus talvisin venäyttelen itseäni, mutta onneksi jalkani parenevat pian, varsinkin hieronnan avulla. Ulkona en sitten yhtään viihdy yksin! Mielestäni olen sisä- ja seurakoira! Vauveli mä kuitenkin noille kuulemma olen!
Mulla on kultainen noutaja, mutta se asustaa tällä hetkellä mun vanhempien luona. Ajattelin että sen on mukavampi olla omakotitalossa, kun itse muutin kerrostaloon kolmanteen kerrokseen.
En kyl tiiä ollaanko jutskailtu aiemmin.
Mites ne nöffien lonkat? Eiks ne oo aika usein ongelmalliset, jos koira asuu kerrostalossa...kun on ne rappuset.
Meillä on söpö nöffi sen nimi on nana.se on kauhean kiltti ja järkevä(osittain)se kuolaa ihan hullun lailla.se vahtii taloamme kuin hullu se haukkuu vaikkei kukaan edes tulisi.sillä alko menkat eikä sitä voi päästää enää yksin pihalle...
sitte ne viihtyisivät keskenään ja Amaudeus olisi isäntänsä seuralainen
Itselläni ei ole nöffiä, mutta sen hankkimista olen jo harkinnut pari vuotta kun muutin pois kotoa. Olisin kiinnostunut kuulemaan kommentteja niiden kasvattajista, miel. Etelä-Suomessa olevista. Mites ne nöffinen omistajat ovat pärjänneet jotka asuvat kerrostalossa? Asun kolmannessa kerroksessa eikä talossa ole hissiä. Kaverini nöffi joskus liukastui rappusissa eikä sen jälkeen uskaltanut kulkea niissä samoin tuttuni landseerille kävi näin. Onko kokemuksia? Mitä harrastatte nöffinne kanssa? Olen aivan hullaantunut vesipelastukseen, onko kokemuksia?
ei tietenkään ole nöffille se ihannepaikka asua, jo pelkään koonkin vuoksi, mutta usein kuitenkin näin on. Rappuset voivat muodostautua lonkkien kannalta ongelmaksi.