purkautumisia

Eikö kategoriointi ole juuri turhaa siinä vaiheessa, kun hakee oikeaa rakkautta ja parisuhdetta. Siinä ei paljon jotkut napapaidat ja höyhenet ynnä muut ulkonäköseikat paina. Kannattaa miettiä mitä oikeastaan itse haluat parisuhteelta. Et varmaankaan pinnallista ulkonäköön perustuvaa seksisuhdetta?

Jos halusi tuntuvat olevan ristiriidassa keskenään niin ehkä et ole vielä valmis vakavaan suhteeseen. Itsekin mietit, "Onko toisen ihmisen löytäminen OIKEASTI parasta, mitä voi odottaa elämältä?" Eli vastauksen tiedät vain sinä. Tunnut kuitenkin kaipaavan jotain vakituisempaa jollain tasolla. Sinuna antaisin ajan kulua rauhassa ja olisin ottamatta paineita rakastumisesta. Jos asia painaa sinua kovin, suosittelen syvällistä keskustelemista asiasta jonkun fiksun kanssa. Siten saat selville omia tuntemuksiasi.

Roolijako ja muut riippuvat täysin parisuhteen osapuolista, ei ole olemassa MITÄÄN sääntöä. Asiat lutviutuvat kuin itsestään sitten kun aika tulee. Elä ja nauti!

Herra jumala, minäkin olen homo!

Jos ei osaa määritellä mitä tuntee, niin tunteeko silloin yhtään mitään? Ja jos tuntee tuntevansa jotain, niin mistä voi tietää, että tunne on juuri rakkautta?

Toisen ihmisen löytämen on varmasti miellyttävä kokemus (allekirjoittanut ei ole vielä sitä kokenut), mutta onko se onko parasta, mitä voi odottaa elämältä? Voi ollakin. Kun tuntee rakastavansa, niin kaikki ei välttämättä ole vielä täydellistä; sitten kun on rakastunut, ja tuntee tulevansa rakastetuksi, niin se lienee sangen ihanaa. Mitä tulee taiteilijoihin, niin he elänevät jossain määrin askeettistä elämää.

Kuka on sanonut, että ystävyyden pitää tulla ennen rakkautta? Niinhän se yleensä (kai) menee, mutta ei se ole kuin korkeintaan sääntö, josta on ainakin yksi poikkeus. Voihan rakastua ensisilmäykseltä.

Voiko olla seksiä ilman intohimoa? Voi ehkä ollakin, mutta se ei ole silloin parasta mahdollista seksiä. En pidä nolona sitä, jos sattuu. Tämä siksi, että itseänikin sattuu ajoittain, mutta se on vain harjoittelun puutetta. Ko. homman voi hoitaa myös sattumatta.

Ei roolijakoa yleensä noin vain tehdä, vaan se on olemassa luonnostaan. Ei kuitenkaan aina. Kai herkkiä heterojakin voi olla, vai voiko? Herkkyys ei liene paras mahdollinen suure homouden määrässä, mutta, toisaalta, ei tule parempaakaan suuretta mieleen.

Homot vs. heterot -tilanne ei ole suotavaa, pitäisi pyrkiä homot heterot -tilanteeseen. SETA on olemassa, mutta joskus se tuntuu yhtä turhalta yhdistykseltä kuin Lihasulan Martat. Ehkä yhden pitäminen on hyvä asia yksilötasolla.

Heteromiehet ovat kiehtovia lähinnä "fenotyypin" osalta, mutta elintavat eivät vähämpää voisi kiehtoa.
Eihän saavuttamattomuus voi olla kaiken esteenä, kun jotain on kumminkin tapahtunut. Kieltämättä se on monen esteenä. Miksi muuttaa olotilaa, kun sen kanssa on tullut toimeen tähänkin mennessä?

Ajatuksia, herranen aika.