Katselin tuossa TV-1 lauantaijännäriä, sitä poliisijuttua. Jutun lopussa oli onnellinen kohtaus kun hyvät näyttelijät halasivat toisiaan jutun ratkettua.
...kele ikäjätkällä kihosi tippa linssiin.
Kuten sanottu, höpsö on höpsö, ikänsä.
...kele ikäjätkällä kihosi tippa linssiin.
Kuten sanottu, höpsö on höpsö, ikänsä.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Tanagle samat höpsöyvet. Katteltiin DVD filmiä Felmanin pelto tapahtumista kun siinä muisteltiin siellä ollutta vankileiriä. Se oli sovintoon pyrkivä filmi ettei osapuolet enää syyttelis toisiaan kun eivät enää elossakaan ole.
Pyyhkäsin silmäkulmia niin toiset sanoivat ettei sentään tuommosesta kannata vetistellä. Minkä teet kun höpsö elläytyy niin siihen historiaan.
Nuo v, 1918 tapahtumat järkyttävät yhä mieltä niin itseltä kuin tuhansilta muilta suomalaisilta. Se viimeisin vankileiri Hangossa päin...kosto oli kauheaa.
Ei sille mielelleen mitään voi panee laittaen silmäkulman märrääks kuten hämpsyt ennen sanoivat.
Minusta on ehjän ihmisen merkki jos osaa eläytyä, eihän niin tunteeton saisi olla ettei empatia nosta päätään kun näkee jotakin sydäntä liikuttavaa.
Itse katselin filmiä tulivuoren purkauksesta, hyvä ja jännittävä filmi olikin saunaillan päätteeksi.
Pientä stressiä koen päätettyäni laittaa asuntoni myyntiin, joskin nyt jo tuumailen mitä otan mukaani ja mitä en. Pitkään myyntiaikaan voi kyllä varautua,, niin tottuu jo ajatukseen.
Hyvää illanjatkoa ja
Onnellista Isänpäivää kaikille isille ja vaareille!
Minä itkin suen kollaa, kun mediasta luin kuolevan naisen ja 25-vuotiaan hevosen jäähyväisistä.
Kiitän Sini-sirkkua lämpimistä sanoista. Kuluva vuosi on ollut kuluttava ja rasittava noin henk.koht. mielessä. Pahinta on elämänhallinnan menettäminen.
Siinä määrin, että tuntuu hyvältä tuo edessä häämöttävä "takaseinä".
Tuolla toisella palstalla mies tuskaili edessäolevan isänpäivän kanssa. Sanoi olevan sen paha paikka.
Sisäisten ongelmieni takia olen olen onnellinen, ettei syntymättömien lapsieni tarvi kokea maailman nurjaa puolta raadollisimmillaan.
Luulen, että olisin repinyt heidät sisäisesti rikki ja kirpoamaan syntymänsä. Kun itse ei ole tarpeeksi hyvä mielestään, se yritetään toteuttaa lapsissa.
Uhrautuvalle ja nöyrälle sankari-isälleni liputan edes henkisesti. Olin hänelle iso pettymys. Ehkä poutapilven päällä paiskaamme ylävitoset, noin fiktiivisessä mielessä.
Tuo viimeinen kpl viestissäsi sai minut painamaan plussaa , minkäs ihminen tunteilleen voi.
En ollut isälle pettymys, ehkä olin yllätys päinvastaiseen suuntaan, tarkoitan vain, jos pystyisin hänen kanssaan vielä ylävitoset paiskaamaan, niin kuolisin onnellisena. - Sitten kun sen aika tulee.
Nuo muistot tuosta kapina-ajaksi nimitetystä, koskettavat kyllä käsittämättömyydellään.
Torpparien jälkeläisenä on mieltäni järkyttäneet nuo hirvittävät teot, joiden kohteeksi punavangit joutuivat esim. Tammisaaressa, josta täälläkin mainittiin.
Eivät saaneet meikäpojat tietää, että kapina syntyi kun Eduskunta hajoitettiin vsemmistovoiton takia. Olen muuten tehnyt töitä aika pitkään aika pitkään entisen punavangin kanssa, joka ensimmäisenä vangittiin Hämeenlinnassa. Aivan hillitön velmu ja tarinoiden kertoja oli tuo vahus. Kertoi mm. varastaneensa vanginvartijan saappaatkin vankina ollessaa.
Mitä tulee Sinuun capt. cöpenic, jonka hienon nimimerkin olen joskus "suomentanut" köpikapuksi, ikäänkuin ruuneperilaisittain.
Olet elämäsi suuri sankari ja suorittaja, oikea jätkien jätkä, josta voit tuntea ylpeyttä
Tiedän oman vammaisen menneisyyteni ja asemani palstallakin. .Olen palstan haukutuin, niin kuin jjoutava kirjoitti monien muiden ohessa.
Hyviä hetkiä edetessämme kohti "takaseinää", jonka minä kohtaan kolme vuotta aiemmin sinua.
Vaikka aiheesta oletkin haukutuin, en kuitenkaan hauku vaan kunnioitan tietouttasi ja panyeutumistasi palstaan.
Punikki isäni, silloin 18vuotias oli kaverinsa kanssa kävelemässä Hyvinkään kylän työväentalolle koska sieltä kuului torvisoittoa eivätkä tienneet että Saksalaiset siellä jo soitteli.
Miten pojille olisi käynyt ellei joku tuttu tuli vastaan ja neuvoi heittämään kaikki punaisten merkit ja kiväärit pois ja olemaan mistään mitään tietämättömiä.
Ruune, olet useasti kirjoittanut olevasi haukutuin, jopa ylivoimaisesti. Pitäneekö edes paikkaansa ja virhemarginaaliin luulen tuo väite kaatuu.
Pysytään pinnalla ja kapinaa`!
Aivan Ruuneperi, eteenpäin se on elävän mieli vaikka kontaten kotio joskus. Niitä tasaisia osuuksia elämän rallipoluilla tulee eteen harvakseltaan.
Filosofi Eino Kaila sanoi jossakin teoksessaan, että elämä on puurtamista, vastaantulevien vaikeuksien voittamista. Kuitenkin niin, että hyviä hetkiä on sen verran että elämä tuntuu mielekkäältä.
...niin mutta ku---
täälä on joku kapteeniki jolta puuttuu vain tähdet ja ruunen haukutuin haju..
ei Kai pääse edes listoille kun kukaan ei ymmärrä hänen etikkaans ryypätä ees
Nappaanpa viestin tähän höpsettely ketjuun. Ehkä tunnen jonkinlaista sympatiaa tässä esiintyneitä kohtaan. En kuitenkaan niin paljoa, että väkisin kuokkavieraaksi änkeäisin. Kunhan pistäydyn.
Täytyy myöntää, että joskus elokuvista, tai muista kertomuksista silmänurkkani kostuu. Sen on vain merkki, että olen eläytynyt jopa fiktioonkin. Yleensä enemmän olen saanut mainintoja "kivikasvoisuudestani", vaikka nauraakin osaan. Sanotaan, että yskiminen tarttuu, mutta en ole esim. hautajaisissa kyynelehtimään herennyt. Se asia on jo tullut käsitellyksi, enkä ole sipulia taskuuni piilottanut viritystä tehostamaan.
Olenhan sen verran elämässäni oppinut kolhuja vastaanottamaan, että kyllä se menee aidan vitaksen tavoin, kestää vaikka heikolta näyttäisikin.
Mitä Ruuneperin kunniaan palstan haukutuimpana tulee, ei se ole aivan tuulesta temmattu, mutta kyllä siinäkin kilpailija löytyy. Voihan tuon "tittelin" niinkin käsittää, että parasta huonoimmat haukkuu. Sehän tuntuu jo paljon helpommalta.
Niin, elämänhallinta välillä on tuntunut olevan hiuskarvan varassa. Ei sillekään ole voinut mitään, kun minullakin huonommassa jamassa olevan elämästä kiinni saaminen on ollut elämäntehtävä, nyt sen voi sanoa, kun omatkin voimat alkavat välillä, siis välillä hiipua. Voiman puuskia tulee vielä kuitenkin, kun ymmärtää omat vaatimattomat vaivansa jättää sivummalle, mutta itsestäänkin on pidettävä huolta, jotta jaksaa vielä muutaman ajan, ehkä vuoden kaksi voimansa tunnossa pysyä. Olen niin luvannut. Muita tavoitteita ei enää olekaan, joutaahan sitten jo rauhallisin mielin lepoon. Ihan hymyillen.