Turhasta puheesta.
Kun lopettaa turhan puheen; (kun on päässyt pisteeseen ettei sitä enää tarvitse) tulee avanneeksi sisältään todella paljon luovia voimavaroja. Se vapauttaa.
Siksikö niin moni buddhalainen munkki on hyvin vaitonainen, hänellä ei vain ole tarvetta puhua? Eihän se ole ainoa kommunikaation muoto. Kun lopettaa turhan puheen kaikki muuttu kirkaammaksi ja tarkemmaksi ja ennen kaikkea pääsee lähemmäs sitä omaa buddhhaansa. Eikä silti tarvitse mykäksi alkaa.
Vai?
Kun lopettaa turhan puheen; (kun on päässyt pisteeseen ettei sitä enää tarvitse) tulee avanneeksi sisältään todella paljon luovia voimavaroja. Se vapauttaa.
Siksikö niin moni buddhalainen munkki on hyvin vaitonainen, hänellä ei vain ole tarvetta puhua? Eihän se ole ainoa kommunikaation muoto. Kun lopettaa turhan puheen kaikki muuttu kirkaammaksi ja tarkemmaksi ja ennen kaikkea pääsee lähemmäs sitä omaa buddhhaansa. Eikä silti tarvitse mykäksi alkaa.
Vai?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Puhutaanko puhumisen lopettamisesta? Omassa viestissäsi oli yli 60 sanaa. Olivatko ne turhia?
Puhutaanko puhumisen lopettamisesta? Omassa viestissäsi oli yli 60 sanaa. Olivatko ne turhia?
Kaputseassa on sanonta: "kieltä on helppo liikuttaa, siinä ei ole luita"
Buddha opetti valaistumisen neljästä tasosta.
Muistaakseni ekassa häviää valehtelu, tokassa tilanne puheen suhteen ei muutu, kolmannessa häviää ilkeä puhe ja juoruilu ja vasta neljännessä eli vasta sitten kun on täysin valaistunut häviää turha jutustelu(useless chatter).
Eli tiukassa istuu tämä juttelun tarve, siksihän meillä on näitä keskustelupalstoja.
Tosin kyllä täällä hyödyllinenkin tieto liikkuu.
Eräs buudhalainen maallikko päätti lopettaa kolmeksi kuukaudeksi juoruilun ja muista pahan puhumisen, hän sanoi että 95% puhumisen kokonaismäärästä hävisi, että paljon me juoruillaan.
huom. jotkut voivat luonnostaan jo alunalkaen olla äärimmäisen rehellisiä joten se että ei koskaan valehtele ei tarkoita että on saavuttanut valaistumisen ensimmäisen asteen.
sanojalle: Kyllä, tuo viesti oli oikeasti ihan turha (mutta silti itseäni auttava sillä oivalsin yön aikana vastauksen). Minun ei tosin tarvinnut lähteä laskemaan turhien sanojeni määrää.
Tco: kiitos, sain paljon mietiskeltävää. Niin kauan kun juttelusta on hyötyä, sellaista joka vie eteenpäin se on kai hyvä olla olemassa.
Vietin juuri ystäväni kanssa kaksi tuntia. Emme puhuneet mitään, silti kommunikoimme syvällä tasolla. Hieno ja kasvattava kokemus.
Mielenkiintoista. Siinä vaan on aika paljon tulkinnan varaa, että mikä on turhaa puhetta. Kuivaa informaatiota, vai tunteilla tai huumorilla mehustettu? Turha höpötys ja omien heikkouksien paljastus tietyssä valossa on myös taitolaji. Onko tähän annettu mitään ohjehia buddhalaisittain?