Tätä samaa oon kestänyt jo aika pitkään.
Nyt päälle vuoden ollut säännöllistä pahaa oloa, ja puolen vuoden ajan ollut jokapäiväistä ja alkanut olla vähän vakavampaa.
Kesän kärsin unettomuudesta ja itkettyäkin tuli useammin.
On ollut tyhjä olo toisesta luokasta asti kun vaihdoin koulua ja mua alettiin kiusaamaan. Kolmannellakin jatkui kiusaaminen uusien tyyppien toimesta.
Tällöin mietin ensimmäistä kertaa josko kuolema korjaisi kaiken.
Neljäs luokka meni aika huonosti, koitin unohtaa pahan olon roikkumalla ulkona jatkuvasti kavereiden kanssa, eikä läksyjäkään tullut hirveästi tehtyä.
Viiltelin jonkin verran ja oli taas itsemurha-ajatuksia.
Viidennellä kaikki hieman kirkastui,
mutta kaikki käänty taas perseelleen kuutosluokan syksyllä.
Vuoden vaihteesta sitten lähti lopulta alamäki.
Aloin taas viillellä ja eritäydyin kaikista täysin.
Viilloista tuli syvempiä ja pidempiä kuin ennen.
Tää oli mun sen aikainen ahdistuksen pakokeino.
Aloitin sitten tänä syksynä seitsemännen luokan,
ja välillä saattaa poikkeuksellisesti olla hieman parempi olo.
Olen vielä viime aikoina viillellyt hieman,
mutta koitan pitää itseni satuttamisen vain ajatuksina.
Yritin ensimmäisen kerran itsemurhaa, mutta se epäonnistui.
Äiti on huomannut mun viiltelyjäljet mutta mulla on vaikeuksia puhua sille.
Isällekkään en voisi puhua.
Olen käynyt seitsemännen luokan aikana kerran koulupsykologilla,
mutta se ei auttanut mitään, ja tuntui hieman tyhmältä siellä.
Inhoan empatiaa ja säälittelyjä, joka hankaloittaa kenellekkään puhumista.
Mukavaa jos jaksat lukea tuon, mutta ei tarvitse.
Mun oikea kysymys on että missä voisin puhua jollekkin näistä asioista ja tarvittaessa saada diagnoosin. Haluaisin päästä pykiatrin puheille,
mutta nämä käynnit ovat kuitenkin aika kalliita, enkä haluaisi pyytää jotain tällaista kun perheemme tulot eivät muutenkaan ole kovin suuret.
Tuntuu että olen karmea taakka muulle perheelle henkisesti ja rahallisesti,
enkä haluaisi vain lisätä taakkaa koska mulla on päässä vikaa.
Nyt päälle vuoden ollut säännöllistä pahaa oloa, ja puolen vuoden ajan ollut jokapäiväistä ja alkanut olla vähän vakavampaa.
Kesän kärsin unettomuudesta ja itkettyäkin tuli useammin.
On ollut tyhjä olo toisesta luokasta asti kun vaihdoin koulua ja mua alettiin kiusaamaan. Kolmannellakin jatkui kiusaaminen uusien tyyppien toimesta.
Tällöin mietin ensimmäistä kertaa josko kuolema korjaisi kaiken.
Neljäs luokka meni aika huonosti, koitin unohtaa pahan olon roikkumalla ulkona jatkuvasti kavereiden kanssa, eikä läksyjäkään tullut hirveästi tehtyä.
Viiltelin jonkin verran ja oli taas itsemurha-ajatuksia.
Viidennellä kaikki hieman kirkastui,
mutta kaikki käänty taas perseelleen kuutosluokan syksyllä.
Vuoden vaihteesta sitten lähti lopulta alamäki.
Aloin taas viillellä ja eritäydyin kaikista täysin.
Viilloista tuli syvempiä ja pidempiä kuin ennen.
Tää oli mun sen aikainen ahdistuksen pakokeino.
Aloitin sitten tänä syksynä seitsemännen luokan,
ja välillä saattaa poikkeuksellisesti olla hieman parempi olo.
Olen vielä viime aikoina viillellyt hieman,
mutta koitan pitää itseni satuttamisen vain ajatuksina.
Yritin ensimmäisen kerran itsemurhaa, mutta se epäonnistui.
Äiti on huomannut mun viiltelyjäljet mutta mulla on vaikeuksia puhua sille.
Isällekkään en voisi puhua.
Olen käynyt seitsemännen luokan aikana kerran koulupsykologilla,
mutta se ei auttanut mitään, ja tuntui hieman tyhmältä siellä.
Inhoan empatiaa ja säälittelyjä, joka hankaloittaa kenellekkään puhumista.
Mukavaa jos jaksat lukea tuon, mutta ei tarvitse.
Mun oikea kysymys on että missä voisin puhua jollekkin näistä asioista ja tarvittaessa saada diagnoosin. Haluaisin päästä pykiatrin puheille,
mutta nämä käynnit ovat kuitenkin aika kalliita, enkä haluaisi pyytää jotain tällaista kun perheemme tulot eivät muutenkaan ole kovin suuret.
Tuntuu että olen karmea taakka muulle perheelle henkisesti ja rahallisesti,
enkä haluaisi vain lisätä taakkaa koska mulla on päässä vikaa.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Koulukuraattori olis hyvä, se ei maksa mitään... tuntuu pahalta lukea tota sun tekstiä:/ toivottavasti meet puhumaan nyt jollekkin ihmiselle ! nuortennetti niin siellä on myös apu osia jossa voit kirjoittaa jonkun aikuisen kanssa, niin se ei tarvitse paljoa rohkeutta.. mutta uskon että he sanoo että kannattaisi mennä puhumaan vaikka kuraattorille..
Miksi te nuoret ette voi puhua vanhemmillenne?Äitinä tuntuu hirveen raskaalta että nuori pitää pahat asiat sisällään eikä kerro niistä.Pelkäätkö vanhempiasi vai etkö halua heitä huolestuttaa?En antaisi nuoren kärsiä tämmösestä päivääkään tarviit tukea nyt heti.Onko koulussasi kuraatoria tai terveydenh.?Hänen tehtävä on auttaa sinua.Älä nyt missään nimessä vahingoita itseäsi se ei oo apu eikä ratkaisu mihinkään.Uskalla puhua pahasta olostasi et varmasti ole taakka vaan arvokas ihminen.
Tuntuu että vain rasittaisin äitiäni, joka sattuu olemaan myös ainoa perheenjäsen jolle voin puhua. Mulla on myös ongelmia luottamuksessa.
En osaa luottaa aikuisiin, oli sittem tuttuja tai vieraita.
tuntuu että levittäisivät sitä edelleen tai piikittelisivät sillä vielä pitkän aikaa.
epämukavia huomautuksia sain äidiltä vielä pitkään kun huomasi mun arvet,
joka hieman vielä vaikuttaa asiaan.
Koulun terkkaria ja kuraattoria sitoo vaitiolovelvollisuus, joten voit kyllä kertoa se on heidän työtään ja voisivat auttaa sinua ja kenties viedä asiaa eteenpäin esim.psykiatri niin kuin toivoit.Hyvä jos voit puhua äitisi kanssa mutta en kyllä oikein ymmärrä miksi hän huomautteli arvista,eikö hän tiennyt mistä ne oli tulleet.
Ok
Joo o en tiä mitä pitäs tehä ku on elämä jotenki yhtäkkiä muuttunu huonoks ja titenki myös oon viillelly ja vaikka mitä ja tuntuuvaa etten enää jaksa...ottaa päähän ku ystävät kyllä välillä jaksaa olla mun kans ja sitte yhtäkkiä onki jossain muualla ja jään taas yksin. Onko kenekää elämä samanlaista?:/
Voin kyllä ihan kokemuksesta kertoa että ei aina kannata sille terveydenhoitajalle mennä asioitaan kertomaan koska jos ne vaanon tarpeeksi pahoja niin se kertoo niistä sossuille ja sitten siitä asiasta tulee kauheen iso numero ja sittehänne asiat vasta paskasti alkaa mennä. Kaverilleni sattui näin ja nytten hänet on ottettu pois perheeltään koska äiti ei kyennyt huolehitia (sossujen mielestä), ja on käynyt monet oikeudet läpi ja on mennyt sijaiskodeista mielisairaalaan ja nuorisokotiin ja niistäkin karkaillut ja juuritällähetkellä hän on raskaana ja asuu sijaisperheessä josta ei ollenkaan pidä♥
Hei!
Tilanteesi kuulostaa ikävältä, mutta siitä kannattaa kertoa jollekin. Niin kuin yllä mainittiin niin ihmisiä joille esimerkiksi voit puhua ovat koulun kuraattori, terveydenhoitaja ja vaikka joku muu turvallinen ja luotettava aikuinen. Asioista kannattaa puhua eikä jäädä yksin pahan olon kanssa.
Anonyymisti voi keskustella esimerkiksi MLL:n nuorten netti- palvelussa: http://www.mll.fi/nuortennetti/info/lasten_ja_nuorten_puhelin_ja_net/chat/ .
Voit myös soittaa ilmaiseksi ja nimettömästi MLL:n lasten ja nuorten puhelimeen numeroon 116 111 alla olevina aikoina:
maanantaista perjantaihin kello 14-20
lauantaista sunnuntaihin kello 17-20
Haluamme rohkaista sinua kertomaan pahasta olostasi, koska siten voit saada siihen apua ja tukea. Olet arvokas ja toivomme sinulle kaikkea hyvää.
T. Iitu ja Mari, nettisaapaspäivystäjät
Ja näihin mll yms huuhaa numeroihin ei kannata soitella ellei vaan halua lisää ongelmia
Eikä noista netti_saappaan copy/paste teksteistä voi kellekkää olla apua.
Et ole ainoa. Oon kärsiny masennuksesta siitä lähtien ku alotin koulun. Ja nyt oon siis seiskalla.