Eräisin kulttuureihin halaaminen kuuluu aivan luonnollisena hellyydenilmaisuna.
Me suomalaiset emme kovin mielellämme ainakaan julkisesti halaile.
Olen paraikaa eräässä hemmottelupaikassa, jossa näitä ilmauksia pidetään aivan luontevina jopa tuntemattomien kesken.
Miten te koettejulkiset lemmen- ja ystävyydenosoitukset; suukottelut ja halailut?
http://www.uta.fi/~ms54336/halia2.htm
Tuossa linkissä on hieman lisätietoa.
Me suomalaiset emme kovin mielellämme ainakaan julkisesti halaile.
Olen paraikaa eräässä hemmottelupaikassa, jossa näitä ilmauksia pidetään aivan luontevina jopa tuntemattomien kesken.
Miten te koettejulkiset lemmen- ja ystävyydenosoitukset; suukottelut ja halailut?
http://www.uta.fi/~ms54336/halia2.htm
Tuossa linkissä on hieman lisätietoa.
Vastaukset 28
Vanhimmat
sinne onkin kiva piipahtaa kun halituttaa !:)
se haliminen on, siitä tulee hyvälle mielelle, minä ainakin pidän siitä. Halit kaikille......
Ihana linkki, taidan lisätä sen suosikkeihini. =)
kuulunut meidän perheen tapoihin aina. Äsken juuri tulimme pojalta käymästä ja hän halaa meitä aina kun lähdemme. Äitini on opettanut minua pienestä pitäen halaamaan.
Radiossa äsken puhuttiin halaamisesta.
Halit teillekkin. :)
Meidän perhe on hämäläisiä.
Otan sanomiseni siis takaisin. Kiva kun kerroit.
Halaillaan iloisna!
että kysyjä käsittääkseni tarkoitti julkisia halaamisia, ei niinkään perhekeskeisiä. Vaan väliäkö tuolla, toteutetaan ja sillä siisti.
Aamupäivää. Kyllä meillä halataan muitakin kuin perheenjäseniä. Otin tuossa vaan esille että nuoret miehetkin sitä voivat harrastaa vanhemmilleen (21v).
Äitini harrastaa tätä halailua oikein urakalla.
Hyvää jatkoa halaillen. ;)
Samanlaista mukavaa urakkaa tässä sitten pakerretaan äitisi kanssa, kiva kuulla.
Ollaan onnellisia!
Halaillen Helena
Olin eilen illalla naistentansseissa.
Tapani on tanssin päätteeksi antaa pieni halaus kiitokseksi.
Jokunen nainen esteli, mutta jo seuraavan tanssin
päättyessä että halasimme molemmat.
Huomasin, että tanssilattialla alkoi halailu ja jopa suukkojen antaminen lisääntyä?
Miten te koette julkisella paikalla halailun?
Mitenkä kokisin halailun tansseissa?
Nähdä halailua: sehän olisi ihan somaa, kaksi ihmistä ovat mieltyneet toisiinsa tai ovat vain hyviä ystäviä.
Kokea itse: no, tuntematon tanssista kiittäessään ottakoon kuitenkin ensin vain vyötäisiltä kiinni hetkeksi, toisen kerran hakiessaan tanssiin ja tanssittajan miellyttäessä saatan sitten jo itsekin tavoitella halauksen elkeitä jne.
Ts. tuttujen kesken halaukset ovat ihan jees missä vain.
Haluaisin itse olla "halaava", mutta kun ei, se ei tunnu olevan osa minua, ainoastaan jossain harvoissa tilanteissa se tuntuu aidolta, oikealta
(esim. surutilanteessa). Olen kai sitten sellainen sanoilla ja teoilla halaava, koska niitä kyllä käytän mieluusti.
Rakkauden ja ystävyydenosoituksissa aitous tulee usein nopeasti esiin aivan pikkulapsillakin.
Vauva aistii oman äitinsä monista asioista.
Vauva hakeutuu äidin tissiä kohti alkuun tunnustelee ja äiti tuntee vauvan kosketukset.
Maito alkaa herua. Näin myöskin eläinmaailmassa.
Rakastavaiset tuntevat myös jo katseesta toistensa tunteet, syntyy halu lähestyä, koskattaa, halata, suudella.
Kärsitty torjunta tai loukkaus saattavat rikkoa tuon luonnollisen halun.
Kyllä. Ja miten oikeaan osuitkaan viimeisessä lauseessasi. Ihmisellä on valitettavan pitkä muisti näissä asioissa.
Kokemieni loukkausten suhteen toivoisin minulla olevan huonon muistin ja näin myös ystävolläno, joita olen tieten tai tahtomattani tullut loukanneeksi.
Isä Camillo on kirjallisuudessa hyvä esimerkki siitä, miten voi väistää mahdollisen loukkauksen ja uhittelevan asenteen ja ystävyydellä riisua mahdollinen vastustaja aseista.
Osaisipa olla oikealla tavalla valikoiva muistamisessaan. Pitkävihaisuus ja katkeruus on useimmiten itselle hyvin vahingollista.
hänhän oli ihana. Taitolajia opiksi!
Onneksemme iän myötä muistot hiukan himmentyvät ja toivottavasti oivallamme tuon katkeruuden vahingollistavan vaikutuksen.
aina ollut ja tulen aina olemaan kova halaamaan.
Kaikki vain ei välttämättä pidä siitä, sillä monet ottavat askelia taakse kun yrittää lähestyä.
Minusta halaaminen on ihana tapa niin iloisissa kuin muunlaisissakin tilanteissa.
Sellaista vaan näkee ja kokee liian harvoin.
Olen itse elänyt aikoinaan toisenlaisessa kulttuurissa missä halaaminen oli jokapäiväistä
jopa ventovieraitten kesken.
Olen myös pyrkinyt siirtämään tavan jälkipolville ja toivottavasti on tuottanut tulosta. Ainakin
kotona tapa on käytössä.
Kiitos linkistä.
Olettaisin, että syntyperältään itä-suomalaisilta tuo halaus luontuu herkemmin. Olisimmeko avoimempia halauksillekin. Ainakin itse olen näin kokenut, kun täällä eteläisessä osassa nyt asustan, niin vasta viime vuosina halaukset ovat täällä yleistyneet, esimerkiksi tavattaessa. Onnittelutilanteissa halaukset ovat myöskin hyvinkin yleistyneet. Lämmminhenkistä, suositeltavaa kaikenkaikkiaan.
Suukottelut? Miksikä ei. On somaa nähdä esim. nuorten suukotteluja katukuvassa. Vanhemmat antanevat vain poskisuudelmia halauksin.
Vaan: Oi, missä viipyykään se minun suukottelijani! ;) Kenpä tietäis sen, ken arvaisi huomisen...
Meillä on tapana halailla perheen ja sukulaisten kesken, kun kohdataan. Myös työpaikallani halaillaan työkavereiden kesken, vaikka loman jälkeen tai viikonlopun jälkeen töihin palattaessa.
Minä olen juuriltani täysin länsisuomalainen.
Kiva kuulla. Siispä ei passaa mennä yleistämään. Oli vain omaa kapeaa näkemystäni tuo.
Halitaan edelleen!
Hyvää huomenta! Halataan:) . Näin työpäiväkin alkaa mukavasti.
Halaus! Ja kiitos muistamisesta!
Täytyy tässä sivumennen kertoa, että nimimerkkisi panee minut hymyilemään. Mutsi! Tyttäreni käyttää minusta vieläkin joskus tuota sanaa. "Kestin" sitä vielä nuorena ollessaan, mutta kun vieläkin 38:na joskus innoissaan määrätyssä porukassa kuulen, niin nostelen kulmakarvojani. Tottahan tiedän, kuten hänkin väittää, että se on slangia, eikä haukkumanimi. Minä en vain ole oppinut sitä kokonaan hyväksymään. Mutta pakkopa lienee ja hymyillä.
Faija sensijaan on ihan hyväksyttävä, hän olikin hesalainen syntyperältään. - Tulipahan tarinoitua!
(Olen väärällä palstalla!)
Sinulle työniloa!
Äitini on mutsi eikä pidä sitä minään. Lapsilleni minäkin olen mutsi, pidän nimitystä läheisempänä ja lämpimämpänä kuin äiti-sanaa.
Mutsi. Lämmin sana. Hyvä. Uskon sinua.
Minun vain täytyy siis edelleenkin yrittää muuttaa käsitteitäni. Huomaathan kuitenkin, että sanan kuullessani jo hymyilen. Pientä kehitystä siis parempaan. Heippa! Halien!
"jäyhänä pohjalaisena" nuorempana en ollut tottunut halaamiseen, sanoisko, että se on harjoittelulaji, sillä nyt 50 -vuotiaana se käy luonnollisesti ja tuntuu hyvälle halata onnitellessa, surua valittaessa tai pitemmän ajan jälkeen tavatessa ja välillä vain ilman isompaa syytä on vain mukava halata. Aitous tärkeää.
Kun tapaan vanhempani pitkän ajan jälkeen,isän halaus on rusentava,se tulee sydämen sopukoista saakka,minun tyttöni-hän sanoo..äidin halaus on ´muodollisempi,lyhyempi ja kevyt,joskus tuntuu että hän ei osaa näyttää tunteitaan halaamalla vaikka muuten onkin maailman ihanin äiti.
Halaus luonnollinen tapa näyttää välittämistä toisesta.Ja oman kullan halaus,voisi vaikka kömpiä puseron alle,se on niin lämmin ja ihana!!
Olinpa taas tanssin pyörteissä.
Sain tanssia äidin ja tyttären kanssa.
Seuraavalla kerralla saan kuulemma pyörittää myös isoäitiä.
Minusta on mahtavaa, että perhe voi käydä yhdessä tanssimassa. Näin toivon tavan lisääntyvän.
Lähetänpä terveisiä halauksin äidille ja tyttärelle ja toivon saavani tutustua myös kultaiseen isoäitiin.