Enkeleitä, onko heitä

Lucian päivän lähestyessä, mietin oliko Lucia pyhimys. Kertomuksen mukaan Lucia syntyi Syrakusalaisen varakkaan perheen lapseksi.
Tarun mukaan Lucia kääntyi kristinuskoon ja antoi perintöosansa köyhille joka oli tarkoitettu myötäjäisiksi tulevaa liittoa varten.

Tästä suuttuneena nuorukainen joka oli Lucian kihlattu, ilmoitti asian Rooman keisarin käskynhaltijalle (Paschanius???) joka käski Lucian viedä ilotaloon prostituoiduksi. Seuraavaksi hänet määrättiin poltettavaksi, tuli, öljy, piki paloivat soihtuina
Lucian ympärillä vahingoittamatta häntä. Lopulta hänet pistettiin tikarilla? kuoliaaksi.
Jossakin vaiheessa hänet julistettiin pyhimykseksi.
Ehkä Lucian ympärillä oli enkeleitä suojelemassa häntä marttyyrikuolemalta? Jos taru on totta, silloin uskon suojelukseen, Korkeimman voimaan.

Puhutaan suojelusenkeleistä, onko heitä, mutta sen on varmaa että usein joku suojelus varjelee meitä vaaroihin joutumasta, pahoilta asioilta.

Legendoista en tiedä, mutta mulla on suojelusenkeli. Se on mun systeri joka kuoli 15 vuotiaana. Se ilmoittaa mulle milloin mun pitää terästäytyy, näin on tapahtunut muutaman kerran.
Nyt se ilmoitti jätkäni vedätyksen. Tulin duunista kotiin muutamaa tuntia aikaisemmin, jätkä istuu harppunsa kanssa keittiössä ja skruudaa mun tekemää safkaa. Voihan v...u!
Seuraava tapaamisemme on raastuvassa, mikään selitys ei auta. Mä tiedän ton sortin miehet, mutta miks ne osuu aina mun kohdalle. Avioliittoa kesti melkein vuoden.
Opetus tästä ja varoitus muillekkin, älä koskaan nai taksisuharia, ainakaan hesasta, mä tsennaan ne kaikki. Se on moro.

...vaikka sana enkeli tässäkin näyttäytyy.

Olin pikkutyttönä hoidossa napurin tädillä(nuori nainen, nimiä en viitsi kertoa, vaikka ne muistankin). Isäni oli kuolemansairaana Helsingissä hoidossa.

Naapurin täti odotteli poikaystäväänsä visiitille ja komensi minut 'vieraita vastaan'.

Kohteliaasti päivää sanottuani äkkäsin toisenkin vieraan, jota piti sitten erikseen tervehtiä.
'Vieras täti' ihasteli uutta pukuani, kysyi minkä ikäinen olen jne. Minä vastailin ja täti huokasi:"Minäkin haluaisin olla vielä tuon ikäinen".

Hoitotädin poikakaveri kiinnitti taas jotakin sanoessaan huomioni ja kävelimme siitä sisätiloihin. Hiukan kummastelin, kun 'vieras täti' näytti menneen jonnekin muualle kun ei kanssamme kävellyt.

Alkutervehdysten lomassa tämä sulhanen kuului vaivihkaa mainitsevan;"On siinä vähän outo lapsi, sanoi kaks kertaa päivää ja katsoo sillai kummasti ohi".
Siinä yhteydessä hoksasin kysäistä, "minne se täti tai tyttö meni joka sun kanssa tuli?"
Sitä kysymystä tuntuivat äimistelevän.
"Tuliks sun kanssa joku?" "No ei tullut".

Alkoivat tenttiä, miltä se täti näytti, millainen puku, oliko kaunis, oliko sillä siivet?
"ei ollut siipiä, se oli ihan tavallinen ihminen", sanoin.
Hoitotäti tuli kuitenkin ajatelleeksi, että jospa minun isäni olikin nyt poistunut tästä maailmasta, koska "lapset joskus vaistoo asioita". Siellä oli kaikki kuitenkin ennallaan.

Vielä sitä täti-juttua myöhemminkin pähkäiltiin ja muistan olleeni suorastaan vihainen, kun lopulta tulivat siihen tulokseen, että olin itse keksinyt koko tädin.

Siihen se episodi jäi vuosikymmeniksi (en tarkalleen muista ), kunnes kerran aikuisena tein itse samat kysymykset jollekin pikkutytölle, sain samat vastaukset ja aivoissani joku kello kilahti. Hetkinen, olenko tässä nyt juttelemassa "itselleni" silloin menneisyydessä. Näytimmekin samannäköisiltä molemmat.

Ilkikurisesti asia nähtynä,täällä palstoillahan se "keskenään keskustelu" ei mitenkään outo juttu olekaan.

Minulla oli oma enkeli, joka auttoi äänellään ja muistamisellaan. Nyt hän itse on kadonnut, mutta muistoksi jätti minulle yöni suojaksi enkelit,
jotka ojentavat aamuyöllä pitkospuut joita pitkin pääsen taas päivänvaloon yön pimeydestä.
Toivon, että he ohjaavat sille tielle, joka johdattaa minutkin rauhalliseen satamaan.

Tällainen on minun ajatukseni enkeleistä.

Tässä eräs linkki:

http://www.nic.fi/~jlindell/enkeli.htm