Mä olenko ihminen kelle ei ole ketään?
pimeyteen päin kulkemassa koko ajan olen,
jos ei tule muutosta tähän paskaan,
mä en enää tätä paskaa kestä,
jos joku ei tule ja mua estä,
teen sen luuserin työn,
kuolen pois maailmasta tästä,
mä en jaksa katsoa onnellisia ihmisiä,
vaan haluun vaan eroon tästä kaikesta.
pimeyteen päin kulkemassa koko ajan olen,
jos ei tule muutosta tähän paskaan,
mä en enää tätä paskaa kestä,
jos joku ei tule ja mua estä,
teen sen luuserin työn,
kuolen pois maailmasta tästä,
mä en jaksa katsoa onnellisia ihmisiä,
vaan haluun vaan eroon tästä kaikesta.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Et kyllä...Tee sitä!!!
kjyl joku löytyy...:)runo jätkältä hmm..eikä kuitenkaa haussumpi...koita kestäää:)niin mäki teen...
Täällä on paljon ihmisiä jotka tykkäävät susta!!
Ja sun runoistas!
Et kyllä tee sitä,et tee!!!
Tai mä TUUN ESTÄÄ SUA!!
Älä tee sitä,varmaan joku välittää susta,jos ei muut ni mä ainakin välitän ja haluan auttaa sua.Jos haluat kertoo sun ajatuksia ja muuta niin kyllä mää kuuntelen ja tarvittaessa autan,joten mailaa jos haluut mun osote on [email protected].
Muista et mä ainaki välitän!:¤)*hali*
Ei mikään paskempi runo...Musta just tollasessa kuolemaa ja kaikkee tätä skeidaa käsittelevässä runossa on enemmän sieluu,ku jossain teini rakkaudes.Ja se et skrivaa itsemurhast,ei tarkota et runoilija tekis sen...
Mulla iankin oli tällänen motto,kun oikee vitutti
"Jos tahdot antaa kauneimman,annat minun tänään unohtaa"Apulanta,Aivan kuin kaikki muutkin.
tietty sulla on ilmeistä ahdistusta ja tuskaa...mut yritätkö sä ees olla onnellinen...? ja sit jos sä ootat et joku tulee ni se on jotenki...en osaa selittää...mut aattelepa nyt...jos joku tulee ja oot onnellinen ja elät sen ansiosta...mieti millaset paineet sillä toisella ehkä on...se ei varmaan ois kivaa...pienellä kokemuksella voin sanoo et se ei tosiaankaan oo mukavaa...mun jätkäkamu oli ollu aikas onneton ennen mua ja se kerran oli ihan tosissaan harkinnu itsaria! ostanu jo aseenki...ni vähänkö mä pelkäsin ku se sen kerto ja sit ku mä tiesin mitä sille merkkasin...eli oikeestaan kaiken, ni jotenki ahdisti...aattelin ja pelkäsin melkein koko ajan et kohta mä teen jotain tai sanon jotain ja se tekee itelleen jotain ja se on mun syytä...sellanen ei ollu kivaa...kyllähän mä tietty olin otettu ja tosi onnellinen ku se välitti musta niin tosi paljon, mut kuiteski... luin hetki sit yhen runon...siinä oli jotakin tähän suuntaan...älä etsi onneasi muista ihmisistä, löydä se ensin itsestäsi, vasta sitten löydät tosi onnen...se jotenki oli niinku niin totta...ei sun kannattais oottaa et joku tulee ja tekee sut onnelliseks...se onni on vaan hetkellistä...kun sä vaan osaisit löytää sen onnen itestäs ja sen elämän halun...se auttaa tosi paljon ja on vahvempi ja nauttii elämästä, vaikka se ei hyvin aina menisikään...mä ainakin oon sen huomannu...ku yrittäis ees joskus ajatella positiivisesti jostain vähän huonommasta asiasta...kaikilla ei tietenkään ole itsestään tätä elämän myönteistä asennetta ja perus positiivisuutta...tai siksi minä ainakin sitä kutsuisin...mutta todella sitä kannattaisi etsiä...ei se kaikki onni tule toisesta ihmisestä...sen onnen tietty sitten voi jakaa toisen kanssa...ja melkeinpä pitääkin...mut miettikääpä tätä ja kertokaa oonko ihan väärässä...?