rakkautta?

mulla on kans toi sama tunne..tapasin yhen jätkän ja ollaa oltu nyt 2kk yhes..munsta mä oon rakastunu vaiks oonki vasta 14..ei iän perusteella voi sanoa onko rakastunu vai ei..vaikka oonki vast 14 ni silti mä oon rakastunu eikä kukaa voi sanoa oonko vai enkö ku ei ne tiiä mtn mun tunteist sitä kohtaa jne. mullakin on sellanen et muhun sattuu ku ajattelen sitä ja jne. ei kannata tehä itsaria etkä tarvii hoitoo..kaikilla joskus tulee sellanen tunne että sattuu ja muuta mutta se on iha tavallista. sä tarviit sen jätkän itelles. sillä se ongelma on toivottavasti hoidettu. toivottavasti munsta oli ees vähän apua. onnea sen jätkän kanssa ja toivotan sulle kaikkea hyvää ja toivottavasti saat sen jätkän. kirjotteletkos sitte miten edistyt? ja vielä kerran onnea!!

Mitä on rakkaus? Puhtaimmillaan ja kauneimmillaan rakkaus on sitä, että on valmis luopumaan omasta onnestaan toisen tähden.

Ihastuminen taas on sitä, että "mä kuolen, jos en saa tota jätkää itelleni!", "mä kuolen, jos se ei tykkää musta!", "mä aion erottaa sen ja sen tyttöystävän, vaikka ne on onnellisia, koska se jätkä kuuluu mulle!". Ihastumisella ja rakkaudella on ihan vissi ero :) Rakkaudessa ajatellaan toisen parasta, ihastumissa pelkästään itseään.

Rakkauden huomaa yleensä vasta sitten, kun sen rakkaansa menettää. Ei sitä välttämättä tiedä juuri sillon, kun se on siinä. Ja oletko sinä sitten rakastunut? Vain kourallinen ihmisistä koskaan ihan oikeasti rakastuu (vastakkaiseen sukupuoleen; luonnollisesti äidit rakastavat lapsiaan ja ystävätkin toisiaan). Siinä on jokaiselle miettimistä.

Ja tietenkään rakkaus ei katso aikaa, paikkaa, kokoa eikä ikää. Ja loppujen lopuksi, rakkaus voittaa aina ;)

Sanoisin että on ihan turha puhua rakkaudesta noin lyhyen ajan jälkeen, varsinkin kun ei edes kunnolla tunne toista.
Tiedän kyllä tunteen. Oltiin joitakin vuosia sitten ulkomailla luokkaretkellä (olin silloin 15), ja meillä oli siellä "ystäväluokka". Yks tän luokan jätkä ihastui muhun (opetteli sanomaan suomeks "minä pidän sinusta" =) (sellasia ne latinot on..) Jätkä oli ihan uskomattoman söpö ja ihastuin tietysti siihen ihan kybällä. Kotiinpaluun jälkeen tekstailin sen kans aluks aika paljon, mut olin ihan paskana, koska tiesin et en varmasti näkis sitä enää, ja olin ihan varma etten ikinä tapais ketään niin ihanaa. Itkin melkein aina kun olin yksin jne. (kuulostaa aika samalta kun toi sun tilantees) Pikkuhiljaa se sit meni ohi, ja nykyään olen aina joskus yhteyksissä sen jatkän kanssa.. Hulvattoman hauskaa on ollut monesti, kun olen lukenut päiväkirjaani tuolta ajalta, ajattelen et en tosiaan tiennyt silloin rakkaudesta yhtään mitään..

Rakkaus ja rakastuminen on mun mielestä viimestä päälle paska juttu. Miks pitäis kärsiä viä lisää kun eläminen itsessään on jo niin vaikeeta ja kärsimystä? Siihen viä lisäks suuremman luokan tunteellinen kiintymys toiseen ihmiseen joka ei voisi vähempää välittää ei tee hyvää. Tarpeeks monta kertaa rakastunu et pystyn sanoon miltä se tuntuu ja seisoon mielipiteeni takana. Ja tarpeeks monta kertaa hylätty ja petetty! Itse asiassa pelkästään. Ikinä ei oo ollu vastakaikua tunteisiin... Tässä vaiheessa pitäis itsetunnon ja -arvostuksen olla maassa.

Typerää laskea päiviä ja odottaa seuraavaa iskua. Joten: "Nothing more to life for but the life itself".

mun mielestä sun pitäis tavata se heppu ja sanoo sille mitä sä tunnet sitä kohtaan.ja älä mieti itsaria rakkauden takia.tv.15w hevari

Täydellisen kuvauksen rakkaudesta voit lukea Raamatusta, 1. korintolaiskirjeen 13. luvusta. Sama teksti luetaan kirkkohäissä.

Oma kokemus rakkaudesta on sellainen, että se satuttaa. Satuttaa aina. Rakastuin ensi kerran 15-vuotiaana. Kohde oli muutaman vuoden vanhempi kaveripoika, joka osoitti minua kohtaan suurta kiinnostusta. Tunsin mieletöntä hellyyttä ja kiintymystä häntä kohtaan. Olin usein huolestunut siitä, miten hän voi. Halusin auttaa häntä kaikin tavoin, olla hänen tukenaan vaikeina hetkinä ja jakaa kaikki ilot hänen kanssaan. Halusin huolehtia hänestä; nautin kaikenlaisesta yhdessäolosta hänen kanssaan, teimme sitten kotitöitä tai juttelimme.

Kun kaveruutemme alkoi rakoilla, tunsin tuskaa. Kun hän myöhemmin alkoi olla tiiviisti erään toisen tytön kanssa, toivoin, että hän tulisi onnelliseksi, vaikka samaan aikaan sydämeni vuosi verta. Olin onnellinen yhteisistä muistoista, vaikka itkin joka kerta, kun näin hänet.

Aikanaan tämä rakkaus haihtui. Todellisen rakkauden löysin 17-vuotiaana. Se oli erilaista: räjähtävää, kiihkeää, intohimoista. Vähitellen nuo alun tunteet painuivat taka-alalle, ja pääosan otti ystävyys ja - jälleen - huolenpito.

Rakkaus on vastuunottoa toisesta. Rakkaus on sitä, että toisen ihmisen etu menee aina oman edelle. Rakkaus on sitä, että voisi mennä kuolemaan toisen puolesta. Rakkaus on kompromisseja, riitoja, yhteisiä arjen askareita. Rakkaus on ennen kaikkea sitoutumista. Täydellistä sitoutumista. Uskollisuutta. Toisen hyväksymistä sellaisena, kuin hän on.

Pieni pätkä avioliittolupauksen kysymyksestä:
"Tahdotko sinä --- osoittaa hänelle uskollisuutta ja rakkautta niin hyvinä kuin pahoinakin päivinä?"
Usein avioerot tapahtuvat, koska ihmiset sanovat, etteivät enää rakasta puolisoaan. Nii-in. Mutta avioliittolupauksessa ei kysytäkään, että osoitatko uskollisuutta ja rakkautta, vaan TAHDOTKO osoittaa. Sen olen tämän pian parivuotisen avioliittomme aikana huomannut, että tuo tahto on paljon rakkautta tärkeämpää. Välillä se rakkaus menee piiloon. Tuntuu, että miten ihmeessä tuon ihmisen kanssa voi ylipäänsä tulla toimeen. Mutta kuulkaas, silloin tarvitaan tahtoa. Kun haluaa taas löytää sen rakkauden, se kyllä löytyy. Muistakaa se, kun sitoudutte parisuhteeseen.

No ei tuo minusta oo ku läheis riippuvuutta, sun kannattas ilmasta tuntees sitä jätkää kohtaan (jos et oo jo tehny) sillä sitten se vasta sattuu ku joku toinen sen jo vie. Minulla on sama ongelma, rakastan erästä ihmistä (sanotaan nyt T ksi) Mutta T on varattu ja mä rakastan sitä silti mietippä siltä kannalta mulla on suuremmat tuskat sen takia etten tavannu häntä aikaisemmin ja kysyny "et miten ois?" tai sillai niinku vissii ymmärrät. Nyt elän melkein joka päivä tuskassa ku se on kuitenki mun hyväystävä täl hetkel ja oon kertonu sille tunteistani..

että love hurts tuttu tunne
en tiiä mitä pitä tehä mutjoku sanonta menee et vaa sitä sydäntä joka rakstaa voi toinen lyödä ja havoittaa tai jotain sinne päin.