Tein lapsen väärän miehen kanssa

Aivan vaikuttaa normaalille, jos tämä meidän elo on normaalia.

Meidän "munakas" tottui äitiysloman aikana siihen, että tämä munaton hoitaa lapset ja kodin. Tämä oli ok, kun kotona ollessa aikaa oli, mutta töihin paluun jälkeen tuo sohvalla mötköttävä kasa on alkanut todenteolla ärsyttämään.

Meillä muksut on alkaneet viihtyä isukin kanssa vasta reilu vuosikkaina, siihen saakka kelpasi vain äiti. Suurin syy varmasti se, että ei tuo kädetön tehnyt lasten kanssa kuin pakollisen. Nykyisellään saa säännöllisesti jonkin omatuntokohtauksen ja alkaa houkuttelemaan lapsia ulos/ jonkin muun tekemisen pariin. Muksutpa vain eivät tahdo lähteä vaan tahtovat mukaan äidin ja sitten mietitään, että miksiköhän...

Ja arkiaskareiksi kuulema riittää, kun täyttää pesukoneen joskus, juuri eilen sain informaatiota tästä, kun kysyin aiheesta työpäivän jälkeen. Lasten kanssa jos hän on työpäivänäni, ei kuulema voi tehdä muuta. Siitä voin hatun nostaa, että suurinpiirtein se saa lämmitettyä muksuille ruuan ja vähän kattoo perään, jos on lasten kanssa vapaalla, kun minä olen töissä. Mistään puhtaasta ruuan tuoksuisesta vastaanotosta työpäivän jälkeen on turha haaveilla. Parempi varautua tulemaan sisään vaikka lumilapio kädessä, että mahtuu.

Ei ole auttanut itku, hampaiden kiristys tai kaunis lepertelykään tämän munakkaan kanssa. Mutta näkeepä herrashenkilö hiljokseen sitten itse, kun lapset jo kasvaa ja isää ei kaivata, mitä on saanut tietokoneensa ja television kanssa aikaiseksi. Minä olen siirtynyt siihen vaiheeseen, että tuosta lapatossusta huolimatta aion nauttia tämän lyhyen ajan muksujen kanssa, mötköttäkööt tuo sohvalla jos tahtoo. Joku varmasti sanoo, että hulluko tuollasta ukkoa kattelet, mutta tällä äidillä on kädet niin täynnä arkihommia ja töitä, ettei tässä ehdi ja jaksa miettiä muita vaihtoehtoja. Kulkekoot siinä vierellä, huomaamatonhan tuo on sohvanpohjalla maatessaan.

Oliko lapsi miehesi idea?

Öööh...minä hoidan vauvani yksin. Mies ei koskaan ole herännyt yöllä auttamaan. Pesut ja ruokinnat ja pyykit minun vastuullani. Ulkoiluttaminen ainakin vielä ollut minun vastuulla. Leikkiminen pääosin minun vastuulla. Jos käyn suihkussa niin vauva tulee mukaan sitterissä. Mitä mies tekee: Hän on isä. Siis hän on olemassa. Välillä hän pitää vauvaa hetken sylissä ja hypyttää, mutta jos vauva alkaa itkeä niin mies kutsuu minut hätiin. Jos vauva on menossa nukkumaan, niin mies saattaa ottaa syliin ja sanoa hyvät yöt mutta minun vastuulla on laittaa vauva pinnasänkyyn.

On ne miehet niin ihania. Huoh.

Tuttu tunne, oli meilläkin tuota itsekkyyttä. Mutta sitä pitää myös ymmärtää kun tulee vanhemmaksi ekaa kertaa moni tuore isä ei tajua mitään ellei asioista sano, voi täysin olettaa että äiti tyytyväinen kun saa häärätä kodin ja lapsen kanssa.

Pyydä miestäsi hoitamaan lasta, näytä miten hoidetaan. Näin minä ainakin sain apua ja nyt hän on siihen tottunut. On helpompaa kun molemmat hoitaa ja tietenkin sillä äidillä nyt aina on se suurin osuus, valvomisessakin..eihän miehellä nyt niitä tissejä ole joilla imettää..tai äidinmaitoa. ^^

Ja tuosta parisuhde ajasta siitäkin kannattaa puhua että teette asioista yhdessä perheenä tai te vaan kahdestaan ja lapsi hoitoon johkin muutamaksi tunniksi. tekee ihmeitä suhteelle kun saa hetken lapsetonta aikaa sitä tarvitse jokainen vanhempi. =) Jos et sano mitään juutut helposti vitutus tilaan, tiedän koska olin itsekin siinä tilassa. sitten alkoi tapahtua kun sanoin miltä tuntuu. =)

Meilläkin vähän samaa ilmiötä. Nyt kun lapsi 9kk on mies ehkä alkanut enemmän kantamaan vastuuta. Minä olen kuitenkin se joka lapsen nukuttaa iltaisin, minä olen se joka nukuttaa päivisin päiväunille omaan sänkyyn. Minä herään yöllä kun vauvalla on nälkä, minä nousen aamulla ylös oli kello sitten 06 tai 08 kun vauva päättää että on aika nousta.
Hyvä että välillä saan hetken katsoa vaikka rauhassa telkkaria. Aina kun sanon miehelle että katsoo lasta jotta saan tehtyä jotain muuta, niin on yleensä vastaus että "mun piti just syödä" tai "ajattelin mennä nokosille".
Jos lapsi itkee niin tämä iso vauva hermostuu heti, ja hyvä että pärjää lapsen kanssa kahdestaan edes pari tuntia.
Kun sanoin, että voisit vähän enemmän olla lapsen kanssa, niin vastaus oli että "onhan sulla aikaa". Aijaa. Ihan niinkuin herralla ei olisi työtön kun on. Turha tosiaan täälläkään odottaa mitään kiimaisia parisuhde-hetkiä kun joudun mennä nukkumaan noin klo 22 että jaksan taas seuraavana päivänä lapsen kanssa touhuta.
Nyt tosiaan kun lapsi alkanut itse liikkumaan paikasta toiseen, ja kun olen miehelle sanonut välillä suoraan miten asiat on, on alkanut kiinnittämään enemmän vauvaan huomiota.

No, minulle lapsi on tärkeintä maailmassa. Minä halusin lapsen ja sen sain keskenmenon ja kevyiden lapsettomuushoitojen jälkeen.
Ja olen sen valmis hoitamaan vaikka yksin jos on pakko. Turha sitten myöhemmin ihmetellä miksi lapsi on minussa kiinni niin kovasti.

Miehet osaa kyllä olla semmosia turhakkeita että oksat pois.

No, onneksi sentäs kotitöitä hoitaa, siivoaa, tiskaa, tekee ruokaa ym..