Miten pitävä omistussuhde syntyy jos ostan "maata" vaikkapa kuusta? Kuusta esim voi ostaa "maata" alkaen alle kolmellakymmenellä eurolla.
Onko tuo "kuumaa" sellaista omaisuutta että sen voi siirtää perintönä vaikka lapsilleen?
Onko tuo "kuumaa" sellaista omaisuutta että sen voi siirtää perintönä vaikka lapsilleen?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kuusta ei voi ostaa maata. Kansainväliset sopimukset estävät.
Tarkkaan ottaen kansainväliset sopimukset kieltävät vain sen etteivät mitkään valtiot eivät saa vallata alueita taivaankappaleilta, mutta ne eivät ota oikeastaan kantaa siihen voiko yksityishenkilö ottaa tehdä niin. Tämä taitaa muuten olla eräs kansainvälisen oikeuden kurssin säännöllisimmin kysyttyjä tenttikysymyksyä, mitä tähän avaruusoikeuteen tulee.
Asiantuntijat ovat yleensä olleet varsin erimielisiä asiasta, eli tavallisesti lähinnä amerikkalaiset asiantuntijat katsovat että se on mahdollista ja lähinnä lopun maailman asiantuntijat ovat olleet eriasteisesti tätä tulkintaa vastaan.
Siis peruskysymys on siinä, että näitä "kuumaita", myyvät lähinnä amerikkalaiset reksiteröintitoimistot, jotka ovat yksityisiä yrityksiä, kun taas esim. täällä euroopassa vastaavan alan toimintaa harjoittavat maanmittaustoimistot ovat osa julkista, valtioden hoitamaa toimintaa. Eli se on selvää ettei ainakaan valtion viranomaisen taholta voida rekisteröidä valtausta maan ulkopuolelta, sen sijaan siihen ei ole olemassa mitään sääntöjä, voiko yksityinen toimija tehdä sen.
Eiköhän tuo "kuumaan valtaus" ole enemmänkin symbolinen toimenpide, joten voihan sen rekisteröintisopimuksen antaa perinnöksi, irtaimena omaisuuten tietenkin. Toinen asia on sitten se miten pitkälle yksityinen yritys pystyy sitten vastaamaan myymänsä taivaankappaleen valtauksen rekisteröinnistä jos esim. toinen alan yrittäjä myy saman valtauksen toiselle, tai jos mikään valtio ei tule hyväksymään valtausta. Omistusoikeuden sitovuuden määrittelee USA:n kansallisen oikeuden sisällä tuomioistuin, mutta sekään ei riitä, mikäli muut valtiot ovat riittävän jyrkästi kuun valtausmahdollisuutta vastaan.
Suomen laki ei ainakaan enää tunne valtausta laillisena saantona.
Tiedätkö onka Amerikassa valtaus laillinen maan saanto? Luulisi että amerikassakin on luovuttu lainsäädännöllisestikin valtausmenettelystä, (käytännöllisestihän kaikki amerikan maat on jo jonkun omistuksessa joten valtausta ei voi tehdä) Mietin sitä että jos valtaus ei ole laillinen saanto amerikassa miten edes amerikan lakien mukaan laillisesti amerikkalainen yritys voi myydä valtauksia.
Ihan vaan tälläisenä teoreettisena pohdintana ;-)
No joo, tuli vähän epätarkasti käytettyä termejä, kun yritin selvittää tuohon liittyvää ongelmarakennetta. Kyllähän Suomen laki käsittääkseni kaivospuolella tuntee valtauksen, ja muistelisin että ainakin vielä jokunen vuosi sitten katsottiin että tuo valtaus on oikeusteoreettisesti katsoen, vaikkakin käytännössä desuetudo -normina, kuitenkin eräiden oikeusoppineiden mielestä edelleen voimassa oleva laillinen tapa hankkia maata omistukseen.
No tietenkin voi olla kun nämä kruunun erämaat ovat nykyään valtion maita, niin saattaa pian poliisi tulla keskustelemaan tästä maanhankintatavasta. En tunne täysin tuota kiinteistöpuolen nykyistä normipuolta, joten voi todellakin olla että se on poistettu teoreettisenakin mahdollisuutena.
Mutta, se että joku omistaa tällä hetkellä ainakin nimellisesti kaikki maat ei estä valtauksen käyttöä, voihan jokin suurmaanomistaja, kuten liittovaltio tai osavaltio amerikassa tai vaikka Suomen valtio, antaa mailleen tietyin edellytyksin oikeuden valtaamiseen. Periaatteessa valtausoikeus tulee kyseeseen myös silloin, kun maanomistus- tai hallintaoikeus liittyy olennaisesti sen käyttöön, esim. paimentamiseen, jolloin paimentamisen lopettanut menettää oikeutensa, ja toinen paimen voi vallata alueen.
" Mietin sitä että jos valtaus ei ole laillinen saanto amerikassa miten edes amerikan lakien mukaan laillisesti amerikkalainen yritys voi myydä valtauksia."
Amerikassa on paljon lakeja, liittovaltion laeista lähtien, aina osavaltioden kautta ja paikallisiin lakeihin, joten eiköhän sieltä löydy laki tai oikeustapaus joka lähtöön. Minusta sinun pohdintasi perusteena oleva ajatus- ,"koska Suomessa ei ainakaan käytännössä voida käyttää valtausta saantomuotona", johtaminen siihen ettei näin voida tehdä amerikassakaan, ja siitä tehty päätelmä, ettei valtauksen myyminen ole amerikan lakien mukaista, kaipaisi hieman enemmän perusteluja;)
Olen pitkään epäillyt, että juristien koulutuksessa keskitytään ratkomaan maanvaltausongelmia Marsissa. Sen verran ufoja vastauksia juristeilta kuulee.
Kiistahan on oikeasti poliittinen, ei juridinen.
Ensinnäkin se että Suomen lakien mukaan ei maata enää vallata on täysin eri asia kuin se että saako sitä USA:ssa tehdä. Koska en tiedä USA:n lainsäädäntöä niin sitä kysyin. Suomen lainsäädännön mukaan ottaminen oli vaan vertailukohdan antaminen.
Valtaus laillisena maansaantona on kuopattu jo Ruotsin vallan aikoina. Jokatapauksessa maakaaren 1§ sanotaan että omistuisoikeus kiinteistöön saadaan kaupalla, vaihdolla lahjalla tai muulla luovutuksella kuin tuossa laissa säädetään jne...
Valtausta maan saantona ei enää Suomen lainsäädännöstä löydy.
Aikaisemmissa laeissa oli tuo asia sanottu vielä paremminkin kun ennen maakaaren 1§ kuului: Nämä ovat lailliset saannot jolla maa, huone ja maapohja maalla ja kaupungissa omaksi saadaan: Yksi on perintö jos on laillisesti peritty, toinen on vaihto jos on laillisesti vaihdettu, kolmas on kauppa jos on laillisesti kaupattu, neljäs on lahja jos on laillisesti annettu ja viides on panttaus jos on laillisesti pantattu pantti laillistunut. Laillinen pysyköön laiton purkautukoon.
Joten jo vuonna 1734 ei valtaus enää ollut laillinen maansaanto Suomessa (vai pitäisikö sanoa ruotsi-suomessa) Sittenmin lakien kehittyminen toi muutamia muita laillisia saantotyyppejä joita ei tuossa lainkohdassa lueteltu mutta olivat luonteeltaan usein jonkun niistä luetellun kaltaisia. Näitten takia maakaareen uudistuksessa pykälä korjattiin avoimenpaan suuntaan. Suomen Valtio ei voi (ilman lainmuutosta) edes omille mailleen antaa valtausoikeutta (sellaisena kuin itse sen ymmärrän) vaan laillistuakseen pitäisi valtion tehdä jokin maakaaren mukainen luovutussopimus jolla "vallatttujen" alueiden omistusoikeus vahvistetaan.
Sinänsä kaivosvaltaus on asia aivan erikseen sillä siinä ei vallata omistusoikeutta alueeseen vain ainoastaan määräaikainen käyttöoikeus alueeseen tietyillä ehdoilla.
Mutta kuten sanottua tämä on vain Suomen lainsäädäntö eikä siitä voi vetää mitään johtopäätöksia USA:n lainsäädännöstä.
Lopuksi missasit pointtini pohdinnoistani. En käyttänyt perusoletuksena ajatusta "koska Suomessa ei ainakaan käytännössä voida käyttää valtausta saantomuotona, johtaminen siihen ettei näin voida tehdä amerikassakaan". Ajatus oli että jos oletetaan että amerikan lainsäädäntö ei tunne valtausta laillisena maansaantona (lisätään vielä: laillisena saantona myös USA:n rajojen ulkopuolella. Kansainväliset sopimuksethan kieltävät USA:ta valtiona liittämästä osia taivaankappaleista itseensä.) niin ei kai sitten valtausten myyminen amerikassa ole laillista.
Sinänsä puhut asiaa kun muistutat siitä että amerikan lainsädäntö perustuu ennakkotapauksiin ja paikallistason lakeihin joten joku tapaukseen sopiva ennakkopäätös voi hyvinkin löytyä mutta sen pitäisi sitten koskea USA:n valtion rajojen ulkopuolelle tapahtuvaa isännöttömän maan valtausta ;-)
No ilmeisesti pitäisi väsyneenä vain pidättäytyä vastaamasta, mutta kokeillaan nyt tänään paremmalla menestyksellä.
Siis kysymyksen pointti ei ole maaoikeudellinen, vaan se on osittain kansainvälisoikeudellinen kysymys, koskien sitä, kenelle kuuluu vieraan taivaankappaleen valtauksesta päättäminen ja osittain kauppaoikeudellinen, eli mitä tämä rekisteröintitoimisto oikein tarkkaan ottaen myy, antaessaan rekisteröintejä maksua vastaan kuuhun.
Ensimmäiseen kysymykseen vastauksen avamet ovat tietenkin valtiotasolla kansaivälisellä yhteisöllä, mutta yksittäistasolla tähän on jäänyt aukko jota tämä rekisteröintitoimisto käyttää hyväkseen. Eli tähän ensimmäiseen kysymykseen ei ole olemassa selkeää vastausta tällä hetkellä, käytännössä vain kansainvälinen yhteisö voi ratkaista asian lopullisesti ja selkesäti.
Kakkoskysymys on myös hankala, ensisijaisesti kysymys on siitä, minkä maan oikeusjärjestyksen mukaan asiaa pitäisi käsitellä, ilmeisesti amerikan, toisaalta mikäli sen oikeuslaitos hyväksyy tälläisen epävarman näennäisrekisteröintien myynnin, niin asia on sillä selvä. Ongelmat tulevatkin sitten siitä, kun näitä mainostetaan myös amerikan ulkopuolella, joten miten menetellään sellaisessa tapauksessa, jossa tyytymätön ostaja on toisesta maasta, ja syyttää petoksesta tai harhaanjohtavasta markkinoinnista tai vastaavasta, jos käykin niin että kansainälinen yhteisö ottaa kielteisen kannan asiaan. En tunne näitä kuumaarekisteröintejä kovin yksityiskohtaisesti, mutta luulisin että niiden tiimoilta löytyy varmasti varsin kattavat amerikkalaista oikeusjärjestelmää varten tehdyt vastuuvapausklausuulit joihin myyjät pystyvät tarvittaessa vetoamaan. Suomalaisen ostajan kannattaa asennoitua ostokseensa lähinnä eräänlaisena optiona, eli rekisteröinti kattaa epävarman oikeuden joka joskus voi realisoitua, tai sitten ei.
En ole itse koskaan pitänyt maaoikeudesta, enkä siihen pahemmin perehtynytkään, vaan olen tyytynyt jättämään sen teidän maanmittareiden iloksi, jos se vaan on ollut mahdollista. Joten en voi esiintyä sen alan asiantuntijana, mutta silti väitän että tulkintasi on väärä siitä kohdin että 1734 vuoden jälkeen ei ole valtauksia voinut tehdä. Tämä sen vuoksi, että oikeushistorialliset realiteetit ovat tätä vastaan, esim. lapin suomalaisasutuksen syntyminen perustui valtauksiin, 1700- ja 1800-luvun katovuosien aikana, kruunulle menneen maatilan saattoi vain vallata itselleen, lupaamalla ryhtymällä asumaan sen maita, 1800-luvulla savossa saattoi vallata valtion maita, mikäli suostui asumaan niitä, ja riippuen siitä mitä tarkoitetaan valtauksella, eikö viimevuosisadan torpparilaki ja asutustilalaki ollleet ainakin de facto valtauksia. Se on tietenkin eri asia miten käytännössä on tämä muodollinen saannon muoto on sitten määritelty näissä edellä olevissa tapauksissa, mutta perimmiltään kyse on valtauksesta.
"ennakkopäätös voi hyvinkin löytyä mutta sen pitäisi sitten koskea USA:n valtion rajojen ulkopuolelle tapahtuvaa isännöttömän maan valtausta"
Siis tämähän on helppo tapaus, kansainvälisen oikeuden mukaan mikäli käy niin, että esim. kansainvälisellä merialueella nousee vaikka uusi saari merestä, niin periaatteessa kenellä tahansa on oikeus vallata se nykyisinkin, myös yksityisillä, käytännössä kuitenkin tämä oikeus on jäänyt lähinnä valtioiden yksinoikeudeksi. Ei tämä ole ongelma, vaan se että voidaanko tätä käytäntöä laajentaa maan ulkopuolelle, kun kuitenkin sopimuskäytönnössä on lähdetty siitä että kuu tai muut taivaankappalet eivät kuulu kenellekään.
Joo ei ole usean 100 vuoden takaiset asiat ihan minunkaan erikoisalaani.
Ehkä meillä on lienee pieni käsitysero mitä valtauksella tarkoitetaan. Itse en lukisi esittämiäsi kruununmaiden "valtauksia" valtauksiksi vaan jollakin maakaaressa mainitulla tavalla annettuna saantona valtiolta maanomistajalle tietyillä ehdoilla.
Itse tarkoitan näissä yhteyksissä valtaus sanalla ennestään isännöttömän maan haltuunottamista siten että haltuunoton voidaan katsoa perustaneen valtaajalle omistusoikeuden maahan. No tämä määritelmä on ehkä kuitenkin nekysmysymys mutta ehkä ymmärtänet mistä lähtökohdista itse tätä asiaa selvittelen.
Tosin yleisestikin valtion maiden luovutusten kohdalla luovutusoikeus ja menettely on voinut liittyä muihin lainsäädäntöihin kuin maakaareen suoraan. Kruunanmaat on aikaisemmissa lainsäädänössä olleet erityisemassa. (kruununmaita ei mm. tarvinnut lainhuudattaa ja kuruunluonteisesta maasta muodostettuja tiloja koskivat erinäiset luovutusrajoitukset joita perintöluontoisesta maata lohkotuja tiloja eivät rasittaneet yms). Jo ennen vuoden 1734 lakia kruununmaiden "valtaukseen" piti hankkia etukätislupa jossa piti jollain tarkuudella määrätä missä ko. paikka oli ja jossa sovittiin niistä velvollisuukista jotka uudisasukkaalla oli kruunua kohtaan ja samalla kruunu lupasi taata alueen omistusoikeuden. Tälläistä luovutusta en lukisi alussa määrittelemäksi valtaukseksi vaan luovutus oli enemmän luonteeltaan kauppa jossa vastike ei ollut rahaa vaan sitoumuksia. Vuoden 1734 laki ei ainakaan sisältänyt valtausta laillisena saantona edes kruununmaille vaan kuten sanottua uudistilat valtion maille eivät perustuneet valtaukseen vaan kauppa tai lahjakirjaan tai siihen verratavaan luovutukseen kruunulta tilalliselle jossa valtion piti hyväksyä etukäteen jollain tavalla minkä osan maastaan se luovuttaa tilalliselle. Omasta mielestäni valtaukseen liittyy olennaisena osana se että valtaaja itse määrää valtaamansa alueen rajat. Toisaalta käytännössä itäisillä raja-alueilla (eli savossa) saattoi varsin myöhäänkin vielä tapahtua valtauksia mm. sen vuoksi että kruunun ote erämaihin ei ollut niin tiukka kuin muualla maassa eikä siten voinut valvoa valtaustoimintaa. Tämä vaan oli perjaatteessa lainvastaista puuhaa mutta valtio ei sille voinut mitään kun ei tiennyt eikä sillä ollut resursseja valvoa. Viimeistään valtaustoiminta loppui (ja aiemmat oikedettomastikin tapahtuneet valtaukset yleensä vahvisttettiin vaikka olivat saattaneet tapahtua laittomin keinoin) kun isojako suoritettiin. Tällöin määrättiin kylien, tilojen ja kruununmaiden rajat lopullisesti eikä valtaustoimintaa voinut enää tehdä kun viimeistään silloin kruunikin pystyi tarkasti määrittelemään aluiettensa rajat ja myöhempi uudistilojen perustaminen valtion maille tapahtui valtion suostumuksella ja valtion ehdoilla ja on siis mielestäni kauoan luonteinen luovutus.
Okei tämä meni jo aika kauas kuun omistusoikeudesta ;-)
Maa oli täällä ennen ihmistä. Jos ostat maata, se oli ennen jokun toisen, sitä ennen jonkun toisen jne. Alunperin maa on vain jonkun jollain perusteella määrittelemä jonkun mukamas omaisuudeksi.
Suomessa tämä maan "omistamisen" dilemma on siinä määrin tajuttu, että maanomistajalla ei ole absoluuttista määräysvaltaa maahan, vaan siinä saa kuka tahansa liikkua ja esim. kerätä marjoja ja tilapäisesti leiriytyä. Maa on siis yhteistä.
http://www.moonestates.com/cat_Questions.asp
Omistuksesi on heikolla pohjalla. Se on yhtä vankalla pohjalla kuin aikoinaan intiaanien mahdollisuus omistaa maitaan.
Vuodelta 1967 peräisin oleva kansainvälinen sopimus estää valtioita omimasta kuuta ("Treaty on Principles Governing the Activities of States in the Exploration and Use of Outer Space, Including the Moon and Other Celestial Bodies")