Kun on noita galluppeja ollut,aattelin minäkin kysyä: Miten ulkonäkö jutut vaikuttavat suosikki roduissanne, eli itse pidän koirista joilla on hieman susimainen ulkonäkö,siis pystyt korvat tuuhea häntä, puolipitkä paksuhko turkki. Kyllähän esim dobberi on veistoksellisen kaunis, ja villakoira herttainen jne. mutta ei miun makuun, mitens muilla, ihan vaan huvikseni kyselen.
Ulkonäkö
Helli
16880
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Jos ulkonäköä katsottaisiin niin minulla ei dobermannia olisi.
Meillä olisi upeaturkkinen afgaaninvinttikoira tai joku suunnattoman omituisen näköinen koira, esim. bulli. Tai vaihtoehtoisesti meilläkin joku alkukantainen koira, tulevaisuudessa toivottavasti tulee olemaan akita :)
minä tykkään kans sellaisesta susi tyylisesta koirasta.. en tiedä miksi mutta sudet on ollut minun ihanne jo pienestä asti..niin onhanne muutkin koirat ihania ja lutusia mutta minuun kolahtaa suden näköiset ja bretonit.. minnulle vaikuttaa siis siten että olen aina rakastanut koiria ja varsinkin suden tyylisiä.. :)
niin sitä parempi, oli aikaisempi ikivanha ajatukseni. Vaan kun poikani valitsi tämän nykyisen rodun, niin hurahdin siihen täysin ja olen tykkänään jumiutunut, en muuta taitaisi huolia kuin kultaisennoutajan ;)
ulkonäössä on lempeä ilme. itselläni on kultainennoutaja enkä muuhun vaihtaisi. kultainennoutaja on todella kaunis ja ystävällisen näköinen rotu. koko vaikutti myös asiaan, sillä en halunnut koiraa, joka väsyisi jo muutaman sadan metrin lenkin jälkeen.
mulla itselläni on sekarotuinen koira, jonka suvussa on pystykorvaa mutta myös noutajaa ja muita vastaavia rotuja.
hän on oikein herttainen oman arvo tunteva koira. Ja erittäin terveenä pysynyt, nykyään hän on 10 vuotias ja olen joutunut kerran käymään lääkärissä, silloinkin vain silmätulehduksesta.
Mutta keskikokoisista ja ns. kiltin näköisistä roduista pidän itse. jotain noututajaa tai vastaavaa.
Vanhemmillani on kyl susikoira ja hän on myös kiltti, mutta en silti sellaista itse ottaisi vaikka ei mulla niitä vastaan ole mitään.
ne kultaisetnoutajat on kivoja koiria :) mutta ei pienet koirat väsy "muutamansadan metrin lenkkiin" jos sitä vihjasit... Ajattelin vaan korjata asian...
oli ihan kuvainnollisesti sanottu.. tarkoitin siis, että haluan tehdä pitkiä metsälenkkejä koirani kanssa, ja luulisin kyllä, että aika moni pieni koira ei jaksaisi sellaisia. =)
Kyllähän se vaikuttaa,mielestäni mikään ei voita kauniisti liikkuvaa saksanpaimenkoiraa!
Pidän koiralla pystykorvista ja myös väri vaikuttaa.Huomaan aina kiinnittäväni huomiota enemmän musta-ruskeisiin koiriin,kuin muihin,oli rotu sitten mikä hyvänsä.
Vanhemmillani on kavaljeeri mutta minua on aina miellyttänyt koirat jotka näyttää mahdollisimman luonnollisilta, ei-jalostetuilta. Ehdoton ykkönen on kaanaankoira, lisäksi huskyt, malamuutit ja oikeastaan kaikki muutkin vitosryhmän koirat. Poikkeuksena tulee nyt mieleen vain staffit, on jotenkin ihanan roistomaisen näkösiä. Karseimpia on kaikki joiden silmät ei näy, nenä on naaman sisällä tai joista ei tiedä kumpi pää puree ja kumpi...
enemmän luppakorvaisista, ei kuitenkaan liian isot kuten edellisellä jenkillämme. Myös ilme vaikuttaa ja kultaisilla tuntuisi olevan sellainen ystävällinen ja hyväntuulinen ilme.
Koiran pitää myös olla ruumiinrakenteeltaan sopusuhtainen ja ryhdikäs, jolloin esim. vinttikoirat ja kaikki matalajalkaiset jää pois meikäläisen suosikeista.
...pitäydytään pelkissä ulkonäöllisissä seikoissa ihastuin pitkäkarvaiseen Hollannin Paimenkoiraan.Älykkään ja ryhdikkään näköinen koira jossa paljolti samoja ominaisuuksia kuin esim.sakemannissa.Pentuja vain vaikea saada Suomessa,sen verran vielä harvinainen rotu.(Ehkä onneksi)
Toinen rotu mikä viehätti oli Tanskalais-Ruotsalainen pihakoira(meniköhän nimi nyt oikein,hups;-)Vinkeenoloinen koira sekin=)
Kolmas sitten tämä ihan *susikoira*Saarloos Wolfhond,ihanan alkukantaisen näköinen koira joka kuitenkaan ei ihan jokaisen koira,ei missään nimessä kerrostalokoira!(Tietysti jokaisen koiran ihanne olisi asua maalla omakotitalossa...)mutta toiset rodut ovat vaan sopeutuvaisempia myös kerrostaloon...
Nämä vaan minun suosikkirotuja,tuli vastaan kun etsiskeli koirarotuja...
No ykkönen tietty Saksan Paimenkoira johon sitten päädyttiin kun pentua hankittiin ja kun kokemusta jo oli.=))
Mie tykkään isoista koirista..niinku esim.tanskandoggi, nöffi, leonberg, bernhardilainen..mitä isompi koira sen parempi:)
isot koirat ovat ihania! mulla on ollut leonberginkoira (uros) ja nyt on 2 pyreneittenmastiffeja. (narttuja) TOSI MAHTAVIA!
kilttejä ja ystävällisiä!
Koiran naama tärkein: pitää olla suloiset silmät, ja mahdollisimman ilmeikäs muutenkin :)Rodulla ei muuten väliä, kyllä dopermannillakin voi olla herttainen katse vaikka muuten olisikin "ei niin kaunis" rotu. seropini(kultainennoutaja/ajokoira/dopermanni) ja perhoskoirani on molemmat sellaisia minkä ulkonäöstä pidän.Semmoisia lutusia :)
silmä lepää kauniissa dobermannissa=)
Berninpaimenkoiraa olen aina pitänyt koiran näköisenä koirana ja sen aina iloinen katse ja hymy, eivät voi kuin saada hyvälle tuulelle. Suden näköiset koirat ovat myös kauniita ja jollain tapaa salaperäisiä. Koiran pitää olla koiran kokoinen ja omaa silmää miellyttävä, pikkukoiria en omissa nurkissani katselisi, vaikka suloisia ovatkin.
Meille en pitkäkarvaista koiraa haluaisi, johtuu ehkä osittain heikosta siivousinnosta... Kuitenkin mielestäni koiran ulkonäössä tärkeintä on se vaikutelma, jonka koirasta saa. Voimakkaan oloinen, "ryhdikäs" ja sopusuhtainen koira on minusta kaunis. Samoin "ilme" ratkaisee paljon, koiran ei tarvitse olla sellainen kaikkien kaveri, mutta tietty luottamus ihmiseen täytyy löytyä katseesta. Samoin tietenkin aina tuntuu kivalta katsella koiraa, josta näkee sen tietyn elämänilon, en osaa selittää tuota oikein, mutta toisilla koirilla se vaan on ja sen näkee, että se tulee tuolta jostain syvältä. En tiedä kauniinpaa kuin meidän uros, joka on innoissaan metsässä vapaana juoksemassa, kaikki se voima ym. näkyy koirasta selvästi ja se miten se nauttii...