Bretoni ja pienimünsterinseisoja

Itse sumpeelaarasin saman asian tiimoilta noin 10 vuotta sitten. Mietin tietenkin saksanseiśojat, setterit, jne. ja päädyin bretoniin. Mynsterimme oli se toinen vaihtoehto ihan finaaliin asti, lähinnä kokonsa takia, mutta sitten tuli vastaan parivaljakko, joka hyökki ja rähisi silloista koiraani vastaan ihan täysillä.

Otin siis bretonin, Upea koira oli. Älykkäin tapaamani koira. Oppi kaikki temput pililllä ja käsimerkkiä myöten jo 6 kuukauteen. Hiljainen, äärimmäisen kiltti, joka oli se ongelma. Oli liian kiltti. Orjaili. Se oli se vaiva, Muuten täydellinen. 7,5 vuotta hän eli. 305 lintua sille kirjattiin. 54 vesilintua ja loput kanalintua. Riekko oli sen koiran bravuuri.

Ne plussat mitä bretonistani löysin olivat:
- äärimmäinen kestävyys (peittosi sakemannit mennen tullen viikon reissulla)
- kestävät jalat (ei koskaan antura tms. ongelmia)

Heikkoutena tuo mainittu herkkyys.

No. Niin siinä kävi, että mainittu kuoli syliini tåmän vuoden syyskuussa kesken jahtireissun (sydänkohtaus). Join ja itkin viikon,,, ja kun toivuin, päätin että kyllä se tästä. Nyt pyörii jaloissa 3,5 kk bretonin pentu. En palaa enää tässä elämässä enää mihinkäån muuhun rotuun (, vaikka esim. englantilaiset jossakin vaiheessa kiinnostivatkin)

Moi!

Mulla on tällä hetkellä 9-vuotias münsterineito kotona. Ei kylläkään metsästetä, joten siihen puoleen en nyt puutu lainkaan.
Münsteri on ollut mulla toko- ja agilityseurana, ja on vallan mainio harrastuskoira. Oppi kaiken todella nopeasti, mutta kuitenkin hieman testailee, ja jekkuilee. Niinkun rotumääritelmässäkin sanotaan, tämä rotu käyttää jok' ikisen porsaanreiän hyväkseen, ja se on ihan täysin totta.

Todella fiksu ja omalaatuinen koira. Aiemmassa viestissä kun puhutaan tuosta bretonin herkkyydestä, niin münsteri (omani ainakaan) ei ole missään nimessä herkkä, vaan yllättävänkin kovapäinen ja periksiantamaton.

Koirani on ainakin todella riistaviettinen, ja seisoo niin kivet, muovipussit, rusakot, kuin itse tipusetkin. Olit sitten kaupungin hälinässä liikennevaloissa, tai keskellä metsää. Seisoja - nimensä veroinen. Tämä oma koirani ei seisontaominaisuudestaan huolimatta ole ikinä hakenut lintuja oma-aloitteisesti, eikä lähde minusta kauas, ja menee todella vähän hajun perusteella. Toki koiraani ei ole siihen ikinä ehdollistettukkaan, vaan on opetettu katsomaan aina minun perääni, ja seuraamaan minua.
Mutta uskoisin, että laaja-alainen haku ei tule münsteriltä luonnostaan, vaan sitä pitää vahvistaa paljon.

Kotikoirapuolesta sen verran, että on todella todella ihmisrakas, ja lapsirakas. Tulee kaikkien ja kaiken kanssa toimeen, on hieman varautunut joihinkin uusiin juttuihin, mutta todella rohkea kuitenkin pääsääntöisesti.

Minulla ei ole münsteristä pahaa sanottavaa lainkaan! Mahtava rotu, ja varmasti metsätyskäytössä hyvin toimiva koira.

Tällä hetkellä minua ilostuttaa toinenkin koira, Stabyhoun. Joskin aika samantyyppinen ja -näköinen, kuin monsteri, mutta hyvin laimealla metsästysvietillä.

Terveisin, seiskaryhmäläisille sydämensä menettänyt

Niin.,,. Olet aivan oikeassa.,.,